Isoveli on tässä stressannut saapuuko isäsiippaisen postissa lähettämä joulukinkku ajoissa perille, kestääkö kylmäketju vai meneekö tämäkin homma ihan siippaisteluksi.
Mutta niin vua kävi, että Itellaan kannatti luottaa ja harmaasuolattu kinkku tuli perille viileänä ja hyvännäköisenä - suoraan kotiovelle kiikutettuna!
On taas tainnut mennä luvut ja numerot sekaisin Siippaisen sisaruksilla. Ainakin joku päivä on kahdesti ja ainakin joku päivä puuttuu. Tässä siis varuilta vielä pari kiitoksen aihetta:
Pikkusisko muisti Isoveljen nimipäivät. Vaikkakin vasta tosi myöhään illalla.
Työpaikan jääkaapista löytyi ylijäämäpizzaa lounaaksi ja oli tosi hyvvää!
Kummitytön (pikkupikkusiippainen) vaativa ja mielikuvitusta herättävä lahjatoive "isäpupu ja lapsipupu" täytetty loistavan asiakaspalvelun kera. Kiitos Nukkela!
Viitasaaren Tarvaala-huudzien tunnelmallisesta joululounaasta.
Uudesta hienosta otsalampusta, jossa tunnelmaa piisaa.
Viitasaaren KIPA-kirjakaupan tunnelmallisesta ahtaudesta.
Pikkusisko on tosi kiitollinen kaikista ihanista hetkistä, joita on tässä viimeisten päivien aikana saanut kokea. On ollut niin touhuntäyteistä, että kesti hieman, että pääsi jakamaan ne lukuisan lukijakuntamme kanssa.
Viidennentoista Vinhat Vauhdit
46. Pikkusisko pääsi äiti-Siippaisen kanssa perinteiselle joulukuiselle Helssinkin reissulle. Vaikka Helssinkiä vihmoi valtava tuuli ja tuiverrus, mahtui viikonloppuun monta lämmintä hetkeä. 47. YL:n perinteinen joulukonsertti Johanneksen kirkossa. Äiti-Siippainen raivasi kyynäspäätaktiikalla meille loistopaikat. Kiitos äiti! 48. Uusi sattumalta löytynyt ravintolaelämys Lungi ja paistetut ahvenet ja mahtavan mehevän muhkea omenamarenkipiirakka. Kiitos Seahorse, että olit täynnä!
Kuuttatoista kehutaan
49. Kiitos Sonja leppoaisasta sunnuntaiateriointiseurasta ja kuulumisten vaihdosta. 50. Kiitos Fazerin kahvila shamppanja-mansikka -teestä (Studio54) 51. Kiitos Onnibus turvallisesta kyydistä suoraan Helssingistä Hervantaan omalle kotikadulle edulliseen hintaan.
p.s extrakiitos myös Stockalle, joka olit auki sunnuntaina myös kuuden jälkeen, enkä joutunut värjöttelemään pihalla bussia odotellessani. Tai "turha kiittää, kun rahakin on keksitty", sitä teille ehdin siinä välissä syyttää setelin jos toisenkin.
Seiskatoistan superit
52. Maanantaina istuttiin sitten ruuhkassa kehä ykkösellä. Sekä mennessä että tullessa. Kiitos siitä, että asun Tampereella ja nuo ruuhkat kuuluvat elämääni hyvin harvoin. 53. Kiitos työkaverilta saadusta reseptivinkistä. Sulatejuustojauhelihakeitto tosin muuttui Siippaisten kokeilukeittiössä jauhelihasulatejuustokastikkeeeksi. Nälkä lähti tavalla ihanalla! 54. Kiitos Salkkarit, olette kuulema vain kaksi viikkoa joulutauolla. Juhuu!
Isovelisiippainen on ollut niin innoissaan korjatusta mankastaan, että tän joulukalenterin päivätkin mennyt snadisti sekaisin. Ghettoblasteria ja Suosikki-soundia, olkaa hyvä.
Olen kiitollinen siitä, että:
37. Sain askarrella vinon pinon ihania kauniita joulukortteja ja muistin laittaa ne oikeana päivänä myös postilaatikkoon.
38. Höpöttäessäni töissä korteista, myös jokunen muu heräsi teemaan "Viimenen päivä postittaa joulukortit 60 sentin merkillä".
39. Lähikauppiaaseen voi luottaa. Duosta meni sähköt pois pahimaan töistäpaluu ruokaostosaikaan ja jäin vaille jokapäiväistä ruisleipääni, melkein alakerrassa olevaan pikkukauppaan saakka eivät sähkökatkot ulottuneet ja maailman mukavimmat myyjät möivät leivän lisäksi myös jukurttia ja kurkkua.
34. Kun on känkkäränkkämieli, niin Teekkari tuo jätskiä kaupasta!
35. Jääkaapissa oli kinuskikastiketta jätskin juureen.
36. Pakastimessa oli puolukoita kinuskikastikkeen kaveriksi.
Syntyi täydellinen iltapala.
Mut silti ihan erityiskiitollinen olen siitä, että eilen ennätin nähdä SiiPPaistin ykkösfania, joka oli saapunut Tampereelle fanitapaamiseen Skotlannista saakka. Tää fani on saanut seurata sisarusparven kohelluksia jo jotain 23 vuotta. Huhhuh ja kaikki kunnioitus Kaissi-Maissi Kalakaverille.
Missä Wallu? Mun ja Kaissin lempikirja pienenä. Siitä muistona Kaissilta saatu muki, siitä maistuu kahvi työpäivän lomassa. Kiitos myös superihanasta kännykkäpussissa.
31. Löysin kaikki hankeen tippuneet legot.
32. Sain hyviä uutisia liittyen Jyväskylän panimo-sceneen
33. Sain hyvää ruokaa Ali Baba -kebabissa Jyväskylässä.
Näistä kahdesta viimeksi mainitusta asiasta lisää perjantain Keskisuomalaisesta.
Siippaistia-blogi ei suosittele legorasioita. Tippuvat helposti hankeen.
28. Sain viimein soitettua hierojalle ja sain ajan heti huomiselle, vieläpä kotikäynnin! Katsotaan, mitä triggerpisteet tykkää.
29. Tulin kotiin ja oli kamala nälkä. Mielikuvitus riitti taikomaan kaapista yllätyshyvää ruokaa: possusuikaleita ja pinaattia pakkasesta, salsanjämät ja kermapurkki jääkaapista ja nahistunut inkivääri pöydältä. Äidin antama inkiväärinraastin on muuten tosi super, siitä olen tosi superkiitollinen.
30. Oli illalla mukavasti aikaa touhuta kotona ja askarrella joululahjoja. Teekkarin mielestä lopputulos oli hattu, katsotaan, mitä mieltä lahjansaajat ovat.
25. Sain lumet katolta alas turvallisesti.
26. Piparit eivät palaneet uuniin, vaan olivat superxmasgood!
27. Yksikään frisbeekiekko ei hävinnyt lumeen, kun kävin testaamassa Ritovuoren ykkös ja ysiväylät lumitunnelmissa.
Muistatteko Siippaistia-blogin legendaarisen päivityksen, jossa testattiin Pihtiputaan Shellin Sveitsiläinen-pullaa?
Haapajärven ABC:n paikallinen erikoisuus.
Huoltoasemien spessuannosten nieleminen jatkuu nyt Haapajärven ABC:n paikallisella erikoisuudella, Lemmenlautasella. Vajaan 12 euron annos sisälsi sydänystävän herkut eli pekonin, kebablihan, leivitetyn porsaanfileen, paneroidut sipulit ja paistinperunat. Salaattia edusti grillitomaatti ja luonnollisesti persiljatupsu. Lemmenlautanen on juuri sitä mitä lupaa. Suosittelen. 5/5
Extratupsu persilijaa, eikä todellakaan mitään silolehtistä.
Haapajärvi tunnetaan myös Tee-kaupunkina. Kaupungille on tehty oma teesekoitus, mutta ABC ei suostunut myymään viimeistä pussiaan pois. Buu!
Terveiset Halpahallin huumoriosastolta!
Vaikka Haapajärvi ei hääviä vaikutusta tehnytkään, pitää kylällä vielä vierailla. Järjestetäänhän siellä ensi kesänä herättäjäjuhlat. Lisäksi on nähtävä Mika Myllylän mitskut ja otettava selvää, missä tuo annokselle nimen antanut Lemmensilta on.
Oon jo aamusta klo 7 asti ollut tosi kiitollinen moneen asiaan tänään:
22. En nähnyt painajaisia, vaikka käytiin eilen kattoo Suomen himoituin kauhuleffa klo 22 näytöksessä (Miettikää, en ees nukahtanut!!) Leffan kesto 1 h 14 min. Todellakin joka 12 euron arvoinen! Leffan aihepiirikokemuksia syventämiseksi käytiin maistelemassa Plevnassa yhdet Severit. Joko nyt joku arvaa, mistä elokuvasta kyse? Tiätty Salkkarit - Nightmare - Painajainen merellä <3 Kyllä tosi fani tietää, mistä puhuu.
23. Onnistuin eilen hakkaamaan puhelimeen kolme kertaa pin-koodin väärin (luulin, että kysyi suojakoodia, kun en mielestäni ollut välissä sammuttanut puhelinta). En jaksanut illalla vaivata päätäni asialla, mutta heräsin vaivaamaan sitä sitten kuudelta aamulla. Seiskaan mennessä löysin toisen sim-korttini ja keksin soittaa liittymän asiakaspalveluun. Olen todella kiitollinen, että juttelutuokion robotin kanssa jälkeen sain tähän aikaan puheyhteyden lopulta myös ihan oikeaan ihmiseen. Puhelin toimii taas! JesJES!
24. Tästä päivästä taitaa tulla tosi kiva: Pääsen pitkästä aikaan tänään lauantain joogatunnille ja sen jälkeen luvassa kahvittelua ystävien kanssa. Lisäksi Teekkari täyttää tänään tärkeitä vuosia ja lupasi, että saan leipoa illalla kakun. Ajattelin soveltaa yhtä juustokinuskikakkua. No kyllähän sen tietää, kun pikkusisko lähtee siippaissoveltamaan leivontaohjeita... ( ai miten niin leivinjauhe pitää sekoittaa ensin vehnäjauhoihin?? Kai tänkin kohdan voisi oikaista, jos on yhtä noheva kun pikkusisko)
Pikkusiskon maalaaman voimakuva Työväenopiston kurssilla. Jos ois tänään ollut tyhmä, eikä ois hoksinut etsiä toista sim-korttia, niin tätä taulua tuijottelemassa oisin ihan varppina saaaut lisäpuhtia.
Siinä vasta syy ollakin kiitollinen, ja sattui vieläpä vapaapäivälle, wautsi!
Mutta on tässä muitakin kiitollisuuden ja onnellisuuden aiheita ilmaantunut pikkusiskon elämään, joten tässä seuraavat kolme:
16. Kun Teekkari tietää kaiken autoista ja on tosi kärsivällinen opastaja myös puhelimessa, kun pikkusisko Siippainen ei aina ymmärrä, että miten auton konepellin voi saada auki ilman, että hajottaa autoa tuhannen säpäleiksi. Tähän väliin mainittakon myös, että hukkasin eilen lapasen (kolme päällekkäin) ja voi kuinka onnelliseksi tulin, kun löysin sen moottorin välistä!
17. Sovelsin tänään laiskottelijan yhdenkastikkeen pinaattilasagnea, jossa valkokastike korvataan kermaviilillä ja juustoraasteella. Sotkin joukkoon myös valkohomejuustokermaa ja reajuustoa ja tuli parasta lasagnea, mitä olen ikinä maistanut. JES!
18. Juhlat kummitytön saavuttaman teini-iän kunniaksi ja kummien joka vuosi lupaaman sadun valmistuminen viime hetkellä.
Pikkusiskon pinspiraatio oli koetuksella, joten apuun otettiin
juhlaväki ja sieltä pursuavat adjektiivit. Ja koska tarinasta tuli aika
veikeä, jaan sen vielä joku päivä teidänkin kanssa.
13. Vaikka omakotitalon putkilämmityskytkintä ei löytynyt, niin putket eivät sulaneet
14. Lada käynnistyi aamulla
15. Aiemmin siippaistelemani pöytä kasaantui, kun löysin kaupasta uusia huonekaluruuveja. Se onkin jännä tarina, joten kerron kokonaan:
Ostin vuosi sitten Iskusta hienon ruokapöydän, koska pikkusisko ei halunnut enää syödä isoveikan lattialla. Myyjä sanoi, että se on maailman helpoin koota. Vain neljä ruuvia nurkkiin, eikä saisi liikaa kiristää. Osasinkin pystyttää sen hienosti! Pöydästä tuli jykevä.
Kaikki muuttui kun pöytä piti purkaa. Sain yhden mutterin väännettyä niin solmuun, ettei se irronnut ruuvista ennen väkivaltaa. Itku ja poru - missä pora?
Pihtiputaan RautaNetistä ei tunnin etsinnän jälkeen ruuvia löytynyt. Onneksi niitä saatiin tilattua ja parin viikon päästä mulla oli kiiltävät ruuvit kourassa. En kehdannut ostaa vain yhtä, niin shoppailin neljä!! Hintaa tuli yhteensä 1 euro 20 centtiä. Oli siinä hyvät myyntikatteet Rautanetissä myyjien käytettyyn aikaan nähden. Kiitos siitä!
10. Aamukahveilla tarjottu Vanhanajan Piparkakku sai pikkusiskon haaveilemaan joululeivoskelemisista... voi olla, että saadaan lähipäivinä taatelikakkua tai jotain joka sitä muistuttaa.
11. Lämmöt ei ollutkaan töistä pois, vaikka niin uhattiinkin. Varustauduin päivään ja viluun urheilusukin, sain työkavereidenkin naaman hymyyn!
12.Sain viikonloppuna kuulla, että meillä on toinenkin ahkera ( tai ainakin aikoo olla ahkera) SiiPaistin lukija Iso-Britanniassa. Huikkaa Miia, kun näät tän, niin tiiän, ettet vaan koittanut koijata ;).
7. Aamulla taivas oli mageen näköinen ja kun käveli tarpeeksi reippaasti, ei tullut edes kylmä. Isoveljelle tosin olisi voinut laittaa muistutusviestin pitkistä kalsareista. Tajuskohan se itte?
8. Siippaistelin itseni ilmaiseksi keppijumppaan. Mummot tykkäs, kun mukaan tuli nuorta verta!
9.Illalla teki mieli herkkuja. Teekkarin taskusta löyty puolikas rasiallinen salkmiakkia. Söin melkein kaiken. Yöllä sit janotti.
Isoveli on onnellinen siitä, että sataa lunta. Muuttokin edistyy, vaikka siivousmoppi oli homehtunut. Lumisen sään kunniaksi kätevä niksi, jonka kuulin tänään:
Luminen auto on kenkku juttu. Onneksi lumen voi harjata pois. Yleensä tillitölliäiset jättävät harjan auton sisälle. Eli kun avaat oven ottaaksesi harjan, niin lumet valahtavat auton päältä sen sisälle. Märän pyllyn voi estää jättämällä harjan auton ulkopuolelle. Ulos sitä ei ole pakko jättää, vaan harja kulkee kätevästi esim. käsilaukussa.
Siippaistelemisiin!
Luminen lada näyttää tältä. Väri kuin keltaisessa Lamborghinissa.
Pikkusisko sai joulukalenterihaasteen olla 63 kertaa kiitollinen. Pikkusisko haastoi myös isoveljen miettimään onnellisuuden syntyjä syviä ja tässä sitä ollaan, avaamassa Siippaistin ensimmäistä joulukalenterin luukkua.
Peruspositiivisena pienestä tyytyväiselle pikkusiskolle tällainen haaste ei ehkä kovin vaikea ole. Pikkusiskon mielestä elämä on niin, että se koostuu pienistä paloista, joista osa on enemmän ja osa vähemmän hyviä tahi kehnoja,
jos ei niistä hyvistä osaa olla kiitollinen, niin kyllähän siinä pettyy. Koska näitä hyviä asiota ei aina muista sanoa ääneen, on tämä haaste ihan paikallaan.
Siispä: Siippaisen sisarusparvi valoittaa päivittäisistä ilon hetkistään kolme kerrallaan aina jouluun saakka. Toivotaan, että lopputuloksena on jotain tähän suuntaan: "Elä kuten Siippainen, koska Siippaistellen elämä tuo joka päivä jotain arvostamisen aihetta."
Kalenterin ensimmäinen luukku - Mistä tänään olin kiitollinen.
1. Nukuin pidempää kuin kello seitsemään mutta heräsin ennen Teekkaria ja ennätin rauhassa askartelmaan yllätysmakean joulukalenterin.
2. Posti oli tuonut kotiin kolme joulukalenteria ja tänään sain avata ne kaikki!
3. Ystävä oli antanut pikkujoululahjaksi ehkä maailman kivimman joulukalenterin, jonka ensimmäisestä luukusta tuli haasteen alkajaisen kunniaksi melkoisen osuva tee iltahetkeeni: Thank You. Kiitos Nettalainen.
Puuhastellaan lisää huomenna, kiitos Lauri hienosta haasteesta!
Vuoden päästä varmaan tosi harva pitää ruokablogeja kiinnostavina, saati cooleina. Kaikkihan nyt ruokaa osaavat tehdä, paitsi uusavuttomat. Tulevaisuus on siivousblogien!
- Markkinoille on tulossa yhä enemmän kalliita ja hienoja kodin siivousvälineitä, ennustaa ex-imurimyyjän mies, Aatos Hiippainen Pihtiputaalta.
Tulevaisuuden teekutsuilla ei vertailla kakkureseptejä vaan kehuskellaan mainioilla kattokruununkiillotusaineilla ja tököteillä, jotka siivoavat henkkamaukan farkkujäljet valkoisesta Ikean sohvasta.
- Loius Vuittonin pölypusseista tulee homeisinta hottia!, nuoruudessa joensuulaisen talonyhtiön saunoja jynssännyt Hiippainen täräyttää.
Pihtiputaalle muuton kunniaksi Aatos Hiippainen pesi Jyväskylässä sijainneen kerrostaloasuntonsa uunin suomalaisen Kiilto Oy:n Saksassa valmistuttamalla Uuni+grilli puhtaaksi -uuninpesuaineella.
Käyttö oli helppoa. Ainetta levitettiin pullon päässä olleella sudilla sinne sun tänne. Liimaiselle tahmalle annettiin kyytiä kahden tunnin vessan siivouksen jälkeen. Uunin pesurättinä käytin käytettyä paritonta sukkaa. Lopputulos oli tehokas - sinne minne aine ei alunperinkään osunut, ei likakaan lähtenyt.
ps. Hyviä vinkkejä ylelliseen siivoukseen on ainakin Tuomas Vimman Toinen-kirjassa.
Myös suosikkitoimittaja Mikko Lundell on kirjoittanut, miten siivous on ihanaa!
Halpahallin jengillä olisi varaa maksaa Tomi Björkille niin paljon hynää, että papumies lähtisi mainostamaan vaikka Aromipesää Tvinsille. Tässä tyylinäyte Björkin nimeen vannovan Kubu-paistinpannun mainoksesta.
Tarkoitus ei ole dissata Halpa-Hallia, vaikka sieltä ei saakaan enää niin hauskoja vaatteita kuin vielä pari vuotta sitten.
Sen sijaan en ymmärrä, miksi Aromipesälle nauretaan. Tai ymmärrän ja tiedänkin. Syy oli alunperin väärässä mainostustavassa. Ei Aromipesässä kannata ruokaa valmistaa. Parhaimmillaan se on pitämään ruuan lämpimänä monta tuntia. Vuorotyötä tekevän mutsin ei tarvitse jättää pataa keittiöön ykköselle (jolloin se palaa kiinni ja syntyy vahinkoa) vaan työntää pöperökattila Aromipesään, jossa se semilämpimänä venaa iltapäivänaskalista tulevia nassikoita. Yleensähän nämä tilanteet ratkaistaan mikroaaltouunissa, mutta Siippaisten lapsuudessa ei sellaista ollut, niin en tiedä siitä mitään.
Joulu on semmoista aikaa, että tillitölliäiset paahtaa menemään kovalla vauhdilla ja unohtavat siinä tohinassa esim syödä. Siksi leipomot ovat keksineet erilaiset joululimput, että ihmiset muistaisivat ostaa edes leipää pöytään.
Laupias Vaasan Leipomo jakaa tänä jouluna kaupoissa rahaa vastaan Joulu Ruispaloja. Pussi mainostaa eineen sisältävän "säväyksen appelsiinia ja siirappia". Appelsiini kuuluu screwdrivereihin ja siirappi romanttisiin komedioihin, sanoo Isoveli.
Appelsiinin maku on leivässä karsea, koska se ei maistu tarpeeksi vaan kummittelee kuin homeinen mandariini hedelmäkorin pohjalla.
Koska ruokaa ei saa heittää roskiin (ei mielellään edes homeista mandariinia) niin jotainhan näille leipäpoloille oli keksittävä. Isoveli-Siippainen käynnisti keittiölaboratorionsa ja laski kuinka paljon täytteitä leivän päälle pitää ujuttaa, että appelsiinin maun saa vajutettua pois.
Testissä vastakkain tillitölliäisten Jouluruispala ja pohjoiskarjalainen aito sihtileipä. Että eipä sitten muuta kun täytteitä oman maun mukaan niin pitkään kunnes appelsiinin maku häviää. Sinappi on tärkeä, että jouluinen vaikutelma säilyy. Annos sopisi esim joulupäivän aamiaiseksi.
Alkutilanne. Leivät vielä winksinwonksin.
Naamiointi. Margariini peittää makuja paremmin kuin
suolainen voi, joka pahimmillaan korostaa appelsiinia.
Peittely. Avuksi ihanan maukasta kinkkua.
Hämäys. Mustapippuria niin paljon, että savu nousee.
Tunnelmanluonti. Sinappia varmuuden vuoksi.
Aatelointi. Juustolla varmistat, että tauhkassa on makua
Lopuksi plaini sihtileipä vie pahan mielen mennessään.
Siippaistelemisiin!
edit: appelsiinin maku todellakin häipyi tällä tempulla.
Joko olet osallistunut Pikkusiskon kilpailuun, jossa voi voittaa Siippaisen tekemät villasukat? Kilpailussa sinun täytyy valita megamoginsiippaiskohellus. Jos oma valintasi ei ole vielä selvä, niin tässä yksi hyvä ehdotus.
Vaikka Isoveli-Siippainen ei ole varsinaisesti automiehiä, on hänet helppo bongata maantieltä. Alla on usein jeesusteipinvärinen Lada 110.
Jotta jesarin saisi oikein kiiltämään, on auto hyvä pestä välillä. Isoveli tietää, että käsinpesu on näillä taidoilla turhaa. Siksi Isoveli etsii yleensä autopesulan. Pitää olla kuitenkin tarkkana, ettei pesula ole niin kuin Jyväskylän Tourulassa, että auton pitäisi tehdä siellä 90 asteen käännös kuivuriin mennessä. Lada 110 ei tuollaisen väistöliikkeeseen pysty eikä kykene. Siksi mennään pesulaan, jossa ajetaan vain suoraan.
Jeesusteipinvärinen Lada 110 ei ole mikä tahansa auto. Se on varustettu sähköikkunoilla! Venäläiset ja sähkölaitteet on yleensä riski, mutta Ladapa kääntää tämän eduksi. Tulee nimittäin pestyä auto pesulassa myös sisäpuolelta. Kätevää. Kaksi yhden hinnalla.
Pikkusisko on pari vuotta sitten ottanut tavoitteeksi oppia neulomaan käteviä villasukkia. Vaan keskittymishäiriö tai mikä lie, en oikein jaksaisi koskaan tehdä kahta samalaista. Tylsää - Sanoo pikkusisko, ja tekee vähän erilailla kun muut. Tässä lopputulos. Ei kovin kaunis, mutta silti ihan kiva!
On sellainen kutina Pikkusiskolla, että jollakulla saattaa tänäkin syksynä varpaita paleltaa. Siksi ilmoille heitetään suuri villasukka-arvonta: Äänestä Siippaistia-blogin paras megamoca ja voita varpaillesi värikästä sunnuntaiseuraa! Äänestysaikaa pari viikkoa, äänestää voi jättämällä kommentin tähän. Mieluiten yhteystietoineen, kun ei pikkusisko mikään meedio kuitenkaa ole.
Voitas isoveljen kaa ottaa oppia tällaista arvonnoista, joissa pakintona on jotain hienoo ja blogilla lukijoitakin. Mut koska nääkin hommat menee ihan siippaisteluksi, niin katsellaan tätä asiaa sitten ensitilassa!
Vaalikahvit nautittiin Pihtiputaan Shellillä. Pullavitriinin houkutus oli "sveitsiläinen". Omasta mielestäni roiskeläpän ja viineripullan ristirypytykseltä vaikuttava teos. Makuina makea tomusokeri ja sopivasti hapan puolukka. Kerrankin tarpeeksi iso pulla. Siippaistia suosittelee.
Vesirinkelit (kahvirinkelit, voirinkelit) ovat nyt blogimaailman kuumin juttu. Harva älyää, että ne voi halkaista, paahtaa (siksi ne ovat kuumia juuri nyt) ja täyttää lempijutuilla. Kun toimit näin, niin viattomasta vesirinkelistä tulee ajattoman trendikäs bagel.
Isoveikka ei ole näistä bageleista niin innostunut, että viitsisi ostaa täytteitä (tuorejuustoa, lohta..) erikseen. Sen sijaan rinkeleiden väliin kannattaa levittää vähän kaikkea, mitä jääkaapista viikonlopun jälkeen sattuu löytymään. Mutta ei ihan kaikkea. Pirkan nollaseiskamole olisi kannattanut jättää välistä.
Blogin luukut pysyvät tänäänkin kiinni. Lukot vähän jäissä.
Uusia päivityksiä odotellessa voit kernaasti osallistua viime viikon Mäkkäri-kisaan, johon ei ole tullut vielä yhtään vastausta. Voittomahdollisuudet ovat siis suunnattomat. Päivä aikaa! Huomenna arvotaan!
Tänään ei ole Siippaisteltu mitään, kun Isoveikka tehnyt kaikkea hyödyllistä. Ja jos jotain on tullut Siippaisteltua, niin tuo traktori kyllä pyyhki tuhotyöt peltoa kääntäessään.
Isoveikka rakensi makeen legohärvelin. Onneksi joku muu oli kuvannut tästä goottihenkisestä lego-autosta jo videon, niin ei itse tarvinnut räpeltää mitään.
Paketista puuttui muuten pari pikkuista legopalikkaa, mutta Legon superystävällisestä asiakaspalvelusta luvattiin lähettää uudet heti. Olinkohan vahingossa syönyt ne puuttuvat palikat? Itseasiassa yksi löytyi jo puhelun aikana.
Tänään kokataan rouheisen rapeita ja maistuvaisen nopeita kinkkusipulirupusia Tättälän luomutilan ruisrouheen pinspiroimana. Reilulla kädellä rutkasti kuitua ja koko perheelle hyvä mieli.
Uuni sutkautetaan tulille, n. 225 astetta.
Paistetaan pannulla tilkassa öljyä pieni punasipuli. Kivasti lentää öljypisarat pitkin keittiötä.
Sekoitetaan taikinakulhossa 4 dl luomupiimää, 3 dl Tättälän luomu ruisrouhetta, sopivasti muita jauhoja oman maun mukkaan, soodaa ja leivinjauhetta mitalliset, yksi vapaa kananmuna, vähän keltaista currya ja suolaa sekä 200 grammaa kinkkua suikaleina.
Taputellaan pellille rupusiksi ja paistetaan rapsakan ruskehiksi, n. 20 min.
On hyvvöö!
Pikkusisko jää oottamaan Teekkarin kommenttia. "Ai täällä on taas jotain rupuja"
Siippaistia-blogin Mäkkäri-viikko on edennyt toiseksi viimeiseen osaan. Meno on nyt kreisimpää kuin koskaan!
McFeast jr a la Siippaistia
Moni on grillijonossa nyrkkiraudan kanssa, mutta IsoWeliSiippainen kulkee mäkissä aina teräksisen leivosmuotin kanssa. Toisinaan se herättää hämmennystä.
"Kun mun vuoro jonossa tuli, niin tilasin kolme erilaista junnumcfeastia, joista yhden ilman juustoa. Sitten salaatin, porkkanat, hedelmäpussin ja currydipin. Askartelin, kuvasin, askartelin vähän lisää mut aloin syömään ennen kuin safka jäähtyi.", Isoveli selittää sekoilujaan.
McFeast jr -trilogia - kasvis (buu), beef (jee), kana (buu).
Meidän blogilla on hurjasti lukijoita ja moni on nyt tällä viikolla varmasti funtsinut, että miksi pikaruokaketju Mäkkäri on ollut niin kuumasti esillä. Kyse ei ole sponsoroinnista, vaan siitä, että Siippaiset nyt vaan ovat olleet melkein koko elämänsä Mäkin eturintamassa.
1982 Isoveikka syntyi Tampereelle, eikä Suomessa ollut vielä yhtään Mäkkäriä. Mutta eipä sieltä ois saanut äidinmaidonkorviketta, niin turha vaiva. 1983 Syötiin mustaamakkaraa Tammelan torilla ja kaikki oli hyvin. 1984 Suomen eka Mäkkäri avattiin Tampereelle. Big Mac -hampurilainen maksoi 13 markkaa. 1985 Maailmanparaspikkusisko kuulee Mäkkäristä ja syntyy. 1986 Siippaistenperhe käy lentokoneella Yhdysvalloissa testaamassa, polttaako Mäkin omenapiirakka suuta samalla tavalla kuin Suomessa. 1987 Kärsittiin kuulema hampurilaisallergiaa. 1988 Mäkkäri jotenkin vain unohtui, koska oltiin jo muutettu Joensuuhun, jossa hampurilaisia sai vain Hampurillasta ja Holidaystä. 1994 Mäkkäri avataan Joensuuhun. Isoveli oli jonossa etulinjassa ja valmistautui tilaamaan Quarter Pounderin. Ei osaa kuitenkaan lausua toivettaan, joten joutuu tyytymään [mäkfiistiin]. Takana olevan kaverin kädessä luki muistojen mukaan kuulakärkikynällä kirjoitettu [pig mäck]. Ravintolassa järjestettiin avajaisten kunniaksi ongintaa, josta voitti ainakin legoja.
1995 Batman Forever -leffan myötä Mäkkäriin tuli käsittämätön kolmen pihvin hampurilainen, jota Siippaiset tuskin söivät. Sen sijaan keräilimme Batman-laseja, joita käytettiin viimeksi mm. Isoveljen polttareissa.
1995 Pikkusisko pääsee peruutuspaikalta Mäkkärissä juhlituille synttäreille. Ohjelmassa pillien heittoa liikkuvaan karuselliin.
1996 Joensuun keskustan yläasteen käytävillä kiertää Mäkkärin vastainen adressi. Siippaiset eivät kirjoita siihen nimeään. Pikkusisko ei tainnut edes olla yläasteella.
1997 Isoveli maustaa kötsäntunnin ruokaa El Maco -ranskismausteella. Hampurilaisklassikko oli ilmeisti tullut valikoimaan jo pari vuotta aiemmin ja pysynyt siitä asti Mäkkärin historian parhaana ruokana. 5/5.
2006? Joensuun keskustan Mäkkäri lopetti toimintansa, mutta onneksi suurin osa kaupungin asukkaista oli evakoinut itsensä jo muualle. 2007 Isoveli syö toistaiseksi ainoan Big Röstin keihäänheittäjä Tero Pitkämäen takapihalla kuumottavalla paparazzi-keikalla, katso kuvat! 2008 Euron juuston hinta nousi hetkellisesti 1,10 euroon. Lol. 2009 Pikkusisko on vaihdossa Thaimaan Phuketissa ja tilaa McDeliveryn kautta Bic Macin ja Sundayjäätelön suoraan hotellille. Samalla
reissulla hän myös ihastuu katkarapuhampurilaiseen, mutta siitäkin tulee
oikeastaan vain paha olo. Isoveljen mielestä Tokyo Shrimp on yksi kolmesta parhaasta mäkin hampurilaisesta. 2012 Siippaistia-blogi perustetaan ja Big Mac -hampurilainen maksaa 4,10 euroa.
Knoppitietoa: Ilmeisesti kumpikaan Siippaisten sisaruksista ei ole koskaan tilannut mitään McDriven kautta, etenkään Filet-O-Fish-hampurilaista. Itseasiassa Pikkusiskosiippainen ei taida paljon Mäkkärissä käydäkään.
SiippaisVeli esittelee nyt ainakin parin postauksen ajan kreiseimpiä juttuja, mitä Mäkkärissä voi tehdä.
Eka on kuitenkin paljastettava, mitä Mäkkärissä ei kannata tehdä: tilata raneja. Ne ovat usein lötköjäpötköjä. Kassalta pyydetään tilalle tietysti lisäkesalaatti, koska sen mukana tulee laadukas veitsi-haarukkasetti ja viinietikka.
Hyvä ruoka-annos kootaan Mäkkärissä niin, että salaatit kaadetaan tarjottimelle, viinietikkaa mukaan, hampurilainen päälle ja herkuttelemaan - veitsellä ja haarukalla tietysti. Ollaanhan arvostetussa ravintolassa.
Olkaa hyvä, QP a la Siippainen eli Quarter Pounder tuplapihvillä ja salaatilla. Juomaksi tiätty tuoremehu.
Mäkkärin haarukka ja veitsi kannattaa ottaa mukaan ja pestä.
Todennäköisesti ne ovat paremmat, mitä sulla himassa.
Siippaisen HappyMeal
Lähipäivinä tulossa lisää kreisiä mäkkärituunausta. Homma menee aivan hulluksi!
Kysyin PikkusiskoSiipaiselta (PiSiSi), että viittiskö se taiteilijana tehdä meidän blogiin uuden, vähän siistimmän ulkoasun. Tai onhan tää edellinenkin siskon tekemä, mut oon vähän modannut sitä rumempaan suuntaan, että sisko tosiaan vähän tekis tästä makeemman.
Ei suostunut tekemään uutta ulkoasua. Eli onko mulla nyt vapaat kädet?