torstai 29. maaliskuuta 2012

Möttösiä

Äiti palautti pikkusiskosiippaistelijan muutama päivä sitten maan pinnalle muistuttelemalla oikeilla asioilla. Oikeastaan tarina alkaa jo synnytyslaitokselta. Minullehan on käynyt kuten salkkareiden Ossi Juniorille ja Alexanderille; minä en ole minä vaan kuulun Möttösten sukuun. Kävi ns. vaihtokaupat. Tämä selittää sen, miksi minä en siippaistele ihan samaan tahtiin kuin kaikki muut siippaiset. Mikään ole perittyä, kaikki on opittua. Voi sitä oikeaa minua, joka on perinyt siippaistelugeenit. Raukka on jossa tosi kätevien käsien perheessä, eikä voi ymmrtää, miksi koko ajan tunaroi...



Onhan tää tietty ollut vähän arka aihe meidän perheessä, mutta äiti osaa onneks ottaa sen ihan rennosti; lähetti mulle tän kirjan <3

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Megavoitto Segasta!

Niinhän siinä taas kävi, että kun sitkeästi yrittää niin Siippainenkin onnistuu. Äsken itketyt asennusongelmat on voitettu ja Sega Megadrive toimii hienosti. Ratkaisu oli vaikea, mutta epälooginen.


Tehtävänurkka:

Pikku-Sonicilla on tässä kuvassa kinkkinen pulma. Löydätkö oikein kiinnitetyt johdot ja huomaatko, mikä aiheutti ongelmia asennuksessa.


Erityiskiitokset avusta ja kärsivällisestä Siippaistelutilityksen kuuntelemisesta Juhonkujan Vin Dieselille <3.

Siippaistelemisiin!


- Segamega Siippainen

Siippainen sigin sogin segassa

Siippaisilla oli ankea lapsuus, eikä konsolipelejä hankittu. Mutta silloin kun puuleluilla leikkimiseltään ennättivät, pelasivat Siippaiset PC-tietokoneellaan Simcityä, Spurguäxää tai tuhersivat "kuva.bat"-nimisellä piirustusohjelmalla. Pääsipä koneen modeemilla "purkkeihinkin".

Traumoista selvitäkseen aikuinen Siippainen hankki 16-bitin Sega Megadrive -konsolin ja siihen pelejä kuten NHL 95 ja Sonic The Hedgehog.

Valitettavasti Megadriven kuva ja ääni siirtyvät televisioon antennipiuhalla, joka on herkkä häiriöille. Onneksi Siippainen kuuli huhun, että huuto.netistä ostettavalla AV-johdolla nuo ongelmat poistuisivat.

Päin vastoin. Siitä ne ongelmat vasta alkoivat. Voisiko joku auttaa? En saa kuvaa näkymään tai ääntä kuulumaan. Miten päin nämä johdot pitäisi laittaa? Kannattaisiko varmuuden vuoksi ostaa vielä ylimääräinen satsi eri värisiä letkuja?
















"Miksi mennä muuttamaan jotain sellaista, joka hädin tuskin kuitenkin toimisi?" -jälkiviisas

Siippaistelemisiin!


- Se8 Siippainen

Ps. Kuinkas sitten kävikään...jännittävä tarina sai jatkoa!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Heilipojan koijjaamista

Kotiini ei ole juuri koskaan tullut postiluukusta mainoksia. Siksi oli alkuun jännittävää, kun uudessa kodissa sillon tällöin kilahteli eteisenlattialle kasa Anttilaa ja Sotkaa. Helpotti seuraamaan, missä on tauluTV tarjouksessa ja paljonko banaani maksaa lähikaupassa. Sitten täyttyi lehtiroskis.

Aikaisemissa kodeissa ovessani on lukenut, etten kiitos haluaisi mainoksia. Ja tylsästi onkin lukenut:  
Ei mainoksia, kiitos! Mainoksia itsekin satunnaisesti jakaneena arvostaisin paljon enemmän jotain mielikuvituksellisempaa, joista esimerkkinä Joensuun postilaatikoiden riemuriimi:
"Mainoksia älä jaa, Heili kyllä tulla saa!" ja " Kirkkotien voin ottaa, ei kiitos muuta. Jumalan siunausta!"

Päätin, etten jää tällä kertaa kakkoseksi eli tylsäksi Mikko Mallikas-Makkoseksi. Samalla päätin toteuttaa empiiristä tutkimusta, kuinka tillitälliäinen täkäläinen "heilipoika" on.

Sunnuntaiaamuisen pinspiraation ja leikellyn MeNaiset-lehden voimin ovessa lukee nyt näin:




Seuraan tilannetta kuun loppuun, katsotaanko, meneekö viesti perille, vai pitääkö tarkentaa seuraavalla:



Kokeiluni on kuulema teekkarimiehen mukaan epätoimiva. Mainokset tulevat tipahtamaan jatkossa vain hiljemaa postilaatikosta. Aito Siippainen kuitenkin luulee, että jopa heilipojat osaavat lukea heitä rivienvälistä ja siksi luotto on korkealla! Veikkauksia puolesta ja vastaan otetaan vastaan.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

torstai 22. maaliskuuta 2012

Raaka peli

Alkuviikon McDonald's-episode on ollut mielessä aika paljon. Ristiriitaiset ajatukset ovat velloneet mielessä kuin kysymykset television suorissa tv-lähetyksissä.

Mitenkä olen voinut antaa ilmaisen kahvin vaikuttaa ostoskäyttäytymiseen niin voimakkaasti kuin se viimeisten vuosien aikana on McDonald's-ravintoloissa tapahtunut. Enkö olekaan valinnut syömispaikkaani puhtaasti maun, eettisyyden ja Ronald McDonaldin kengänjäljen mukaan. Mihin vievät askeleeni tästä eteenpäin?

Ripittäydyin K-Supermarket Länsiväylässä, josta ostin puhtainta kotimaista luomumarinoitua naudan ulkofilettä, ihastelin sen upeaa marmorointia, sotkin joukkoon mausteita ja söin lihan raakana.

Kokemus oli puhdistavampi kuin kobe-härän syönti (itseasiassa aika hitosti paljon parempi).


Kettutytön tartar

*parasta löytämääsi naudan lihaa
*bbq-soossia
*tabascoa
*kevätsipulia
*suolaa
*pippuria
*tuoreita yrttejä
*keltuainen

Leikkaa terävällä veitsellä liha niin pieneksi kuin mahdollista. Hyvän sisäfileen voi jättää jopa pikkurillin pään kokoisiksi paloiksi. Paisti kannattaa raapia ehkä haarukalla hitusiksi. Sekoita mausteet lihan joukkoon. Läjäytä lautaselle. Tarjoile keltuaisen kanssa.

Siippaistelemisiin!

- Abraham "uffi" Simpson

"Kiva kun symppaat mua"

Mainitsin tuolla alussa, että tän blogin tarkotus on lähinnä kerätä sympatiapisteitä. Osaiskohan joku nörtti koodata tänne jonkun sympatiapistelaskurin. Itehän en osais. Myöskään isoveljeni ei osais. Teekkarimiehen oon nähnyt pari päivää koodailevan koulujuttuja (yök!), mutta eilen kattelemieni vänkyröiden perusteella sekään ei ehkä osais, vaikka se on kauheen kätevä kaikessa muussa.

Meidän sukua ei varsinaisesti oo siunattu yhdelläkään käytännöllisellä taidolla. Esim autot..no isoveli voi kertoo lisää ladaharrastuksestaan. Äiti osaa paistaa sämpylöitä ja ommella hassunmuotosia vauvalakkeja. Mut se ei ookaan omaa sukuaan Siippainen. Mulle on periytynyt vaan sämpylätaidot.

Lisäks oon tosi taitava kattoo salkkareita ja oikeestaan oon ihan tosi ylpee siitä. Moni ei kyllä arvosta sitä käytännöllisenä taitona. Seuraavan perusteella kuitenkin kannattaisi: Eilisen kohokohta ei suinkaan ollut Sepon huikka tai Jannen pukki-ilme. Pisteet eilisessä jaksossa vei kotiin Iida symppaus-käsitteellään. Miksenmää oo koskaan hoksannut tollasen käytännöllisen sanan olemassa oloa!

Janne <3


Eli rakas Joulupukki, jo pääsiäislahjaksi toivoisin symppauspistelaskuria. Kiitos. Oon ollut tosi sympaattinen viimeaikoina.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Mäkki boikottiin




Kärkeen myönnetään, että olen ollut koukussa McDonaldsiin ja erityisesti sen El Maco jr. -hampurilaisiin, herkullisiin lisukesalaatteihin ja täydellisiin kertakäyttöaseisiin. Saatoin käydä syömässä el makusen aterian vain sen vuoksin, että saisin mukaani kertakäyttöhaarukan ja veitsen (ne voi pestä ja käyttää myöhemmin esim toimistolounaalla).


Irvokkaalle käytökselleni tuli kuitenkin tämän viikon tiistaina stoppi, kun Helsingin Sokoksen Mäkkärissä tilasin aamupalaksi tutun menun "elmakunen ja perhekortilla kahvi, kiitos".

Ollutpa el makusia valmiina. Puutteen huomasin itsekin, mutta päivä rävähti tärviölle kun sain kuulla, että perhekortilla saa ilmaisen kahvin vasta kun ostaa kokonaisen aterian.
Eihän siinä midist. Mäkki vaan boikottiin, jos ei perhekortilla enää ilmaista kahvia saa. Ennen sumpin maistuvaa Brazil-kahvia sai yli 2 euron ostoksesta. Eli jos osti esim kaksi kahvia, kolmannen sai samaan shychyssyyn ilmaiseksi. Tätäkin tuli tehtyä. Tunnustetaan sekin.

Vaikea tästä tilanteesta on nyt nousta, kun tuota tarjousta tuli käytettyä myös siihen, että tilasin "kahvin jossa on lähinnä maitoa". Niin sehän meni melkein virvoitusjuomasta, jota ei tällöin tarvinnut tilata erikseen ja rahaa säästy taas lisää.

Sirkan mielestä nyt on reklamaation paikka!


Hyvässä tarinassa pitää olla aina kaikista suurin salaisuus, ja nyt kaikista suurin salaisuus on se, että vilpillisin keinoin hankin perheelleni McDonald's-perhekortit. Ei ollut meillä vielä vaimoni lasta silloin, joka oli tuon kortin ehto. Kissamme Sirkan nimellä kortit meille tilasin tuossa nelisen vuotta sitten.

Olin kuitenkin kaukaa viisas ja olin arponut Sirkan syntymäpäiväksi auringonnousun, joka sattui olemaan hyvin lähellä lapsemme syntymäpäivää. Sinä aamuna kun tulin isänä synnytysosastolta kotiin, oli postimiespate tuonut McDonaldsilta kirjeen kotiimme, jossa luvattiin syntymäpäivän kunniaksi ilmainen Happy Meal -ateria. Näin toimii vain todellinen perheravintola.




Mäkki on kuitenkin boikotissa siihen asti kunnes McRösti palaa valikoimiin. Keskeltä katkaistun perhekortin lähetän puolustusministeri Stefan Wallinille, mikäli huomenna vielä virassa on.

Siippaistelemisiin!

-MCIV

Aistikasta Haisupäänsärkyä


Pikkusisko ajatteli olla aistikas ja kävi suihkuttelemassa Stockalla Lacosten ihanan pinkkiä hajuvettä. Ei haissut heti sille, mille piti, niin läträsi sitten ihan urakalla menemään. Kunnes tajusi: kivimman hajuinen eli pinkimmässä putelossa oleva haju olikin ylemmällä hyllyllä. Uutta hajua lotrattiin urakalla pinkkiin sydämenmuotoiseen hajulappuun ja lappu taskuun kotimatkalle nuuskittavaks.

Meniköhän vähän liikaa hajuvettä, kun itteenikin rupes bussimatkalla särkee päätä?
Mutta kyllä niin kauniin värisen purkin takia voikin vähän pikkusiskosiippaistella <3


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Klassinen pizzatesti

Ei Siippaiset aina siippaistele. Välillä ne elää kuin Strömsössä ja syövät pakastepizzaa.




Veli-Siippainen testasi Dr. Ötkerin  uuden Take Away -kanapizzan, jonka juju on reunaan piilotettu BBQ-kastike. Idea on samanlainen kuin Pizza Huttusen Cheesy Crust -lätyissä, joissa reunojen sisälle on jemmattu ylimääräinen rautaisannos kalsiumia elikkäs juustoa. Ero toki siinä, että huttusessa tuosta älyttömyydestä oli tehty taidetta, eikä annosta pilaavaa elementtiä.

Pizzaa ei kannata koskaan syödä nälkäisenä, koska liian nopeasti kuumasta uunista suuhun fiksattu slaissi tekee viheliäiset rakkulat kieleen ja kitalakeen. Niinpä Take Away -pizzan pakkaukseen on tehty hyvät paisto-ohjeet, joissa kerrotaan, että pizzan tulee vetäytyä uunista oton jälkeen ainakin pari minuuttia ja mäsäyttää vasta sitten.

Vedin pohjiksi kaksi hampurilaista, jotta malttaisin odottaa pizzan jäähtymisen. Mutta niinhän siinä taas kävi, että hampurilaisten sisään lorahti aimo ärjäys naga morich -chilikastiketta, niin se suu palo sit kuitenkin.

Loppuarvio:

Dr. Östiötker KanaBBQ TakeAway -pizza 2/5 (Parempaa kuin jäinen hernemaissipaprika, joskin samanmakuinen. )
Pizzan reuna 1/5 (Pahaa.)
Pirkka juustohampurilainen 4/5 (Herkullinen maku seesaminsiemenistä. Täytti vatsan sopivasti, ettei tarvinnut syödä pahaa pizzaa.)
FataliiGourmet Naga Morich suikaleet mausteliemessä 4/5 (Liikaa laimennettua, mutta maistuvaa.)

Ihan oikeasti tämän postauksen tarkoitus oli esitellä kuvassa näkyviä patojani ja pannuja sekä  wiinisuositusta (pulloa ei tosin ole otettu vielä ilmaantuumaan niin kuin pizza, jonka nurkkaa on kylläkin järsitty. Kuvassa vain 1/4 pizza. Loput reklamoin.).


Siippaistelemisiin!

-Jabba The Hut



Minä osaan. Ihan ite!

Mies muutti taloon ja toi teekkarikommuunista tullessaan noin kolme hyväksymääni tavaraa: puisen tarjoilupöydän, patjaksi taipuvan rahin ja jalkalampun. Käsistäni muka taitavana ja käsityöblogeja muutamia viikkoa tuijotelleena tiesin, että taikoisin niistä jotain tosi taiteellista ja luovaa ja kaikkien sisustusbloggaajien kadehtimaa. Puinen tarjoilupöytä piti petsata sopimaan keittiön työtasojen kanssa. Petsi loppui kesken. Rahiin piti ommella uusi päälinen. En jaksa miettiä, mitata, leikata ja kaivaa ompelukonetta esiin ja huomata, että oho, leikkasin vinoon. Lampun neonvirheän varjostimen tilalle piti tehdä superhieno paperinaruvarjostin, joka on kuulema tosi helppo tehdä ihan itse. Tein kehikot vanhan varjostimen rungosta ja grillitikuista. Meni vinksinvonksin, enkä enää taida jaksaa koskea paperinaruun.


Petsi loppui kesken.

Vinksinvoinksin.

Kahvihammasta kolottaa (ja särkee)

No niinhän siinä kävi, että maailmanparhaanpikkusiskon isoveljen ravintolareissu oli päättyä nolosti. Jälkkärin tilaaminen oli kostautua kun Siippainen ei vaan tajunnut, että....





"Kaikki mikä on ruskeaa, ei ole suklaata." -Maail.Par..S.I.Velj.
"Kaikki mikä on lautasella on tarkoitettu syötäväksi." - kultainen käytöskirja
"Kahvikuppi ei ole lautanen." -logiikka


Siippaistelemisiin!

-MPPSIV

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rotanoksennusta ja muuta käytännöllistä

Ollaan mun Maailman Parhaan Isoveljen kanssa ainakin jo monta viikkoa ihmetelty, miksi kaikki ällöpölliäiset ja tillitälliäiset pitää blogia.

a) Niitten mielestä rotanoksennuksen näkösissä ruuissa tai lampunvarjostimissa on jotain näyttämisen arvoista
b) Niitten mielestä ne ruuat tai askartelut ei näytä rotanoksennuksilta
c) Niitten mielestä se ruoka oli kuitenkin hyvää tai lampunvarjostin käytännöllinen
d) Ne on joka tapauksessa aika ylpeitä ittestään.

Meidän syy perustaa tämä blogi koostuu noista kaikista. Kaikki mitä me tehdään, näyttää kai loppupeleissä rotanoksennukselta. Riippuu, millaisen valokuvan niistä ottaa. Sisko ei osaa käyttää niin hyvin kameraa kun veli, mutta siskolla on muuten käytännöllisempi visuaalinen arviointikyky kuin veljellä. Kaikki mitä me tehdään, on kauheen hyvää tai käytännöllistä tai niin me ainakin väitetään.

Mutta erityisesti me ollaan kauheen ylpeitä, jos onnistutaan jossain ilman siippaistelua, siis kohellusta, siis ilman, että mokataan koko homma jollain ihan yksinkertasella tavalla. Veli voi vaikka kertoo jonkun esimerkin, kun sille niitä sattuu melkeen joka päivä. Siskolle ei niin usein. Tai.. eilen kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä mukiin niin, että kännykkä oli pöydällä sillä kohdalla, mihin helposti vanhingossa kuumaa vettä roiskuu. Ei sitten tullut mieleen siirtää kännykkää, vaan kaadoin kuumat vedet kännykän päälle. Kyse on siis ajattelemattomuudesta, kohelluksesta ja jostain käsittämättömästä geenistä, joka oikeestaan kaikilta siippaistisilta löytyy.

Tämä blogi auttaa meitä käsittelemään tätä geenin tuottamaa tunnetta. Haetaan sympatiapisteitä, kun joku menee pieleen, mutta erityisesti ylpeyspisteitä, kun joku onnistuu.

Siippaistelemisiin!

- Maailman Paras Pikkusisko