maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kun spagetti katkeaa, kenen hermo ratkeaa?


Pikkusisko on aika haka arvioimaan sopivaa ruokamäärää. Perunoita riittää minulle kaksi ja Teekkarille viisi. 400 g jauhelihakastikkeesta syödään yhdessä kerran ja lopusta jää minulle vielä pieni lounas seuraavalle päivälle. 250g jauhelihakastikkeesta saattaa riittää molemmille huomisen lounas, mikäli olen ovela ja huijaan sekaan 500 g tomaattikastiketta, pari isoa sipulia ja pötikän sulatejuustoa. Ylimääräisiä tähteitä jää yli hyvin harvoin eikä ruokaa tarvitse juuri jätteeksi päättää.

Onneksi tässäkin asiassa keskitietä tasapainoittaa se, että spagetin keittämisessä olen todellinen Siippainen. Ensiksikään en osaa pätkääkään arvioida, mikä on sopiva määrä yhdelle tai kahdelle, saati seuraavan päivän tarpeiden huomioiminen. Toiseksi, lätkin aina puolet spagetista seinään, koska olen kuullut huhuja, että jos spagetti jää seinään kiinni, on se purutuntumaltaan täydellistä. Meidän seinässä on vissiin joku vika, kun ei ne tartu. Lopputuloksena vauvankin hampaille sopivaa höttöä. Kolmanneksi, hermot menee myös spagetin säilytysratkaisua jaaritellessa. Pussi ei ole kauheen kätevä. Kattokaahan vaan, mitä viimeksikin kävi, kun unohdin, että se olikin jo kertaalleen aukaistu.

 Kuulema kaupoissa myydään tätäkin arjen asiaa helpottavia välineitä, mutta vielä en luovuta.

Lopuksi mielipidekysymys: Saako spagetin katkaista, kun se laitetaan keittymään?
Meillä katkotaan, koska Siippaisten tyyliin saattaisi kuulua vahinko, jossa spagetti unohdetaan toisesta päästä pehmittyään hämmentää tasaisesti kypsyväksi pastakasaksi.