perjantai 24. tammikuuta 2014

Raclette on helppoa - näin mokaat sen

Raclettejuusto ja sienet sulivat hauskaksi laataksi muovikuoreen. Kyllä ne sai rapsuteltua leivän päälle.
Raclette-juuston sulattaminen perunoiden, etikkakurkkujen ja hillosipulien päälle on paukkupakkasten hittipaukkuruokaa! Sitä tekee kaikki.
Raclettea varten kannattaa hankkia raclettegrilli. Jos grilliä ei ole, juustoa ei tule sulattaa sen muovipakkauksessa.

T: Isoveli

ps. Raclette-grilli hankittu Kinnulasta kirpputorilta. Jos siippaistelua sen kanssa ilmenee, niin asiasta raportoidaan.

torstai 23. tammikuuta 2014

Luukku 24: mikä meni pieleen?

Kuka käskee, että joulukalenterin viimeinen luukku pitää avata juuri joulukuun 24. päivä? Siippaiset eivät myönnä, että laiskuus iski kesken kinkun syönnin vaan väittävät kivenkovaa, että myös tammikuun 24. on ihan sopiva ajankohta kurkistella Elman vaatekriisin uumeniin.


Kerrataanpa, mitä joulukuussa tapahtui. Luulisin, että aika moni on unohtanut.

Pikkusiskolla ja Isoveljellä oli vuoropäivin vastuu ilahduttaa tonttu torvista ja kavereita avaamalla joulukalenterin luukku. Onnistuttiin melko hyvin - vuorojen on pakko olla mennyt jossain vaiheessa sekaisin, koska jos pikkusisko kirjoittaa päivänä numero 1, niin sehän on tasan yhtä vähän parillinen luku kuin 24 on pariton. Mutta sehän on tunnustettu tosiasia, että Pikkusiskolla on onneton matikkapää.

Pikkusiskolla ja Isoveljellä oli eri teemat. Pikkusisko leperteli rakkaan karvapallonsa seikkailuista. Tarkoituksena oli saada joulukuun aikana neulottua Elmalle katu-uskottava villatakki. Tässä onnistuttiin, mutta koska neule unohtui joululomareissulla kotiin, ei siitä saatu kuvaa. Pikkusisko yritti kompensoida tilannetta neulomalla vikkelästi uuden villapuseron. Voin kertoa, että kesken on edelleen! Isoveli puolestaan pohti pähkinän suurempaa merkitystä Siippaisten elämässä. Lopputulos oli ehkä, että elämä pähkinänkokoisten aivojen kanssa ei aina ole yksinkertaista. Huomasitteko muuten Pikkusiskon ovelan pähkinäiset teemaan sopivat otsikot?

Kommentteja kerättiin kaksi kappaletta. Toinen oli Isoveljen kirjoittama, toinen yhden aktiivisimman lukijamme kommentti - kiva kun villasukat, jotka n. 1,5 vuotta sitte lupasin postittaa, tulivat perille! (Kannattaa osallistua meidän kilpailuihin - saa tavallaan kaksi yllätystä, kun ensin riemuitsee voitosta ja sitten riemuitsee, kun joskus saa voiton perille!) Olemme onnellisia molemmista kommenteista - tarkoittahan se sitä, että joku on lukenut tekstin ehkä loppuun!

Katsojia viime kuussa kävi 509 kappaletta. Aika surkea saalis. Ei siitä sen enempää.

Mutta entä se viimeinen luukku?

Pikkusisko totesi, että neulominen on joskus aika hidasta ja keksi, että ompelukoneella vaatekappaleen saattaa saada valmiiksi jopa vartissa - aita on matalin siellä, missä Pikkusisko hyppii! Löysin näppärät kaavat täältä ja hyödynsin paria työpaikan muuttosiivouksissa takavarikoimaani mainospaitaa.

Tadaa- Elmerin hiihtokoulu voi alkaa!






Haapajärven viimeinen mahdollisuus - mitsku tuli!


Haapajärvellä on taidettu vetää herne tästä blogista nenään. Turisti nimeltä Isoveli on käynyt Haapajärvellä kahdesti ja pettynyt molemmilla kerroilla rankasti.
Haapajärviboss  Juha Uusivirta oli rento heppu. 


Isoveli antoi paikkakunnalle vielä yhden mahiksen ja paukkasi mestoille loppiaisen tienoilla. Kaupungintalolla oli vastassa kaupunginjohtaja  Juha Uusivirta, joka esitteli upean näyttelyn Mika Myllylän mitaleista. Samalla Isoveli tutustui kreisiin teekuppinäyttelyyn. Haapajärvihän tunnetaan teekaupunkina.


Häggmannin kahvila oli pimeä ja voisarvet kuivia. Haapajärvi tee oli liian makeaa. Makua se oli saanut sitruuna-, aprikoosi-, mansikka- ja persikkaöljyä sekä kehä- ja ruiskukan terälehtiä. Yksinkertainen ceylon-tee oli parsempi.




Kaluste-Iivonen oli valoisa huonekaluliike.
Kellarissa oli bränikkä retrohella, jota moni on kysellyt.
 Se ei ollut myynnisttä.
Teenäyttelyssä värikkäät ja humoristiset turistikupit oli laitettu hienosti omaan vitriiniin. Kokoelma oli tehty ajatuksella.

Hieno 
Hieno kuva Titanic-kupista löytyy täältä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Herkumpi sen serkumpi.


Siippaisten ankeaan lapsuuteen kuului myös serkuttomuus. Kateellisena kuunneltiin kavereiden hiihtolomasuunnitelmia ja viikonloppukertomuksia, joissa aina tuntui pääroolissa olevan serkut. "Oltiin serkkujen kaa mummolassa ja otettiin kisa, kumpi syö enempi pinaattilettuja". No onneks meillä sentään oli Mummo Siippainen, joka järjesti meidän pehmoleluille synttärikestejä.

Oma lapsuuteni ei kuitenkaan ollut aina yhtä ankea kuin isoveljeni. Ensimmäisen serkkumme synnyttyä olin kuitenkin vasta seitsemän, isoveikan yltäessä jo 10 vuoden ikään. Siinä on aika monet hiihto-, syys-,  joulu- ja kesälomat joutunut viettämään miettiessä miten päihittää lomakertomukset. Ei ollut 90-luvun alkupuoliskolla vielä kovin coolia sepittää, että "Pikkusisko kanssa oltiin ihan vaan kotona ja piirrettiin Paintilla mustavalkoisia kuvia, koska ei ollut väritulostinta."

Serkku no 1 edustaa sukunimissä sitä parempaa kastia ja syntyi Penttiseksi, samoin kuin siitäkin seuraava kolmen vuoden päästä. Opetettiin heillekin kaikki tärkeät siippaistelutaidot, mutta luulen, että olivat silloin niin pieniä, että olivat huonoja oppimaan. Kuvassa edessä vasemmalla näkee, miten ainakaan Serkku no. 1 ei ole oppi mennyt perille. Serkku no 2 oli paljon paremmin altis vaikutuksille (Kuvassa vasemmalla takana).

Tasan 18 vuotta sitten serkkurintamalla tapahtui kuitenkin mullistavia uutisia ja Siippaisten sukuun saatiin ensimmäinen Serkku Siippainen. Alla olevasta kuvasta voi päätellä, että sukuunsa on tuo vasemmalla keskellä istuva blondi tullut!

Tänään jännäillään, mitä megasiippaismokia Serkku tekee inssiajossaan. Luulen, että ei mitään, koska tässä suvussa naiset on parempia kuskeja kun miehet. Serkusten vanhin Siippainenhan teki kaikki klassiset inssimokat kun allekirjoittanut unohti vain laittaa autoon ajovalot päälle.

No sama se vaikka menisikin vasta kolmanne yrityksellä läpi. Sitä on enivei täysi-ikäinen ja ehtii olla sitä ihan loppuikänsä ja jopa joskuskin sitten sitä autoakin kolhia.


Onnea Emma ja Siippaistelun täyteisiä päiviä elämääsi <3!

Koko Siippaisten Serkkuherkku ( 6 kpl) kasassa v. 2009.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Isoveljen megamogamusat 2013

Vuonna 2013 Isoveli kuunteli paljon elokuvien soundtrack-muzakkeja. Paras oli Game Of Thrones -säveltäjä Ramin Djawadin ja Rage Against The Machine -kitaristi Tom Morellon Pacific Rim -soundtrack. Vaikka se oli paras, niin löytyy vasta Last.fm -listan sijalta 7. Semmosta elämä on.



Jos jotain yhtäläisyyksiä etsii viime vuoden megamogamusiin, niin Notkea Rotta, Popeda ja Aerosmith ovat kestosuosikkeja jo toista vuotta peräkkäin.