lauantai 10. lokakuuta 2015

Savumerkityksetön taito?

Kolmas kerta toden sanoo. Kyllä on Pikkusiskosta leivinuunin lämmittäjäksi! 



Jättitorven tilan keittiöön ei remontin myötä jäänyt alkuperäistä kuin leivinuuni. Sekin koki tyylipäivityksen ja tummanruskea väri korvattiin hohtavalla valkoisella. Puhtoinen väri säilyi koko kesän, kunnes pikkupakkasten hiipiessä pellon reunaan, alkoi mielessä kyteä ajatus kytevästä hiilloksesta keittiön nurkassa. Tuore ruisleipä, hautuva uunipuuro, ehkäpä pannukahvit?



Ensimmäinen lämmityskerta oli lähinnä katastrofi ja tulipahan samalla testattua palovaroitin. Kodikas tuo savunvivahteinen uusi sisustustredituoksu, päätin ja sinnikkäästi ja jatkoin yrittämistä. Google auki ja vinkkejä kehille - kaupunkilaislapselle ei äidinmaidossa opeteta, mikä on häkäpelti!

Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin. Niin se vain on, että jokainen leivinuuni on itse koulutettava - pari vippaskonstia on jo takataskussa ja nyt tiedän myös, että ohrapuuro saattaa muuttua leiväksi yhdessä yössä!



Tänään otin kolmatta kertaa peuraa sarvista (sitä, jonka yli en eilen ihan onneksi ajanut iltapimeällä teatterin jälkeen) ja lisäsin pökköä pesään! Näin jälkeen päin voisin sanoa, että hyvin meni. Sisällä ei tuoksunyt savu, kulutin vain yhden Aamulehden ja tulitikkuaskiinkin jäi muutama tikku.

Tässä pikkusiskon vinkit leivinuuniin lämmittämiseen, jotta sinun ei tarvitsisi epäonnistua:

1) Tarpeeksi pieniä puita (Pikkusisko ei uskaltanut koskea vielä kirveeseen, joten kolmannen kerran jälkeen liiterissä alkaa löytyä vain isoja pöllejä)

2) Sade keli ei ole hyvä keli ensikertalaisen turhautua. (Mutta juuri sadekelillä leivinuunin lämmöstä saa eniten irti!)

3) Laita ohrapuuroon riittävästi nestettä. (Etenkin jos ajattelit jättää sen yön yli uuniin)

4) Pidä alkuun pientä tulta alaluukussa. En nyt juuri muista teknistä syytä, mutta veto käy jokatapauksessa paremmin. Pikkuluukussa käy hirmunen huju ja pahvinpalat meinaa lentää piipusta tuhkana taivaan tuuliin. Ratkaisuksi kehitin tähän ihan patentoimisen arvoisen idean: Maitotölkin puolikas (juuri sen korkuinen, että mahtuu luukuun pystyyn) täytetään sanomalehdellä ja tuikataan tuleen. Tuli kestää juuri sen verran, että notski leivinuunissa alkaa vetää. Aloittelijalle suositus, että maitotölkkejä kannattaa varata lähelle rivi.

5) Laita käteen patakinnas, kun availet luukkua. (Auts, sattuu vieläkin!)

6) Älä imuroi ennen, koska kuitenkin joudut imuroimaan jälkeen.

7) Sulje lopuksi pellit, että lämpö jää tupaan.

 Hyvinhän se meni. Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mikä kemiallinen reaktio saa aikaan uuninluukun ympäristön muuttumisen vaaleanpunaiseksi? Uuni on maalattau valkoisella lateksimaalilla ja pohjalla oli tummanruskea maali. Voiko tähän jotenkin vaikuttaa se, että takkahuoneen takaseinä oli vaaleanpunainen ennenkun maalasin senkin valkoiseksi?


Poiketkaahan nokipannukahveilla, perille löytää seuraamalla savumerkkejä!

--Pikkusiskosii--