maanantai 23. joulukuuta 2013

23. luukku - Testaa oletko Siippainen

Isoveljen mielestä on ollut loistava idea jakaa joulukalenterissa pähkinätarinoita. Toiseksi viimeisessä luukussa on tarjolla aivopähkinä, jolla voit testauttaa oman siippautesi.

Kuinka monta F-kirjainta löydät seuraavasta tekstistä:

FINISHED FILES ARE THE RE-
SULT OF YEARS OF SCIENTIF-
IC STUDY COMBINED WITH THE
EXPERIENCE OF YEARS.

Tulokset:

0-2. Olet sokea kuin yön siippa.
3. Olet keskiverto-siippaistelija. Isoveli sai saman tuloksen.
4-5. Sulla ei taida olla kaikki pähkinät joulukalenterissa.
6.  Oikea vastaus! Tähän ei aito siippaistelija pystyisi!
7. Taidat lisätä liikaa F-sanoja puheeseesi. Pese suusi pesupähkinällä.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22.Luukku: Tukka hyvin mut näkyyks rusetti.

Pikkusiskon joululokaatio on siirtynyt maalle. Maalla pitää muistaa, että musta joulu on todella musta. Jopa niin musta, että Kaupunkilaiskoira-Elmaa ei paljoa kiinnosta ulkona ihmetellä. "Mistä tänne tulee valot?" se vinkuu ja liukastelee sateen liukastamalla jäisellä pihatiellä.

Kaatosade ei meitä muutoin hetkauta. Leivinuunin lämmössä on hyvä pyöritellä mehiläisvahakynttilöitä ja kolvata asanoita. Iitan Lähipuodin innoittamana tuli taas mieleen monto juttua, mitä voisi omin pikku kätösin väkäsellä. Myös Elman villatakki on edennyt monta senttiä.. en vaan kyllä enää itsekään usko, että aatoksi tulee valmista. Hukattiin se oikeastaan jo valmis ja kerran testattukin tekele johonkin ajomatkalla.

Elman vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä. Vai mitä? Mami sitoi kaulaan rusetin ja perjantaina käytiin trimmaamassa karvatura joulukuntoon, niin johan kelpaa!

Ommmmmm


Todellisuus.

lauantai 21. joulukuuta 2013

21. luukku - Iskä jatkoi perinnettä

Isoveljen (ja Pikkusiskon, ellei vaihtunut synnärillä) isä aloitti viime vuona vinhan perinteen. Se lähettää postissa joulukinkun Pihtiputaalle. Postikulujen kuolettamiseksi pakettiin oli pakattu tänä vuonna myös luomupähkinöitä. Valitettavasti ne syötiin niin nopeasti, että kuva unohtu ottaa.

Korvaukseksi voidaan tarjota  kuva  Lidlin tarjouspähkinöistä ja kalkkunan ja kastanjan makuisia sipseistä.

obs! Ensi kerralla pitää katsoa, miten paljon pinjansiemenet maksaa Lidlissä. Pihtiputaan K-kaupassa 100 gramman pussi maksoi 8,99. Eli melkein saman verran kuin muikunmäki. Huh! (

perjantai 20. joulukuuta 2013

20.Luukku: Muotina Mukavuudenhaluisuus

Pikkusisko Siippainen saa töissä kuittailua tyylistä. Tähän asti on totuttu, että meikäläinen hiihtää töissä villasukat jalassa, mutta nyt loskakelien litistessä neiti Siippaisen jaloissa ei lotise märät sukat vaan Vikingin vaelluskengät tai Salomonin goretex-lenkkarit . Näyttäähän se siltä,että ois ratsastustunnille menossa vaan eipä paljoo varpaitakaan palella.

Elmalle mukavuudenhaluinen ulkopukeutuminen on tuottanut haasteita eikä karvakuono ihan hoksaa, että sisälle ois varmaan tuhatkertaa kivempi tulla, jos ei olisi jalkakarvat kainaloita myöten kuraliejussa. "Jos puet päälleni kurahaalarin, kakkaan heti sisälle" se sanoo.

Elma kulkeekin muodin kanssa ihan omia latujaan. Tällä hetkellä vaikutteita otetaan 90-luvulta ja permis kasvaa kivasti silmien peitoksi.  Selkään on kasvatettu sellainen reuhka, että kunhan ei paukkupakkaset jouluna ois, niin kyllä tämä koira kestää! 

Elma on viihdyttänyt pitkin syksyä toimistokoirana niin pukumiehiä kuin ruokalan tätejä. Kaverina riehuu muutamaa kuukautta vanhempi Nala. Koirat kiittävät viimeisen työpäivän kunniaksi kuluneesta vuodesta ja näyttävät lomaluukkia. Elmalle ei ole tosin vielä kerrottu, että puoli viideksi mennään kasvattajan luo kylään moikkaa siskoa ja veikkaa... ja trimmiin.

Sunnuntaina voin paljastaa, millaiseen juhlakuntoon karvaturri laitettiin. 
Ja se neuleprojekti...deadline häämöttää, mutta ei toistaiseksi raportoitavaa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Luukku 19. Tarjoilija, vuosikertaviinissäni on pähkinöitä

Kiitos kaikille, kun eilen toivottivat Maailman Parasta Isoveljen päivää!


Jouluun on enää muutama päivä (ja sitten tämä ankea joulukalenterikin loppuu). Isoveli kaivoi vanhat ruokalehdet esiin ja funtsi, mitä eksoottista jouluruokaa tekisi.  Vuoden 2004 Viini-lehden joulunumerosta löytyi houkutteleva resepti, jossa on pussillisen verran pähkinöitä.


Possua curry-pähkinäkastikkeessa

6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
100 grammaa kuorittua inkivääriä
4 punaista chiliä
1 tl inkiväärijauhetta (häh! inkivääriähän tuli jo!)
10 mantelia (jee! pähkinöitä!)
1rkl korianterijauhetta
1 sitruunan kuori ja mehu (lidlistä saa luomua!)
1dl öljyä (ihme ettei lue et hyvää oliiviöljyä. käyttäsin lidlin pähkinäöljyä)

Leikkaa keltasipuli, valkosipuli ja inkivääri pieniksi. Freesaa niitä öljyssä, kunnes pehmenevät, Leikkaa chilipaprikat pieniksi ja poista siemenet. Sekoita joukkoon. Lisää inkiväärijauhe, mantelit, korianterijauhe sekä sitruunan kuori ja mehu.  
Kuumenna kiehuvaksi. Anna jäähtyä. Kaada currytahna yleiskoneeseen ja soseuta tasaiseksi.

Possu
5dl kookosmaitoa
1/2 currytahnaa (jonka just teit)
1/2 dl kalakastiketta (pirkalla on kätsyi pikkupulloi)
2rkl tummaa sokeria
1dl cashewpähkinöitä paahdettuna (älä polta!)
450 grammaa porsaan ulkofilettä kuutioina (itse käyttäsin ehkä jotain rasvaisempaa)
2 limetin kuoret
1 chilipaprika
suolaa, mustapippuria ja thai-basilikaa.

Kaada puolet kookosmaidosta kattilaan ja kiehauta se miedolla lämmöllä. Sekoita koko ajan. Laita joukkoon currytahna ja keitä muutama minuutti, kunnes tahna on sekoittunut joukkoon tasaisesti. Lisää kalakastike, sokeri ja  sekoita nekin joukkoon.
Keitä 5 minuutin ajan hiljalleen ja lisää sitten loput kookosmaidosta ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon paahdetut pähkinät ja possupalat. Keitä 10 minuuttia.
Lopuksi mausta limetin kuorilla ja suikaloidulla chilillä sekä suolalla ja pippurilla. Koristele thaibasilikalla





Huom! Samaisessa lehdessä on muuten kirjailija Tuomas Vimman haastattelu, jossa hän kehuu italialaista Lacryma Christi del Vesuvio Rossoa. Haastattelun ja Helsinki 12 -kirjan huuruissa Isovelikin lipitteli usein kristuksen kyyneliä 2000-luvun alussa joi.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

18.Luukku: Värinä Pähkinä




Elma värisee jännityksestä. Juttu Äiti Siippaisen päässä ei tuoreimman tiedon mukaan olekkaan maapähkinän mallinen pipa vaan Elman uusinta uutta pakkasen ja pimeyden karkoittavaa joulumuotia. Muotia testataan luonnollisesti kaikilla aisteilla:

Näyttää: nololta

Maistuvuus: Ensituntuma - Ei moitittavaa
Tuntuu: en kehtaa myöntää, mutta suloisen pehmeä ja ihanan lämmin...

 Liikkuvuus: Peppu nousee, jaksaajaksaa.





Haisee: seikkailulta!




Kokonaisuutena 5/5


















Oho, Siippaiselta on tainnut jäädä viimeistelyt kesken. Mutta se on Elman mielestä huippujuttu. Langanpätkät nimittäin. 

Ihmetteletkö mitä nuo valkoiset pilkut selkäosassa ovat? Kyseessä on LUMIO - heijastava lanka, joten tämä päällä Elman saattaa jopa erottaa mustaa nurmikkoa vasten esim kännykän valolla äänen suuntaan sohiessa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

17. Luukku - Kuinka saisin rikki kookospähkinän

Jos tämän blogin pitäjä olisi kunnianhimoinen, hän tekisi testin, miten kookospähkinä rikotaan. Sen sijaan tämän blogin pitäjä laittaa linkin Youtubeen ja katsoo Googlen kuvahaulla, mitä kuvia kookospähkinä antaa. Erikoista,  että se antaa tommosen Pienessä Simassa kuvan, jossa on samanlainen pähkinäpipo kuin tos toissapäivän postaukses eli luukus. Ja Weberin-grillihiiletkin on hyvin edustettuina. Niistähän tää blogi kertoo aika usein. Jos tämän blogin pitäjä ois kunnianhimonen bloginpitäjä, niin varmaan ois ruinannut sponssihiiliä jo.





Huomenna vietetään muuten virallista Isoveljen päivää. Silloin juhlivat Isoveljet, Aappot ja Ramit.

maanantai 16. joulukuuta 2013

16. Luukku: "Mustan Joulun mulle teit"


Neuleet näköjään saavat odotella parempia kelejä. Ulkona plussaa viisi ja vettä vihmoo. Ainoa oikea vaate lätäköissä hyppivälle vauvelille on kai kura-asu.
HAH, sanoo Elma ja keskittyy joulupallojen pyydystämiseen.

Pikkusisko teki muuten mielestään vuosisadan komeimman joulukuusen. Viksuimmat varmaan arvaavatkin mistä! 
Tietysti heinäseipäistä.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15. Luukku: Mysteeripähkinä

Pikkusisko on ostamassa Tallinnan vanhasta kaupungista paahdettuja manteleita, eikä pysty nyt päivittämään Siippaisten suosittua joulukalenteria. Isoveli sai kuitenkin puhelimeen kuvan ilmeisesti pähkinän näköisestä piposta, joka pitäisi tänne blogiin laittaa. Kuvassa mallina Siippaisten mutsi.

Pipoon ilmestyi maapähkinän piirteet. Pipon on tehnyt Pikkusisko.

perjantai 13. joulukuuta 2013

14. luukku: Pähkinän kokoiset aivot

Jos on pähkinän kokoiset aivot, niin olisi varmasti vaikea keksiä joka toinen päivä joku päräyttävä pähkinätarina tähän blogiin.

Onneksi me Siippaiset ollaan niin mieliKuvitusta täynnä, että aina sitä keksii.


Keskimmäiset briketit on tehty kookospähkinänkuorista.
 Vasurit Viron tukeista ja oikealla näette
 miten sademetsää on tuhottu Paraquayn suunnalla.


Tämän päivän luukku liittyy Verkkokauppa.comin pakettiin, joka tuli tänään Pihtiputaan postiin elikkäs PudasSportiin. Se postin ja urheilukaupan yhdistelmä on niin jännä, että pitää tehdä siitä joskus ihan oma postaus.

Paketissa oli grillihiiliä. Syynä se, että Siippaiset aikoo grillata jouluna pari broileria. Jutun pähkinä on taas siinä, että Weberin grillibriketit valmistetaan kookospähkinästä. Jeij! Näin se sademetsä tuhoutuu, vaikka ollaan keskellä Pihtiputaan mäntykankaita.



13.Luukku: "Älä itke ruma lapsi, huomenna mennään naamarikauppaan"


Siippaisten lapsuusmuistoihin liittyy myös yksi kipsintuoksuinen kesäpäivä. Äiti laittoi lapset riviin nurmikolle ja rupesi valelemaan kasvoille kipsiä. Siinä piti hiljaa töröttää vartti hiljaa ja odotella, että kipsi jämähtää naamaan ja todeta, että silmien kohdalle taisi unohtua laittaa vaseliinia. Ilmainen silmäluomikuorintahan se siinä sitten.

No jotta ankeus ei jäisi mielessä päällimäiseksi otimme Äiti Siippaisen kanssa vapaapäivän kunniaksi kipsirullat esille. Vaseliini korvattiin elmukelmulla ja kokonaamarin sijaan tavoitteena oli silmikko.
Lapsena naamarit värjättiin vesiväreillä, tänäpäivänä käytössä on glitteriä, kultaa ja helmeä. Koska on 13. perjantai ja pikkusiskolla pikkujoulut, ei valmiista naamarista ole tähän hätään kuvaa. Käyttäkää mielikuvitustanne.

Elma säästyi tällä kertaa pukeutumisleikeiltä.  Jatketaan neulehommia sitten loppuviikosta.

Ankea lapsuus jatkuu aikuisenakin.




torstai 12. joulukuuta 2013

12. Luukku - Kissanminttua ja pähkinää

Isoveljellä ja Maailmanparhaallapikkusiskolla oli lapsuudessa kaksi kissaa. Musti ja Harmi. Musti tippu kerran kerrostalon katolta. Sen jälkeen se meni chillaa palopostin päälle, et joku kantas sen ylös.
Harmilla oli aina kieli ulkona.  Loppuajan ne sähis toisilleen.
aargh! joulukalenteris oli taas pähkinöitä!


Kissojen kunniaksi esitetään uusi Simon's Cat -video, jossa miiru antaa joulupähkinöille pölinää.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11. Luukku: Kenen vika olla sika?

Yritin lavastaa kuvan, jossa Elma tuhoaa tällä kertaa violettia luomusta. Elmahan on kieputtanut itsensä pikkukyntensä ympärille ja koitan tarkkaan vaistota, millaista väriä neiti tykkää päällensä pukea ja olen valmis kokeilemaan ihan mitä vain.

Elmaa kiinnosti enemmän  koiraa varten ostettu harjoitusmatto, jota saa vahingossa repiä ja johon voi vahingossa lirahtaa lätäkkö. Pureminen pääsi vauhtiin, kun minä keskityin kuvaamiseen ja matosta lähti jo pohjalangat viipottamaan. Koita siinä sitten olla johdonmukainen kieltämisen opettamisessa.

No Elman onni, koska pikkusiskon on pakko tunnustaa, että oli niin Siippaistelija, että unohti neuloksen reppuun ja langat pääsi puikoilta. Ei siis koiran vika yhtään.

Myös motivaatio 4 puikolla neulomiseen on mennyt, kun nappasin Pristamasta 10 puikoilla neulottavaa yllätyslankaa. Violetti siis jäähylle ja uusista tuulista lisää myöhemmin tässä kuussa!

maanantai 9. joulukuuta 2013

10. Luukku: Salaset Pähkinät - Nuts-Files


Tähän piti tulla musiikkivideo Dr. Dre:n Deeez Nuuuts -biisistä vuodelta 1992, mutta kun siitä ei oo kai tehty musavideoo, niin laitettiin sit suomalaiset räppipähkinät tarjottimelle. Oikeesti en ees tiiä liittyykö Deez Nuuuts jotenkin pähkinöihin, niin parempi tosiaan että jäi linkkaamatta. Virallinen selitys täällä.


9. Luukku: "Mut sanat kuin pähkinä kurkkuun takertuu"

Elma tykkää possusta niin, että halkee. Siis possu halkee.
Elma sai kuukausi takaperin merkillinen pähkinän purtavaksi. Tuli paketti Pihtiputtaalta, paketti tuli Elman nimellä. Elma Aholan nimellä. Hyvä Isoveli Siippainen, milläs se nyt haetaan, kun ei meidän Elmalla ole henkkareita?
Hervannan postitädit ovat tainneet jo tottua, että meidän talouteet paketit ei ihan perinteisillä nimillä tule, joten armo kävi oikeudesta ja joulumieli säilyi talossa ja puutarhassa.

Nam, sanoi Elma. Röh, sanoi possu..eikä se sitten toiste enää röhkäissytkään.

Possunpalat eivät onneksi ihan vielä ole takertuneet kurkkuun vaan toimivat erinomaisena kuituna ruuansulatuselimistössä.Vähän nniinkuin pähkinät.

ps. Elma testasi eilen uusinta uutta katumuotia. Jatketaan koiraneuleiden ihmettelyä taasen ylihuomenna.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8. Luukku - psst...pistaasijäätelöä

Oletko koskaan yrittänyt syödä vain yhtä pistaasipähkinää kerrallaan? Sama koukkuun jääminen koskee myös pistaasipostauksia.

Itsenäisyyspäivänä hehkutin Lidlin pistaasipähkinöitä. Sen jälkeen oli pakko saada pihtiputaalaisen Liisankankaan jäätelön pistaasijäätelöä. Sitä on pakkasessa viiden litran boksi.



Se on niin makeaa ja täydellisen makuista, että jälkiruuaksi riittää yksi jäätelökauhan pyöräytys. Parhaimmillaa se on jouluaterian jälkiruokana marja-aronia - kardemumma -hillon kanssa.


Tervetuloa Pihtiputaalle!


lauantai 7. joulukuuta 2013

perjantai 6. joulukuuta 2013

6. Luukku - "Lidlin pistaasit on kaiken parraita"

Meillä on Joensuussa huippu Aune-mummi eli Länsimummi. Tommonen nimi siks että se asuu Länsikadulla. Rantamummo asuu Rantakadulla.

Länsikadulle mentiin aina sillon kun joulukalenterin pähkinät alko ahistaa. Siellä oli usein tarjolla kyljyksiä ja karjalanpaistia. 1990-luvulla kävi kerran niin, että  kun Länsimummi tuli Afrikasta, niin tarjolla oli eksoottisia pistaasipähkinöitä. Niistä pieni joensuulainen meni ihan sekaisin ja pähkinöiksi. Imeskeltiin kuoristakin suolat ja säilöntäaineet kitarisoihin.

Länsimummi lähettelee vieläkin postissa pistaasipähkinöitä. Ne on Lidlistä, koska "Lidlin pistaasipähkinät on kaiken parraita". Ja niinhän ne ovat!

Pistaasit ja Finnrexin tuo joulumielen.

torstai 5. joulukuuta 2013

5. Luukku: Äiti teki, pakko tykätä

Siippaisten sisarusten ankeaan lapsuuteen kuului luonnollisena osana, että äiti Siippainen teki suurimman osan vaatteistamme. Äidin kaavakokoelmasta löytyy myös pikkuhousujen kaavat. Aikas sinnikästä, enkä muuten aio jäädä kakkoseksi. Myös Elma saa tuta, kun mami omin pikkukätösin suhii puikkojen kanssa. Alistuuko Elma kohtaaloonsa? Se selviää lauantaina!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4. Luukku - Ottaako tohtori pähkinöitä?

Vaikka lapsena joulukalenterista tuli lähinnä pähkinöitä, niin ei se haitannut. Saatiin katsoa aina Kummelia. Näitä pähkinöistään tunnettuja Älykääpiöitä ei tosin tajuttu kun vasta joskus kakskymppisenä.





tiistai 3. joulukuuta 2013

3 luukku . Kun Elma ensilumen näki



Harvinainen on tämä joulukuu, kun Tampereella on näkynyt lunta ihan jokaisena päivänä tähän asti. Kokonaiset kolme päivää! Elma on varsin ihmeissään ja painii lumihiutaleiden kanssa niin lujaa, että meinaa unohtua se, miksi ulos ylipäätään tultiin.

Lumen tulo tarkoittaa sitä, että on talvi. Talvi taas sitä, että on kylmä. Ja vaikka Ela villakoira onkin, ei sen villa ole ihan riittävän lämmintä - villapaidalle olisi käyttöä. Kuvassa on kasvattajalta lainaan saatu pusero, jota Elma ihan sietää. Oma pitäisi kuitenkin saada ja kun kerta olen viime vuosina todistanut, että villasukan kutominen luonnistuu (vinksin vonksin villasukka), niin eikun lanka kerälle ja puikot suhimaan.

Torstaina kerron, mitä mitä mieltä Elma oli tästä.

maanantai 2. joulukuuta 2013

2. luukku : Pähkinät - parhaita nestemäisenä

Termospullo rakkaat lukijat!

Lapsena Siippaisten joulukalenterissa oli suklaan tilalla pähkinöitä. Joskus kävi säkä ja partiolaiset kävi ovella. Silloin nähtiin aamuisin kivoja kuvia.

Koska lapsuuden pähkinäinen joulukalenteri on niin rakas, päätimme jatkaa perinnettä. Isoveli esittelee joka toinen päivä jotain "pähkinäistä".


Tänään käteen osui englantilainen Bad Elf -olut. Monelle olutharrastajalle se on tuttu juttu, mutta erikoiseksi homman tekee sen löytöpaikka: Pihtiputaan Siwa! Bad Elf -oluen maku on maukkaan pähkinäinen. 



Tässä sitä ei enää ole. Mutta aikaisempina vuosina etiketissä luki:
"We all know of course, that Santa is really from Lapland."

Huomisen luukun avaa sitten MaailmanParasPikkusisko. Siinäpä pähkinä purtavaksi mitä jänzkää tulee.

Siippaistelemisiin!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1. luukku: "Älä itke ruma lapsi, ota rusina. "


Viime vuonna SiiPPaistin joulukalenterissa kiiteltiin ja kummarreltiin. Esimerkiksi Isoveljen yhdennentoista yninöitä  voi muistella täältä -- mitähän legoille tänä jouluna kuuluu? Joulukalenterit ovat olleet Siippaisten sisaruksille tärkeitä aina. Joku ehkä muistaakin, että lapsuutemme joulukalenterista löytyi vain rusinoita ja pähkinöitä. Ehkä tarve saada itselleen mieluinen joulukalenteri juontaa juuri tuolta. Enää ei aiota pettyä!

Tänä jouluna Joulukalenteri pyörii luultavasti kahden teeman ympärillä. Pikkusiskolla on Elma-koiran kanssa menossa projekti, jonka edistymistä haluan seurata SiiPPastia-fanien kanssa.. Katsotaan, saadaanko aatoksi valmista. Isoveli valoittaa omaa projektiaan huomisesta alkaen. 

Vielä vinkiksi pari ideaa näppärämmille näprääjille, jos perinteinen Halpa-Hallin suklaakalenteri aiheuttaa vatsanväänteitä tai Veikkauksen lupaukset saada takaisin 5 euroa 10 euron sijoituksesta 50% todennäköisyydellä  jouluaattona menee yli ymmärryksen.

  • Makukalenteri lapselle - on pelottavan lähellä lapuutemme muistoja, mutta sentään päivitetty versio TAI ehkäpä isä ja äiti Siippainen olivat edelläkävijöitä ja jos Joensuussa vain olisi 90-luvulla ollut Punnitse ja Säästä, oltaisiin meidänkin aamuissa popsittu kuivattua mangoa tai hunajakuorrutettuja manteleita.  
  • Lapsena haaveilin, että olisin askarrellut tyhjistä tulitikkuaskeista tällaisen kalenterin. En vaan koskaan saanut aikaiseski kerätä 24 tyhjää tulitikkuaskia. Toista se on nykypäivänä kun Tiimarista saa sellaisia valmiiksi. 
  • Viime jouluna meillä herkuteltiin tällaisella megamagealla jättipotilla: Idea kalenteriin syntyi jo lapsuudessani Leivotaan yhdessä Anni-Helenan kanssa -kirjasta.  
  • Teekkari tykkäsi erityisesti kaksi vuotta sitten askartelemastani joulukalenterista. Kuka arvaa, mitä se piti sisällään? Vinkkinä, että jokaisen päivän kunniaksi kuului marsun aivastusta imitoiva äännähdys. 



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Koekeittiön Vauhdikas Vaahtokarkkimuffini

Pikkusisko on haka kokeilemaan erikoisia leivonnaisjuttuja. Pikkusisko on siis aika ennakkoluuloton. Marraskuisen pinspiraation tuloksena meillä TV:n tuijottelun sijaan seurattiin uunissa tapahtuvaa jännitysnäytelmää.




Lössähti kun ralliauton sisäkumi!

 Ralliaiheiset muffinivuoat ovat peräisin Amerikanreissultani. Lupasin Teekkarille, että kunhan Scorpio valmistuu, niin herkutellaan. Menopeli sai leiman jo kesällä, mutta parempi pyy pivossa kun ei milloinkaan.


Tarvitset: 

1dl öljyä (tai sulatettua margariinia)
3 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ desiä maitoa
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
Pari kourallista viimejouluisia suklaakonvehteja palasiksi murusteltuna.
Väiski Vemmelsääri vaahtokarkkeja

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi vaahtokarkit (näihin sekoitus juttuihin on kaikenlaisia leivontakirjojen ohjeita, mutta itse olen niin kärsimätön, että en jaksa niitä noudattaa, hyvää tulee ilmankin!) Jaa vuokiin ja paista uunin alatasolla 200 asteessa 15 minuuttia (kunnes muffinit siis ovat lähes kypsiä). Laita jokaisen muffinin päälle vaahtokarkki ja paista uunin ylätasolla muutama minuutti kunnes vaahtokarkit paisuvat ja saavat vähän väriä. Seuraile jännitysnäytelmää uunin ikkunasta.









sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pannukakkuun ilmesyi Siippaistelijan kasvot

Tänään on Einon päivä ja kova tuuli aiheuttaa epävarmuutta myös Pihtiputaalla. Vanha karjalainen sanonta tietää, että pannukakun tekeminen poistaa kaiken epävarmuuden. 


lauantai 16. marraskuuta 2013

Vinksinvonksin virkkuukoukku


Pikkusisko Siippainen on oppinut virkkaamaan. Jollekin varmaan istestään selvyys, että jokainen suomalaisen peruskoulun käynyt tyttölapsi osaa virkata vähintään pannulapun ja mieluiten neliönmallisen. Kerran olen 90-luvulla pannulapun virkannut ja siitä tuli kalanmallinen. Piti tulla neliö.

Toissa kesänä innostuin aiheesta uudestaan. Pitäähän jokaisen suomalaisen villasukankutomisen taitavan tytön osata virkata. Koitin tällä kertaa ympyrää. Tuli yhden miehisen ulokkeen muotoinen.

Halusin oppia ihan oikesti. Oppimista helpotti, kun opettelin ks:n kjs:n ja ps:n merkitykset. Olin aikaisemmin tehnyt vaan peeässää. ilmankos oli vähän oudonnäköistä nykeröä, mitä langasta pulppusi. Oppimista helpotti myös, että en yrittänyt ihan kaikkein ohkasimmalla langalla. Otin käyttöön matonkuteen ja 8 virkkuukoukun. Johan rupesi homma luistamaan. Ja lämmöllä suosittelen. Matonkuteenkanssa kun näkee, miten se homma tavallaan etenee.

Ellei sitten ole siippaistelija ja joudu purkamaan.

Tästä AaSiippaisen sillasta projektiin nimeltä Pikkusisko virkkaa Elma-koiralle oman pesän.

Pikkusisko ja Teekkari yllättivät itsensä ja läheisensä ja saivat kotiinsa maailman suloisimman pienen punatukkaisen kikkarapääotuksen, kääpiövillakoiran pennun Elman. Ennen Elman kotiintuloa oli kuitenkin monta juttua hankittavana ja niistä tärkein, Elman oma pesä. Virkkausintoilijana Pikkusisko päättii virkata pesän itse. Olihan internetin ihmeellinen blogimaailman pullollaan toinen toistaan hienompia ihan itse matonkuteista virkattuja koreja kaukosäätimille, kissoille, vessapaperisrullille ja koirantarvikkeille, mikseipä siis koirallekin.

Tällä kertaa valmistauduin kunnolla. Etsin netistä kaikki saatavilla olevat ohjeet ja opettelin, miten tehdään yhdeksällä samaan silmukkaan tulevalla piilosilmukalla näppärä aloitus ympyränmalliselle korille. Alku hyvin kaikki hyvin.

Intoa piukassa virkkasinvirkkasinvirkkasin. Olin ylpeä itsestäni. Tästä tulee mahtava! Hartiavoimin, sitkeää työtä. Taisi olla vähän liian sitkeää. Ootteko ennen kuullut kaverista, joka saa kasin virkkuukoulun katki virkkaamalla??? 


Uusi yritys, vahvemmalla puikolla ja uusilla matonkuteilla  + muodoksi tällä kertaa suorakaide.  Mietittyti vaan blogin ohjeessa ollut kummallinen lisäys "aloittaen heti kjs:n tyvestä" . Aloitin sitten vissiin vähän liian tyvestä, kun pohja rupesi kupruamaan hassulle mutkalle aina tässä kulmassa.  Tästä ei blogeissa varoiteltu - Taitaa olla itsestäänselvyys, jota vain kunnon siippaistelija ei ymmärrä. Heti tyvi ei siis ole se kaikein lähin kolo, johon koulun voi voi laittaa vaan vasta se seuraava.

Erilaisia viritelmiä ympyrästä neliöksi ja suorakaiteeksi. Kauheeta ähellystä ja väsäämistä. Onneksi nämä kaikki saivat purkutuomion.


Kärsivällisyyttäkärsivällisyyttä huhuilu Elma-pentukin ja niinpä Pikkusisko otti reippaan otteen matonkuteen varresta ja purkaa putkautti koko tekeleen takaisin kerälle.  Ja samaan syssyyn oli vaihdettava väriäkin, kun alkuperäistä oli varattu liian vähän. Koiran koriin tarttee muuten  noin 2 kiloa matonkudetta...se on aika paljon se. Sitäkään ei missään ohjeissa lukenut, mutta rohkealla kokeilulla oppii.

Koiran tuloon oli enää kaksi päivää. Kahden päivän aikana ehdin tankata ohjeen etu- ja tapaperin ulkoa. Opin tuntemaan oman käsialani. Opetustuokioiden aikana opin surutta purkamaan, jos en tekeleeseen ollut tyytyväinen. Nimittän jos jotain niin sen olen oppinut, että eniten ottaa kaaliin väkisin valmiiksi tehty huono tekele. Kiitos Heidin Pura Se! -Blogin.

Kopasta tuli valmis. Vähän siippaistelijan näköinen siitä tuli, mutta Elmalle se kelpaa ja se on tärkeintä. Elma myös rakastaa matonkuteiden solmukohtia. Pieninkin solmu on löytänyt tiensä karvapalleron hampaisiin ja saa rakastavan rajua kyytiä.

Te, jotka haaveilette matonkuteista tehdystä kopasta, Olkaa kärsivällisiä. Se ei ole niin nopeaa, jos ei sitä osaa. Pikkusiskokin aikoo jatkaa opettelua ja sitten kun se täydellinen on käsissä, niin saatan kertoa muillekin miten se tehdään ja eritysesti, miten vältetään megamogat ja konnankoukut!

Olen Onnellinen Elma.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Robottien siivouspäivä

Hei hulinaa kaikki Siippaistelua-blogin lukijat!

Isoveli ei paljon haaveile. Mutta yksi haave tuli mieleen. Isoveli suunnittelee Siivousblogia.  Siippaisen Siivousblogi olisi kaikkien Suomen lifestyle-blogien äiti, vääpeli ja omo-info.  Siihen asti pidetään kuitenkin tämä blogi sopivan epäsiistinä. 


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Zippaistelun ytimessä

Kulunut kesä ja syksy on ollut siitä mahtavaa aikaa, että Siippaisten Sisarukset on tehnyt aikas paljon pizzaa tolla pizzakivellä.
Tulikuumalla kivellä syntyy parissa minuutissa  rapsakkaa pizzaa, kun vaan tajuu käyttää durum-vehnää pohjassa.
Ahkeran bakertamisen seurauksena pizzakiveen alkoi kärähtää kiinni kaikenkmaailman chiliä, juustoa ja jauhopölyä. Ne eivät irronneet vinhallakaan rapsuttamisella tahi raapimisilla....




 ....Isoveli päätti pestä kiven huolella ja iski kunnon siivousblogistina melkoset myrkyt pintaan. Seuraavalla kerralla pizzakivi laitettiin takaisin uuniin ja horna 300 asteelle. Uuni melkein räjähti sen jälkeen. Savua nousi valtavasti.  Tässä vaiheessa Isoveli kurkkasi pizzakiven pesuohjeisiin, joissa KIELLETTIIN KAIKKIEN PESUAINEIDEN KÄYTTÖ KOSKA KIVI IMEE NE ITSEENSÄ ETTEI IHME JOS VÄHÄN SAVUTTAA! !! No onneksi on hyvä liesituuletin.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Valitse oranssi

Isoveli on yksi Pihtiputaan ahkerimmista tyypeistä. Pari viikkoa sitten se kaivo kuoppaa pihalle  niin lujaa, että lapio meni rikki. Sen jälkeen Isoveli valitsi oranssin.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Helppo grillikastike

Hola!

Siippaiset ne on semmosta jengiä, että joulukinkunkin kanssa menee Kastikemestari Teemun megamageimpia kastikkeita.

Siippaiset ne on semmosta jengiä, että ne grillaa ihan hulluna.

Kun grillaa hulluna, niin Teemun kastikkeet saattavat loppua. Silloin pitää soveltaa jääkaapista äkkiä nopeasti oma versio.

Siippaisten nopea BBQ-kastike hätätilanteita varten:

- Fariinisokeria
- Ketsuppia
- Balsamietikkaa
- Chiliä
- Paprikajauhetta ja mitä vänkää nyt kaapista ikinä löytyy.

Sulata (kovettunut) fariinisokeri kattilassa. Turauta (vajaa) ketsuppitönteri tyhjäksi perään. Tasapainottele etikan ja mausteiden kanssa. Tarjoile härän kasslerin tai ribsien kanssa. 

Reseptin viimeinen vaihe on tärkein: Tilaa Teemun kastikekaupasta soossia, niin ei tarvitse tehdä itse mitään tällaisia megamogamaustetta.


Siippaistelemisiin!

Siippaisten hätätilakastike on tuossa esikeitettyjen ribsien yläpuolella.

Keisari 66 -pale ale on kesän 2013 hittiolut. 

Grillaus jatkuu...Lämpöä riittää...Katsellaan lisää kun lumi sataa maahan.




Lapiokin taipuu Siippaisen käsittelyssä

Kiitos Pikkusiskolle, kun toi eloa blogiin. Nyt Isoveikan vuoro terästäytyä.

Isoveikan pihassa on niin monta marjapuskaa, että surkeimmat joutaa mätänemään kompostiin. Ilmeisesti teräslapio oli ottanut mätänemisessä varaslähdön, koska se keksi katketa ensimmäisen pensaan juuriin. Toisen pensaan isoveli kaivoi ylös lapion tyngällä ja kourilla "Ei se lapio ollut intissäkään tätä isompi", Veikka sanoi voimansa tunnossa.




Mitä tästä opimme?



"Älä osta lapiota samasta kaupasta kuin onkivapaa."







Siippaistelemisiin!