maanantai 28. syyskuuta 2015

Epäonnistuiko kakku? Friteeraa siitä kiinalainen jälkkäri

Tänä aamuna paljastui, että Isoveljen siippaistelema kesäkurpitsakakku oli raaka. Facebokissa ehdotettiin että Isoveli voisi grillata kaakun kypsemmäksi. Toinen ehdotus (Isoveljen oma) oli friteeraus.

Siippaistia-blogi päätyi tiukan valinnan jälkeen friteeraamaan kakun. Se oli helppoa. Ensin kakusta leikattiin kaunis pala, jonka jälkeen se pyöritettiin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa.   Leivitetty kakku upotettiin kuumaan rasvaan pariksi minuutiksi. Rapeakuorinen herkku tarjottiin marjojen, jäätelön ja hillon kera.

Lopputulos menisi läpi missä tahansa kiinalaisessa ravintolassa. Ainakin jos kakkua olisi vähemmän ja jäätelöä enemmän.


"Sanotaanko näin, etten tämän takia jättäisi kakkua tahallani raa'aksi."

Vaahtoutuuko ruskea sokeri? Siippainen kokeili


Ruskea ruokosokeri ei vaahtoudu kananmunan kanssa. Isoveli ei tiennyt tätä – turhautui ja lisäsi kesäkurpitsakakun pohjaan vielä ylimääräisen kananmunan. Se oli lopullinen virhe ja Siippaistelun alku.

Lopputuloksena oli raaka ja erikoisen makuinen kakku. Mitä taikinaiselle maustekakulle kannattaa tehdä? Voisiko siitä tehdä frittipalloja?

Kaunis kakku, mutta maistuu kananmunalta. Raakakin sisältä.
Reseptistä paljastetaan sen verran, että mausteina Isoveli käytti neilikkaa, kanelia, mustapippuria ja  angosturaa. Näistä kaksi ensimmistä kuului alkuperäiseen ohjeeseen.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Tamperelaisen indentiteettikriisi



Pikkusisko ja Isoveli ovat syntyneet Tampereella. Se on aika coolia, koska esim lapsuuden melkein kaikki luokkakaverit, naapurit ja muut kamut oli syntyneet Joensuussa. Paitsi Kaissi-Maissi, joka on syntynyt Raumalla.

Pikkusiskolle on ollut hurjasti hyötyä tamperelaisista juuristaan. Opiskeluaikoinani Tampereella hain tiedottajan pestiä kaupungilta ja haastattelussa minun oletettiin automaattisesti asuneen Tampereella aina. Lukihan papereissa, että syntymäkaupunki Tampere, kotikaupunki Tampere. Miksi joku kävisi välissä asumassa jossain muualla?



Opiskeluajat ovat jo monta vuotta olleet muisto vain, Tampere jäi pysyvämmin osaksi elämää. En koskaan  edes haaveillut muuttavani takaisin kotikonnuille. Määrittelin kotikontuni uudelleen, ne ovat Tampereella. Tampereella asuvat Täti-Siippainen, Siippaissetä eli Pitkä-Nenä, liuta serkkuja. Mummo Siippainen, Äiti-Siippainen ja Isä-Siippainen käyvät useammin Tampereella kun itse jaksaa köröttää Joensuuhun. Mustastamakkarasta olen pitänyt aina. Paljon. Moro on luonteva tervehdys niin kaudulla kuin sähköpostissa.



Kun postiosoite muuttui Hervannan betonikuutioista tottijärveläisen pellon reunaan, olin uuden identiteettikriin partaalla. Ikänsä kaupungissa kasvanut määritellään nyt maalaiseksi. Naapurit kysyvät mistä ollaan tultu. Tampere ei riitä, murre kertoo enemmän. Ei joensuulaisissa juurissa vikaa ole, mutta unohdan mainitan sen. Kun asuin siellä, olin vielä lapsi.



Maalaistuminen näkyy ja erityisesti tuntuu. Tämä aamu alkoi leivinuunin lämmössä eilisen Maaseudun Tulevaisuuden parissa. Koiran kanssa aamulenkillä tuijoteltiin pellon laidassa jöpöttävän kauriin kanssa toisiamme silmiin. Kaksi vasaa mättivät onnellisina viime sunnuntaina puidun kaurapellon rippeitä.

Kaupunkimaisemaa ja Tamperetta ihmettelen edelleen joka arkipäivä. Erityisesti se tuntuu aamun ruuhkassa rantaväylällä, liikennevaloissa ja siinä, ettei koira löydä paikkaa tarpeilleen.






Paluumatkalla kaupungista kotiin mieli tavoittaa jälleen lepomoodin noin suunnilleen Sorvankylän risteyksen hujakoilla.