tiistai 28. elokuuta 2012

Laiskan kanakokin nokkela päivitys

Ei vaan nyt pysty panostaa näihin postauksiin, niin mennään läpi matalasta aidasta.

Junior Master Chef on päräyttävä ohjelma ja Joensuu  on siinä mun suosikkikilpailija. Tsekatkaa Joensuun resepti. Muistakaa laittaa paljon sitruunaa, sitruunankuorta ja sitruunalohkoja ja vaikka lime.


 Siippaistelemisiin!





sunnuntai 26. elokuuta 2012

Aina maistuu Grillitassu, se on ihan hassu

Wautsiville! Blogissa on vieraillut tänään yksi lukija. Oiskohan ollut joku botti. Toivottavasti botit osaavat pitää hauskaa tekstiemme parissa niin kuin te oikeat ihmiset.


Saarioisen Grillitassut täyttivät tänä kesänä 25 vuotta. Eipä ole kovin monessa blogissa asiaa juhlittu ja ihanaksi hihkuttu, vaikka kyseessä on ehta retrojuttu.

Grillitassut ja marinetit olivat lapsuuden kiellettyjä hedelmiä. Marinoitua jauhelihamoskaa ei syöty meillä eikä naapurissakaan. Tosin eipä meillä syöty kokolihapihvejäkään.

Halusin (veli-siippis siis) aluksi kirjoittaa puolustuspuheen grillitassuille. Korjata niiden maineen ja oikaista väärinkäsitykset. Kyseessä on nopea arkiruoka, johon grilli-sana tuo turhaa juhlan tuntua. Lihaakin niissä on ihan yhtä paljon kuin halvassa saunapalvi-kinkussa.

Ostin kaupasta oikein sixpackin grillitassuja, maistoin ja niin vain tuli herkusta hävikkiä. Oli pakko laittaa aika paljon Blair'sin chilituotteita päälle, että vetistä kanannahkaa muistuttava maku peittyisi.

Mutta siltikin syön jatkossa mieluummin grillitassuja kuin kengänpohjaksi paistettuja ja pinnalta poltettuja possun ulkofilepihvejä. Pitää vaan sitä chiliä laittaa vähän enemmän pintaan. Ja santsata salaattia. Päälle pintti olutta.

Loppukevennyksenä Jalostajan grillitassumainos ajalta, kun niitä oikeasti olisin halunnut syödä.


maanantai 20. elokuuta 2012

Lasagne nimettiin uudestaan, lue hervoton selitys!

Siippaiset rakastavat uusien sanojen keksimistä. Uudessa Safkaa-ruokakirjassa lasagnea oli kutsuttu lasseksi, joka oli Siippaisistakin hauskasti sanottu.
Salattujen elämien uusia jaksoja jännittävät sisarukset veivät ajatuksen  Facebook-chatissa kuitenkin  hieman pidemmälle ja nimesivät lasagnen eli lasaruksen eli lassen hulvattomalla tyylillään näin:

SIIPPA-CHAT

  tiesiks et lasagnee voi kutsuu LASSEKS eli sieviseks eli severiks
eli meidän perhees tästä lähtien lasagnea kutsutaan VAJOKIKSI
jauhelihavajukki
sehän se on
kun se jauheliha vajuu  tavallaan sinne valkokastikkeen ja pastalevyjen väliin.
 
JOO!!!
teetkö hei tosta blogipostauksen?


-Siippaistelemisiin!

ps. Muista kokeilla Siskosiippaisen aikaisemmin kokkaamaa Pinaattivajuria.

Tapuntaisia

Pikkusiskolle oli suuren suuri pettymys Joensuusta poismuuton jälkeen huomata, ettei vesirinkeleitä myydäkään ihan joka kulmalla ja kiskalla. Enkä tarkoita nyt niitä kovia kakkeroita, joita saa kyykkiä alahyllyltä näkkäripakettien alta ja joihin on tungettu vaniljaesanssia. Tarkoitan sellaisia ihanaisia pehmeitä, päältä vähän rapsakoita ja ennen kaikkea tuoreita voin ja juuston kanssa maailman parhaimmilta maistuvia vesirinkeleitä, joita meillä oli harva se päivä lapsena välipalana.

Tampereelta ei näitä rinkuloita tosiaan saa ja olen monet kerrat suunnitellut itse kokkaavani niitä. Reseptinkin kerran bongasin, mutta hups, sen johonkin jo hukkasin.

Kuitenkin, tämä sai ajattelemaan niitä kaikkia muita ihania joensuulaisia herkkuja, joita ei muulta saa ja joita muualle edes tiedetä. Kukkonen ja pyörö, no sehän on siippaisille aina ollut itsestään selvyys mikä se on. Eilen opin tälle herkulle myös uuden nimen, tapuntainen. Päätin nimittäin leiposkella tätä hyvää herkkua, kun kaapissa sattui olemaan vanhaksi menevä piimää ja pakkasessa rasiallinen joskus ylijäänyttä perunaporkkasosetta ja googlettelin ohjeen.

Tässä oma sovellukseni:

Piimää ja kaurahiutaileita tunniksi pariksi turpoamaan.
Lisää hiivaa, suolaa ja desimäräältätään samanverran jauhoja kuin mitä oli nestettä ja jonkin verran voisulaa sekaan. Annetaan kohota 30 min.
Lusikoitaan pellille kiekkoja ja annetaan kohota 30 min. Lisätään päälle perunaporkkanasosetta ja tyrkätään uuniin 20 minuutiksi 225 asteeseen. Voidellaan voisulalla.

Tarjoiluehdotus: Syyään voin ja kinkun kaa niin että napa ruskaa. 



Ja joo, kuvaa en sit voinut ottaa, kun kameran muistikortti oli jäänyt töihin..
Alkuperäinen resepeti ja kuvakin siitä, miltä lopputuksen pitäisi näyttää löytyy täältä.

Ja tässä vaiheessa voin myöntää, että en oikeesti ollut nyt ekaa kertaa lähiainoina asialla. Ystävän anoppilassa Hauholla kuumana kesäpäivänä näitä paisteltiin. Tykkäsin kovasti siitä, että taikinan sai jättää monta kertaa turpoamaan pitkäksikin aikaa ja itse ottaa sillä välin aurinkoa. 

lauantai 18. elokuuta 2012

Niska-härkä-ote

Meidän blogiin tullaan Googlesta välillä dorkilla hakusanoilla, kuten "gillette reklamaatio". Sellaisina hetkinä, sitä kokee itsensä tarpeelliseksi. Niinpä jatkamme tätä julkisen palvelun tehtävää tuomalla tietoon muitakin tärkeitä asioita.

Kauppareissullaan isoveikka löysi oudosti nimetyn lihan "härän kasler pihveinä USA". Jos joku tuosta härän niskanakin  tunnetusta lihasta on nyt kiinnostunut, niin paljastetaan, että se kannattaa paistaa hiiligrillissä entrecoten tapaan, mutta sen verran pidempään, että tulee läpikypsä.

Oli hyvää, halpaa ja isoa. Alkuperämaa lihalle oli muuten Suomi. USA oli vain kasaritunnelmaa henkinyt mainoslause. Amerikoissa tämä härän kassler eli härän niska leikataan nimellä chuck roll.


perjantai 17. elokuuta 2012

Mielikuvituksen varaan

Kerron nyt, miksi Siippaistia-blogi perustettiin. No kun ei tykätty lukea muiden ihmisten tillitöllityksiä, niin omat aina parempia.

Tottahan me Siippaiset olimme omasta blogista ja sen käytännöllisistä asioista sen verran ylpeitä, että blogia piti mainostaa ympäri internetiä.

Sillä reissulla vastaan tuli esim tää Chiclingwau!-blogi, jonka kirjoittaja julkaisi tällä viikolla ruokakirjan nimeltä Safkaa. Kannattaa käydä kirjakaupassa kokeilemassa ja haistelemassa. Paksu kansi on jo niin vangitseva, että kirjaan voi jäädä koukkuun.



Safkaa-kirjasta otettiin pikakokeiluun Avokadopasta, joka tuntui muuhun kirjaan verrattuna uudenlaiselta ja yllättävältä. Nopeita reseptejä olisi ollut muitakin.

Oliko riittävän hyvän oliiviöljyn puute, tarpeeksi napakan chilin passaaminen vai olisiko reseptissä sittenkin pitänyt olla paahdettuja pinjansiemeniä. Niitä mietittiin ruokapöydän ääressä, kun pään tajunta ei  räjähtänyt vaikka kirja lupasi.

Jotain sellaista täyteläisessä annoksessa kuitenkin oli, että sitä tullaan kokeilemaan niin pitkään, kunnes maku on omastakin mielestä täydellinen.




Reseptiä en kerro. Hakekaa kaupasta.

Siippaistelemisiin!

Edit 19. elokuuta: Pinjansiemenien lisääminen kannatti! Täydellistä.

torstai 16. elokuuta 2012

Lempiruokani: Buffet

Pikkusisko Siippainenhan kävi taannoin Tallinnassa. Ajatteli säästää mahaa ja rahaa ja skippasi laivan notkuvat herkkupöydät ja järjesti itselleen ja ystävälleen mukavan toverihenkisen piknikin laivan hyttiin viitoskannelle. Oli oikein Tikkurilan Prismasta haettu luumuja ja proilerin koivet ja suolatikkuja ja minitomaattia ja vähän nakkia ja näkkileipääkin. Eikä Buffet laivalla ole mitään ilman viiniä, joten heti takree-myymälän avattua kipaisi sisko hakemassa pullollisen täyteläistä härkä-punkkua.Ja tottahan toki oli nokkelanana tyttönä ottanut kotoa mukaan viinipullonavaajan, ettei tarvinnut kuivin suin pulloa vain ihailla.

Mutta kuinkas kävikään: ilta laivalla oli niin ohjelmapainoitteinen, että pullohan jäi täysin juomatta. Siippaistyyliin olin se kuitenkin kerinnyt jo aukaista joten hätä iski: hyvä viini on menossa ihan hukkaan!

Pirkkaniksin aika *tärrätäääätättäräähää*:
Käytä ylimääräiseksi jäänyt punkku punaviinikastikkeessa. 

Ja minähän käytin. Kaksi tuntia vatkasin viiniä kasaan, sipulisoosissa keittelin ja lihaliemet kiehautin ja maizenaa sekoittelin ja possun kanssa ajattelin tarjota. 

Oishan sitä ollut kiva maistella, mutta kun se unohtui! Kastike on nyt melkeen viikon verran ollut jääkaapissa, kun en oo raskinut heittää pois, kun en tiiä, tuliko siitä pahaa vai tosi pahaa...

Onko kellään takataskussa pirkkaniksiä viikon vanhan punaviinikastikkeen hyötykäytöksi?

tiistai 7. elokuuta 2012

Knorr-taikatemppu

Töllössä on se mainos kun Knorr-kokki levittää lihaliemikuutiota pihvin päälle. Siippaisveli testasi temppua kaapista löytyvillä liemikuutioilla (liha, yrtti, sieni). Jokeriksi ostettiin amerikkalaista bbq-suolamausteseosta. Viidennen pihvin Siippainen maustoi vain suolalla ja pippurilla.

Liha- ja yrttikuutioilla hierotuista pihveistä tuli vaarallisen hyviä. Luulen, että moni haluaisi naudan grillipihviinsä juuri tällaisen täyteläisen ja voimakkaan maun jos vain kehtaisi.  

Vaikka pienen pihvin päällä oli vain nokare liemikuutiota, peitti maustaminen nopeasti lihan oman maun. Juuri siksi temppu on omiaan tyhjiöpakatulle tuontilihalle, jonka maku on usein tunkkainen.  Siippaisveljellä oli nyt pannulla suomalaista mureaa uffia, joten pelkästään suolalla ja pippurilla maustettu pihvi taisi olla tämän kisan voittaja.


Tässäkin hommassa tuli siippaisteltua sen verran, että noiden kuutioiden hierominen pihvin pintaan oli aika vaikeaa. Varsinkin sienikuutio jäi isoiksi "makupommeiksi". Tämän vuoksi paistoin pihvit voissa, että maut leviäisivät.  
Olisi kuitenkin kannattanut katsoa se typerä mainos uudelleen. Ukkohan helpottaa hommaa kaatamalla kuution päälle öljyä ja tekee tällä tavalla tasaisen tahnan. Taikuutta!


sunnuntai 5. elokuuta 2012

"Rakkaus on kuin räkä. Se on ikuista, mutta välillä tarvitsee nenäliinaa."


- Siippaisten aforismilaari

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Rupsuja

Näin lehdessä kivan reseptin: maapähkinävoivadelmamuffinit. Harvoin tulee näitä lehdestä bongattuja reseptejä oikeasti kokeiltua, mutta pikkusisko Siippainen on keksinyt Pirkkaniksimäisen hyvän kikan:

Ota reseptistä kamerakännykälläsi kuva ja aina bussissa tylsistyessäsi ja kuvia puhelimesta selatessasi muistat, mitä herkkuhärdelliä pitikään testata heti ensitilassa!

Tänään oli se päivä.
Alkuperäisen ohjeen mukaan rupsukoihin tulisi tuoreita vattuja. No enpä jaksanut lähtee metsästää eikä pakkasessa ollut pakastevattujakaan. Laitoin mummin tekemää vähän jo harmaantunuttta vattuhilloa (vuodelta x, mutta rutkasti parempaa kun euroshopperi).

Reseptin yhteydessä olevassa kuvassa oli tosi kuohkean ja pöyheän näköisiä kivasti päältä ruskettuneita leivonnaisia. Jaa. Kuvat pikkusiskon yritelmistä kertoo varmaan olennaisen siitä, mitä mieltä minä olen sellaista kuvista..eli moni kakku päältä kaunis, mutta rumemmalla on ainakin aitoa luonnetta ja sydänkin täydestä mummin rakkaudesta puhallettu.

.

Sydäin.

Oiskohan se leivinjauhe oikeesti pitänyt sotkee jauhojen sekaan eikä tyrkätä sekaan viimeisenä? Kohoisko ne sit paremmin?

 

Kyllä se ihan hyvältä maistui...