keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Luukku 23: Happy Family Time


Tottijärven Täydellinen Jättijoulu sai eilen tunnelmallisen alkusysäyksen erilaisten Siippaisten rynnistäessä sankoin joukoin paikalle kippistelemään Setä-Siippaisen kotiviiniglögillä. Meillä on niin mukavaa, että päätettiin tehdä pikkujouluista perinne. Jotta muistaisimme, mitä perinteeseen kuuluu, listasin ne tähän muistilistaksi ensi vuodelle.

Pikku-Siippaisen sanoin, tälle pipariukolle on tapahtunut AIVOKARKAUS!


1) Lupaa vieraille herkullista glögiä, resepti on tässä:
Keitä kattilassa omenasiideriä (6 dl), sokeria ja glögimausteita. Viimeistele litralla sedän vuosikertaomenaviiniä. Tarjoile rusinoiden ja manteleiden kanssa. Viereisessä kattilassa on hyvä olla muodon vuoksi perinteisempää versiota, mutta ymmärrätte varmaan, että se jäi tässä touhussa ihan kakkoseksi.  

2) Saa aamulla karjalanpiirakkainspiraatio ja rypytä vadillinen rapsakkakuorisia ruispiiraita. Tarjoile munavoin kera. Resepti löytyy googlettelemalla karjalanpiirakka.  
Piirroita.
 3) Laita tarjoille kaikkea muuta kivaa ja helppoa, inspiraatiota löytyy erityisesti luottoruokabloggaajalta Tiinalta, Fannin & Kanelin maailmasta . Tällä kertaa pöytään päätyivät viikunaiset crostinit. 
Viikunaiset crostinit.

4) Järjestä pientä ohjelmaa, kuten Isoveljen Gradun luovutus Täti-Siippaiselle, joulupussukka-arvonta ja noloin nutturatarinakilpailu (Lähes kaikki suvun naiset ovat harrastaneet lapsena balettia - nyt ymmärrän, miksi mulla oli pienenä lyhyeksi kynitty pottakampaus). 

5) Ilta huipennetaan sukuselfiellä. Onnea on suku, joka mahtuu yhteen selfieseen.

Asettautumista sukuselfieen.



KREISIKIVAA JOULUA! RAKASTAKAA LÄHIMMÄISIÄNNE <3.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Luukku 22: Muuttuvatko rusinat viiniksi Aromipesässä?



Sillä välin kun funtsii joulun tärkeää kysymystä: muuttuvatko runsaassa viedessä kiehautetut rusinat aromipesässä viiniksi, kannattaa maistella jotain tajuntaa laajentavaa.

Isoveljen suositus joulun pönikkäviiniksi on italialainen
Barone Montalto Nero d'Avola Passivento

Viini on valmistettu apassimento-tyylisellä menetelmällä, jolloin valmistukseen on käytetty jotain rusinaksi kakkeroituneita rypäleitä, jotka tuovat vinettoon paljon sokeria. Se taas tarkoittaa täyteläisen pehmeää suutuntumaa. Tämä sisilialainen viini on niin makea,  että se sopii varmasti jokaisen suomalaisen jouluruuan kanssa ja maistuu ennen kaikkea ilman ruokaa.

Ihan oikeasti Isoveli tykkää enemmän valkoviinistä ja oluesta. Pikkusisko kuohuviinistä.

Luukku 21: Possutkin lentää!

Joulupöydän kunkku on kinkku. Pikkusisko kävi eilen Prismassa, johon oli eksynyt muutama muukin. Suurin ryysis oli pakastekinkkualtailla. Onneksi ei itse tarvinnut siellä kyynärpäätaktiikalla rynniä mehevintä kankkua metsästämässä pyöritellen seuraavia avainsanoja: tanskalainen, potkallinen, kymmenkiloinen, pakaste ...

Perjantainen Pork and More ravinteli-ilta päättyi vessan sisustuksen ihailuun, erityisesti inspiroiduin tästä taulusta:

Tämä mietelause taisi olla myös Iskä-Siippaisen mielessä, kun Joukukinkkua lapsilleen toimittamaan ryhtyi. Perjantai-iltana postista löytyi tällainen ihana Karelian lihajalosteen tuoresuolattu lihamötikkö. Nam! 



Milloin teille paistetaan kinkku, aattoyönä vai joko on ensimmäiset luut on kaluttu? Me vielä vähän arvotaan, että milloin on sopiva hetki. 

Terkuin, lomalainen

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Luukku 20: Joulun satumaisin kuusi

Isoveli on reissannut joulun aluspäivät ja viettänyt useita öitä hotelleissa. Joulukuusi on varma keino tuoda satumaista ja kotoista tunnelmaa majatalon aulaan.

Isoveljen mielestä reissun toistaiseksi kivoin kuusi oli Helsingin Hotelli Helkassa. Se oli edullinen ja käytännöllinen hotelli, jossa oli esillä paljon suomalaista designiä. Riittävän runsas aamiainen ei tarjonnut ruuan puolesta elämyksiä, mutta hyvää pekonia ja kaffa roasteryn kahvia löytyi. Aamiaissali oli viihtyisä.

 Helkan Joulupuu toi mieleen
 Yksin kotona - Eksynyt New Yorkissa -elokuvan.



Aamiaisella syntyi pekonipurilainen, jossa oli kahta juustoa
 ja neljää leikkelettä  + paljon kasviksia.
 Alla isompi sämpylän puolella ja katolla pienempi. 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Luukku 19: Täydellinen Täyteläinen Maalaisjoululoman Resepti.

Huhhuh, maailma on valmis tältä erää, ja Jättitorven tilalla on aika vetää rötväverkkarit jalkaan seuraavaksi melkein kolmeksi viikoksi. Wau! Kylläpähän se niin on, että joulurauha syntyy siitä, että työsähköposti pysyy kiinni ja aivot saa rauhassa löystyä kanelin ja riisipuurin tuoksussa. Kun pikkuisen hölläilee, jaksaa tammikuussa keksiä työkamuille jäyniä ja inspiroida itseään kaikin puolin uusiin ulottuvuuksiin.

Hölläily ei meillä tarkoita pelkästään sohvan pohjalla suklaakonvehtien ahtamista Salkkaritmaratonin parissa vaan myös kaikenlaista muunlaista leppoisaa itsensä toteuttamista. Esimerkiksi sitä, että on aikaa käydä valoisan aikaan lenkillä. Tai siitä, että keittiön kattoon saadaan ehkä vuosisadan designin DIY-lamppu. Tai sitä, että testataan, onko Setä-Siippaisen omenaviinistä mahdollista tehdä maistuvaa glögiä. Tai sitä, että sisustetaan talon päädyssä olevasta yksiöstä jouluinen lemmenpesä Isoveli-Siippaiselle ja Vaimo-Siippaiselle.
Sisustusinspiraatiota Lemmenpesän rakentamiseen kohteessta Ravinteli Porka and More. #vessaselfie 

Huomenna starttaa vuosisadan täydellisin Maalaisjoulu kun Perhe-Siippainen Pihtiputtaalta saapuu meitä viihdyttämään koko jouluviikoksi!  To Do -listalta löytyvät ehdottomasti seuraava asia - Love Actually -elokuvan fiilistely <3.

Ruoka oli niin hyvää, että ei ennättänyt päätyä valokuviin.
Eilen sanottiin goodbyet parille huikeimmista työkamuista heidän siirtyessä "uusien haasteiden pariin". Sopeutettiin mahoja kinkkukauteen Pork and More Ravintelissa. Alkupalaksi tilaamani Apple Pork oli niin hyvää, että maha ei enää suostunut  täysillä vastaanottamaan pääruuan minihamppareita. Inkivääriolut on nam ja minusta tuntui, että nyt on loma!


Eka loma-aamu ja Aamulehden haku.
Parasta aamuissa on se hetki, kun huomaa, että ei olekaan enää pimeää. 

Huomenna sytytetään neljäs adventtikynttilä, ja maanantaina kerron teille tarinan siitä, miten possu sai siivet. 

- @Pikkusiskosii-

perjantai 18. joulukuuta 2015

Luukku 18: Mitä ostaa lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Tänä vuonna Isoveli lähti joulunviettoon reissumielellä. Ennen kuin oltaisiin perillä Pirkanmaan sydämen maalaisjoulussa, olisi taaperrettava pitkä taival, johon kuuluu muun muassa töitä, työhaastatteluita sekä sukulaisten ja muiden ystävien tapaamista.

Ennen joulua Isoveljen on reissattava Suomea ristiin rastiin – kuin joulupukki konsanaan. Edessä olisi paljon linja-autossa istumista.

Mauri Kunnaksen Joulupukki-kirjassa paljastettiin, että kylmässä reessä istuvan pukin selkään voidellaan lämmittävää taikasalvaa. Päälle tulee vielä lihaksia rentouttava hieronta.

Isoveljen niksi pitkälle matkalle on tukisukat. Joulun kunniaksi veikka tilasi sveitsiläiset vuoristosukat, jotka ovat punaiset kuin joulupukin poskipäät tai Mika Häkkisen jarrupalat. Tukisukka tuo jalkaan kompressiota ja ehkäisee pitkän istumisen aiheuttamaa turvotusta.

Sukkia voi kysellä osoitteesta Sigvaris.fi tai tilata suoraan Amazonista.

Maailman hienoimmissa sukissa on alppiruusu.

torstai 17. joulukuuta 2015

Luukku 17: Tauota Tottiksella

Eilen Isoveli tsemppasi autoilijoita joululomamatkalla Lappiin pysähtymään ihailemaan Pihtiputtaan komeita maisemia. Jaloittelutauko, reipas happihyppely ja erilaisen elämän ihmettely auttaa erityisesti kuskia, mutta myös perheen pienimpiä jaksamaan koko pitkän matkan talven taikamaahan.

Jos matkasi ei suuntaudu Lappiin vaan esim Raumalle tai Vammalaan 12 tietä pitkin, poikkea ihmettelemään tunnelmallista Tottijärven kirkkoa.  Koukkausta tulee muutama kilometri, mutta elämyksiä senkin edestä!



"Tottijärven maaseutukirkko on karu ja kaunis, puinen ja torniton rakennus, jonka suunnittelusta ovat aikanaan vastanneet ns. intendentin konttorin arkkitehdit Engel, Arppe ja Gustavsson. Kirkko valmistui vuonna 1841.  Tottijärven vanha kirkko, joka rakennettiin vuonna 1694 ja purettiin 1848, oli aikanaan matalana siipenä nykyisen tapulin kyljessä.

Kylän kirkkomaata hallitsevassa tapulissa soivat 1770-luvulta peräisin olevat kirkonkellot. Vanhan tavan mukaan kuolinkellot kuuluttavat edelleenkin Tottijärvellä vainajan iän. Isolla kellolla kumahtavat täydet kymmenet ja pienemmällä yksittäiset lisävuodet."


En ole tarkistanut, miten kirkko on yleisölle auki, mutta vaikka ovi olisikin säpissä, on se jo ihailemisen arvoinen myös ulkopuolelta. Hautausmaalla voi arvailla, millaista elämää maanviljelijät, emännät ja laivurit ovat kylällä männävuosina viettäneet. 

Pikkusisko haki Täydellisen Maalaisjoulun tunnelmaa sunnuntaina Kauneimmat joululaulut tilaisuudesta. Kirkko oli täysi ja vanhat tutut sekä uudet omituiset joululaulut raikasivat.



Jouluna kutsuu aattohartaus klo 14-15.  

-Pikkusisko-

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Luukku 16: Jouluna #StoppaaPuttaalla


#StoppaaPuttaalla on Isoveljen käyttämänä sosiaalisen median hashtag. Aihesanalla markkinoidaan Pihtiputaan matkailua. Pihtiputaalla on helppoa stopata esimerkiksi matkalla etelästä Lappiin, koska kunta sijaitsee Nelostien varrella. Jyväskylästä on matkaa n 140 kilometriä pohjoiseen



Kuvat otettu Heinäjoen museosillan luona BlackBerry-puhelimella. 

Valitettavasti Pihtiputaan parhaat luonnonnähtävyydet eivät näy valtatielle. Kannattaa ajaa kylän läpi ja tutustua muun muassa Heinäjoen satumaisiin maisemiin. 

Heinäjoen museosilta on rakennettu 1920-luvun alussa. Viime vuonna se päätyi myös Postin julkaisemaan postimerkkiin. Heinäjoella kulkee uusi luontoreitti. Tutustu siihen Yle Keski-Suomen julkaisemassa radiohaastattelussa "Heinäjoki tarjoaa erämaan keskelle kirkonkylää."


Postimerkin kuvan on ottanut viitasaarelainen Jaakko Valo




tiistai 15. joulukuuta 2015

Luukku 15: Salattu unelma

Pikkusiskon ja Diplomiteekkarin joulutraditioon on kaikki nämä vuodet kuulunut piparkakkutalon teko. Tässä yksi muisto aikaisempien vuosien saavutuksista.  Vielä ei olla valmiita julkistamaan, mihin luovuuskertoimiin tänä jouluna ylletään. Mutta Täydellinen Maalaisjoulu ei ole mitään ilman täydellistä piparkakkutaloa, joten tulossa on!

Pihlajakadulla sattui ja tapahtui Jouluna 2013. Aki Nikkinen oli palannut kuvioihin ja suunnitelmissa oli Taiga-vauvan nappaaminen. 

Ei muuten yhtään kaukana tämä skenaario. Aki tuli takaisin, ja vahvasti uskon, että Pepille ja Akille kehittyy suhde, joka päättyy Taigan nappaamiseen.

-Pikkusiskosii- 

Ps. Pikkusiskon paras jouluherkku on pakkasesta pieninä palasina napsittu piparitaikina! Nam!




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Luukku 14: Toinen joulusatu






Vain kerran minun on täytynyt pysähtyä talvisella Mustalaistiellä. 


Kuulin tämän tarinan silloin.








Pihtiputaan ja Kinnulan välillä kulkee yhdystie 6540. Se on noin 22,71 kilometriä pitkä. Matka saattaa tuntua pitkältä, jos varoo jokaista tien yli kulkevaa elukkaa. Valo taittaisi tuota matkaa 1 079 252 849 kilometrin tuntinopeudella. 



Tärkeätkin ihmiset kutsuvat taivalta Mustalaistieksi. 

Kunnanvaltuusto 24.08.2015 § 57
Valtuustoaloite Kinnulantien (Mustalaistien) ja Seläntauksentien perusparannuksesta


Harva viisaistakaan miehistä tietää, mistä tie on dramaattisen nimensä saanut. Mutta nytpä tietävät. Ja pian tiedät sinäkin. Mustalaistie on saanut nimensä siitä, että kaksisataa vuotta sitten tie oli musta kuin jää. Tien pimeys johtui siitä, ettei Aurinkokaan tiennyt missä se sijaitsee. Yksikään valonsäde ei osunut tuolle tienpätkälle, joka yhdisti toisilleen rakkaat – keskisuomalaiset Pihtiputaan ja Kinnulan pitäjät.

Oli kuitenkin yksi mies, joka toi valoa Mustalaistielle. Hän oli joulupukki, joka kiikutti lahjoja aina kerran vuodessa tuon tien varressa asuville ihmisille. Valo syntyi muun muassa Petteri Punakuonon nenänpäästä, mutta ennen kaikkea joulupukin toisessa kädessä kantamastaan lyhdystä. Kaksin käsin kantaminen oli mahdollista, koska toisessa kädessä ollut lahjasäkki oli kovin kevyt. Ei Mustalaistiellä montaa perhettä asunut. Paitsi Seläntauksessa, jonne meni parhaina vuosina useampikin lahjus yhdessä rytäkässä. 

Pimeää bisnestä, tapasi joulupukki noilla rasteillaan sanoa ja nauroi hyväntuulisesti päälle. Samalla hän ihmetteli, mitä niissä littanoissa joulupaketeissa saattoikaan olla. Liekö säkkejä, joilla asukkaat yrittivät kaapata vähäistä valoa talteen, hän ajatteli. Joka joulu pukki mietti, että onko Mustalaistien asukkaiden touhussa mitään järkeä. Ei kannettu valo kaivossa pysy. 

Muutosta oli tultava. Joulupukki kysyi apua Petteri Punakuonolta. Sillä olikin oitis oiva aatos. Sarvipää ehdotti, että jospa vaeltavat sukulaisporot alkaisivat kulkea säännöllisesti Mustalaistien yli. Niiden punaiset nenät varmasti toisivat valoa koko tienoolle. 

Kului pari sataa vuotta ja Petterin sukulaisporot kasvoivat pikkuhiljaa peuroiksi, sitten oikein isoiksi hirviksi. Nenän punahohde himmeni evoluution myötä, mutta luonto oli ottanut tilanteesta kopin. Sorkkaeläimet eivät tarvinneet punanenää, koska ihmiset olivat alkaneet liikkua autoilla, joissa oli tehokkaat ajovalot ja entistä maltillisemmat kuskit. Ihmisten äly alkoi loistaa niin paljon, että pian myös Aurinko soi muutaman tunnin valoa Mustalaistielle.

Kuulin tuon tarinan ensimmäisen ja toisen adventin välissä, kun Petteri Punakuonon reservijoukot olivat tarkistuskäynnillä Mustalaistiellä. Olivat ottaneet ikään kuin lakkautetun Liikkuvan Poliisin virkaa itselleen. Tulivat aina kopsuttamaan auton ikkunaan, jos vauhti Pihtiputaan ja Kinnulan tiellä meinasi käydä varomattomaksi.  

Mustalaistie kulkee keskellä villiä luontoa – Natura-aluetta.
 Se on virallisesti hyväksytty hiljaiseksi alueeksi, jossa sielu lepää, eikä sade piiskaa voimalinjoja.
 ”Seläntauksen äänimaiseman loivat pääskyt, kurjet, ampiaiset ja haavan havina, melua tuotti satunnainen lentokone ja vastaan tuleva auto”. Keskisuomi.fi


Lue lisää Seläntauksen luonnonrauhasta tästä linkistä.



Luukku 13: Hento puna poskilla.

Nyt on siippaistellut joku muukin, nimittäin pienet kätöset tuikkutehtaalla. Hetki piti silmiä siristellä ja paristoja edestakaisin väännellä, ennenkuin uskoin, että megamogattu on!

Joku tässä yhtälössä ei vaan toimi.

Jos on kaupungissa pimeää, niin täällä Nokian perämetässä on sitten mustaa. Ja meillä on sentään katuvalot 130 metrin päässä. Ostin perjantaihuumassa lisää valoshowelementtejä ikkunoihin ja mukaan tarttui paristoilla toimiva led-valoketju, jonka voisi laittaa tunnelmaa tuikkimaan, esim äidin kaapista löytyneisiin Riihimäenlasin purkkeihin.

Siippaisilla on joulun alla traditio kerätä Las Vegas -pisteitä. Niitä saa pongatessaan eriväreissä vilkkuvia poroja, valokaapeleita ja muuten vain rumia jouluntunnelman pilaavia kötöstyksiä ihmisten ikkunoissa. Valoista, jotka kielivät mauttomasta tyylitajusta. Hervannassa näitä saattoi bongailla ympäri vuoden, ja kolmessa eri värissä musiikin tahtiin räiskyvä poro pukkeineen ei ollut tekaistu vitsi!

Pikkusisko ei suostu tunnelmoimaan kuin neutraalien valojen kanssa. Siksi perjantainen ostoshuuma ansaitsee tuplasiippaistelupisteet. Ensin valontekijöille, mutta kylläpähän myös Pikkusiskolle. Liekkö viitseliäisyyden puutetta vai silkkaa sokeutta, mutta kun Diplomiteekkari sai käännettyä navat oikein päin, paljastui värivaloskandaali. Hento häpeän puna poskilla ei johtunut pelkästä nolostuksesta, vaan myös siitä, että pakkauksen kyljestä oli epähuomiossa jäänyt bongaamatta oleellinen teksti: "Punainen".

Ratkaisukeskeisenä tyttönä ei Pikkusisko jäänyt tänäänkään tunnelmatonta aamua märehtimään. Lasipurkit saivat sisälleen viime vuosina hamstrattuja joulukuusen koristeita ja tulipahan ehkä vieläpä kivemmat, kuin mitä ledvalot olisivat tarjonneet.



Auvoisaa kolmatta adventtisunnuntaita! Täällä räiskyy leivinuunissa tuli ja metsästetään jälleen kerran osoitteita huomista "viimeistä" joulukorttienpostituspäivää varten. Milloinkohan sitä oppisi keräämään kaikki osoitteet yhteen paikkaan jemmaan? 

- Pikkusiskosii-






lauantai 12. joulukuuta 2015

Luukku 12: Aromipesä on aliarvostettu


Joulusatu

Tapahtuipa kerran Korvatunturilla jouluaattoaamuna. Ilmassa oli odotuksen ja kanelin tuoksua. Tontut olivat lähdössä joulupukin kanssa jakamaan lahjoja. Matkasta oli tulossa pitkä ynnä raskas. Sen vuoksi oli syötävä ja tankattava. Mutta kuka tekisi ruuan, kun joulumuori oli lähtenyt Levin ravintolamaailman baaritiskille joogaamaan?

Tontut eivät jääneet toimettomiksi, vaan päättivät valmistaa aamiaiseksi perinteistä joulupuuroa. Olihan joulumuori tehnyt sitä joka joulu ennen henkistä heräämistään. Tontut kävivät toimeen. Valitettavasti puuro paloi pohjaan, koska tontut olivat niin tonttuja. Siinäpä lähtivät sitten joulupukki ja tontut jakamaan lahjoja nälkäisinä ja väsyneinä. Monelta jäi lahjat saamatta.



Kun joulumuori kuuli tonttujen siippaistelusta, hän järkyttyi. Hän soitti oitis ostoslinjalle ja tilasi tusinan verran aromipesiä. Samalla hän teki muonitusstrategian seuraavaksi jouluksi.

Aika kului ja seuraava jouluaatto lähestyi. Aatonaaton iltana joulumuori sovitteli uusia joogakorkkareitaan ja pakkaili Leville lähtevää rekeään. Samalla muorinkainen muisti, että viime joulu meni pipariksi, koska hän ei ollut huolehtinut Korvatunturin ruokailusta kunnolla. Samassa hujauksessa joulumuori kiehautti joulupuuron ja jakoi  sen 12 aromipesään. Seuraavana aamuna kun joulupukki ja tontut heräsivät, odotti heitä keittiön pöydälle jätetyissä aromipesissä täydellisesti kypsynyt puuro, eikä kukaan polttanut näppejään. Puuroenergiasta vilkastueet tontut saivat jaettua lahjat ennätysajassa ja pukkikin ennätti aattoiltana vielä Leville rentoutumaan.

Punainen aromipesä on sesongin suosikkiväri. Kuva: Aromipesä.fi

RIISIPUURO
2 dl vettä
2 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa maun mukaan
Kiehauta vesi ja lisää riisi. Anna kiehua pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa 1-2 minuuttia koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla. Siirrä kattila Aromipesään kahdeksi tunniksi kypsymään.  (Aromipesä.fi)



perjantai 11. joulukuuta 2015

Luukku 11: Etteenpäin sanoi mummo lumessa

Täydelliseen Maalaisjouluun kuuluu hanget hohtavat nietokset. Koska asumme omakotitalossa, kuuluu tällöin jouluvalmisteluihin myös lumityöt. Kaupunki sentään auraa tienpätkämme, joten traktoria en Diplomiteekkarin harmiksi lumityökaluhoppailureissultani tuonut. Sen sijaan K-raudan rautaisen asiakaspalvelun tukemana sain valittua tyylikkäät kotimaiset Masi-kolan ja lumilapion. En tiedä onko siippaistelua vai mitä, mutta kyllä - lumikoliakin oli hyllyssä niin pitkä rivi, että piti käydä ensikertalaisen nykäisemässä myyjää hihasta. Yhdessä siinä naureskeltiin, että kylläpähän pitäisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Sininen ja musta. Olisin ottanut mustan.

Myyjä lupasi vielä kassalta, että kyllä se lumi ihan varmasti sieltä tulee! Kiitos myös moottorikerhon sankareille lahjakortista, ajattelemme teitä aina lämmöllä lunta työstäessä!

Suomen ilmasto on kuitenkin lämmennyt viimevuosikymmenten aikana niin, että parempi henkisesti valmistautua siihen, että jouluna voi olla myös pimeää. Silloin ei tarvitse tehdä lumitöitä, mutta mistä muusta jäämme paitsi ja miten se tulisi korvata jollain vähintään yhtä hauskalla. Tässä Pikkusisko Siippaisen vinkkivitonen, koska ei pidä jäädä lumettomuuteen makaamaan!

HAASTE: Lumi tarkoittaa sitä, että on pakkasta ja pakkanen sitä, että vesi jäätyy. Vedestä taas saa tehtyä pakkasella komeita jäälyhtyjä. Jos ei ole pakkasta, ei saa tehtyä jäälyhtyjä.
RATKAISU: Muistatte varmaan pikkusiskon legendaarisen ämpäristempauksen keväällä, kun piti vanhaa asuntoa myydä? Aikas monta ämpäriä unohtui toimittaa saajilleen, joten mikäli jouluna ei ole lunta, koristelen pihan ämpäreillä. Jos jouluna on lunta, tervetuloa hakemaan ämpäri vielä omaksi. Tarjoan veden jäälyhdyn jäädytystä varten kaupan päälle!

HAASTE: Joulusaunasta ei voi tehdä lumienkeliä hankeen.
RATKAISU: Sen sijaan otetaan kuumakylmäsuihkuja ja ollaan samalla sisällä turvassa peuroilta. Ei myöskään vahingossa kompastu kynnykseen, kun juoksee tuhatta ja sataa ulkoa sisälle.

Lumienkeli joululta 2014.

HAASTE: Tonttujen jäljet eivät jää näkyviin.
RATKAISU: Vanhanaikaista ajattelua, tonttujen jälkiä seurataan nykyään somessa.

HAASTE: Joulukuusen valinnasta puuttuu jännitys, kun erimalliset kuuset eivät ole hautautuneet lumen alle.
RATKAISU: Voitaisi edetä niin, että yksi menee etukäteen peittämään erinäisä puita lakanoillla. Esim nuo etupihan männyntaimet uppoaisivat meikäläiseen ihan täydestä. Luulinhan niitä siippaismaiseen tapaan pihakuusiksi.

HAASTE: Joku mököttää, koska ei ole lunta.
RATKAISU: Se on kuulkaas asennejuttu se, nauttiiko elämästä vai ei. Myös vedenpitävät kengät auttaa harmituksen ennaltaehkäisyyn.


Teekkareiden näkemys lumiukosta.

Ihanaa perjantaita - Tottijärvellä oli aamulla tähtitaivas, joten uskon, että tässä on vielä toivoa!
- Pikkusiskosii-

torstai 10. joulukuuta 2015

Luukku 10. Joulurauhan palkinto

Tänään on joulukuun 10. päivä, mutta kymppi ei ole joulunvietossa kovinkaan tärkeä luku. Pitäisi olla, koska tänään on YK:n ihmisoikeuksien päivä.


10. joulukuuta on päivä, jolloin perinteisesti jaetaan muun muassa Nobelin rauhanpalkinto. Tieto tämän vuoden palkinnosta tuli eilen: Palkinnon saivat Tunisian rauhan ja demokratian edistäjät. 

Voisiko joku ottaa varaslähdön joulurauhaan ja jakaa Joulurauhanpalkinnon?

Isoveli haluaa jakaa Parhaan joulukalenterin palkinnon. Sen saa The Joulukalenteri, jonka Jukka Virtanen loi vuonna 1997. Sen erikoiseen huumoriin ei kyllästy koskaan.


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Luukku 8: Joulukorttiskaba

Pikkusisko ja Isoveli ovat kautta aikojen kisanneet, kumpi saa enempi joulukortteja. Rippikoulun jälkeen molempien luvut pompsahtivat ystäväpiirin laajennettua yhtäkkiä ympäri Suomea. Sittemmin kortit vaihtuivat tekstiviesteihin ja  nykyään toivotukset saa lukea Facebookin uutisvirrasta. Pikkusisko on koko syksyn pohtinut, että mihin katosi henkilökohtaisuus? Isoveli ja Pikkusisko eivät ole enää skabanneet vuosiin. Joulukorttisaldo on niin lohduton. 

Haastammekin teidät herättämään vanhan kunnon jouluskaban henkiin ja lähettämään jouluista postia joko Pikkusiskolle Tottijärvelle tai Isoveljelle Pihtiputtaalle. Osoitteissa saa käyttää mielikuvistuta - löytävät varmasti perille, jos nimi ja kunta ovat oikein.

Lähetämme jokaista perille löytänyttä korttia kohtaan kaksi korttia joillekuille, kenen ajattelemme kortista yhtälailla ilahtuvan. 

Täydellinen Maalaisjoulu syntyy hyvästä mielestä! Hyvä mieli leviää, kun kusti polkee!

Kuten toissapäivänä jo hehkutin, karjalanpiirarakat kuuluvat jouluun. Tässä tyylinäyte viime syksyltä. Vielä ei ole tänä vuonna ehditty tositoimiin!  

Joulufiiliksiin!
-Pikkusisko- 

Ps. Jouluvalmistelut ovat kaikesta huolimatta täydessä vauhdissa. Tänään hinkkasin juuriharjalla kaksi vuotta pesua odottaneet räsymatot. Jes!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Luukku 8. Fiksu vinkki shoppailuun

Millaisen postimerkin valitset joulukorttiisi?

Isoveli on pitkän linjan filatelisti ja arvostaa suomalaisten postimerkkien kauneutta. Isoveli valitsee postimerkit aina tarkkaan. Postimerkki on isoveljelle tärkeämpi kuin kortin kuva.

Yleensä joulupostimerkit ovat liian lällyjä Isoveljen makuun. Tänä vuonna Klaus Welp on suunnitellut kauniin joulupostimerkin. Sitä on ilo käyttää.

Klaus Welp: Kuusenkanto. Kuva: Posti.fi



Jos Isoveljelle iskee shoppailukuume, hänet löytää postimerkkiostoksilta. Kauniiden merkkien shoppailu on paitsi rentouttavaa, myös taloudellisesti kestävää puuhaa. Postimerkkien arvo säilyy ja parhaassa tapauksessa kohoaa, kun postitaksat vuosittain nousevat.

 Jouluna voi käyttää muitakin kuin joulumerkkejä. Vaaleanpunainen Ville Valo -merkki on hyvä vaihtoehto punaiselle joulutontulle.

Klaus Welp: Million miles away. Kuva: Posti.fi








maanantai 7. joulukuuta 2015

Luukku 7: Uudistyskypsää joulua!

Eilisessä Hesarissa pohdittiin ruuan merkitystä oikeanlaisen joulun saavuttamisessa. Jos rosollia on aina ollut, voi sen korvaaminen makkaralajitelmalla pilata tunnelman tyystin.

Pikkusiskon mielestä joulu on pilalla, jos ruoka on pahaa. Perinneruuat saa korvata uusilla, mieluiten sellaisilla, että voi hyvillä mielin nauttia joulupöhöstä. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Yksi mieleenpainuvimmista jouluaterioista on nautittu Täti-Siippaisen luona, vuosi oli n. 2003. Täti oli edelläkävijä ja rikkoi rohkeasti kaavaa - jouluna herkuteltiin intialaisella kanalla. Nam! Tuohon aikaan olisi ollut rohkeaa lentää Intiaan jouluksi, mutta matkalaukkuun olisi taatusti pakattu omat lasimestarinsillit ja kotisinapit.

Viimejoulu oli ensimmäinen muistamani joulu Äiti-Siippaisen kanssa. Myös äiti tykkää tehdä rohkeita (perinneresepti)muunnoksia. Tämänvuotiseen omaan herkkupöytään päätyvät taatusti Diplomiteekkarin koko vuoden ylistämä limegraavattu lohi ja veikeästi marinoidut kasvikset. Toki tarjosimme myös äidin joulupöytään jotain uutta, siinä ei ole kinkkua nähty ainakaan tällä vuosituhannella, vai oliko se niin, ettei ainakaan itsepaistettua!

Porkkanalaatikko oli monet joulut oma ehdoton välttämättömyys. Nyt ei tee mieli sitten yhtään, ihan ettoo! Sen sijaan kuulisin mielelläni, miten sitä voisi tuunata. Muita ideoita kuin inkivääri? Toimisko pinaatti tai feta?   

Jouluruuissa on vähän sama kuin laivan buffassa - alkuruuat ja kalapöytä toimii, kaikki muu on vähän turhaa. Siksi ehdotan, että syyään kinkkuähky jo silloin kuin kinkku vielä höyryää uunituoreutta ja nautitaan illalla hyvistä mauista!

Kuten Repokallion lenkin metsä, myös joulupöytä on uudistuskypsä.

 Mukavaa maanantaita toivottelee Joensuusta tänään kotiinpäin köröttelevä Pikkusisko. Matkaevääksi pakkaan äidin taitavasti seurakuntatalon joulumyyjäisistä saalistamat karjalanpiiroot. Niitä soisin kyllä kaikkien joulupöydästä löytyvän. Tykkäsi tai ei.

Ps. Eiliset aksakisat meni vähän siippaistelun puolelle. Jännitti niin kauheasti, että jalat oli kuin betonia. Betonihan on nyt sisutuksessa muotia, mutta aksaradalle se touhu ei sovi. Minikakkosissa kisasi meidän lisäksi vain kaksi muuta, joten kakkospallille pääsemiseen ei kauheesti tarvittu. Parin kiellon lisäksi saatiin melko mojovat aikavirheet, mutta ainakin koira meni oikeeseen päähän PUTKEEEEEEN! Iskä-Siippaiselle pisteet siitä, että jaksoi tulla katsomaan ja kuvaamaan!



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Luukku 6. Itsenäisyyspäivän tunnustus

6.12.2015 Pihtipudas. Isoveljen tehtävä oli kuvata salkoon nostettu lippu.


Kun Isoveli oli pieni poika, hän oppi itsenäisyyttä erilaisilla kesäleireillä. Leireillä pahin painajainen oli lipunnosto. Oi, että kuinka monta siippaistelua voi yhteen lipunnostoon saada mahtumaan. Vieläkin vähän jännittää, nouseeko lippu salkoon oikein päin ja onko solmu pitävä.

Onneksi täällä Pihtiputaalla vaalitaan koulussakin lipunnoston perinteitä. Katso Pihtiputaan lukion Partiolinjan tyylinäyte tästä videosta!

Hyvää itsenäisyyspäivää Siippaistia-blogin lukijoille!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Luukku 5: Mummoilua!

Terveisiä Joensuusta, Siippaisen Sisarusparven lapsuusmaisemista! Tulin viettämään minilomaa tänne, missä lumi tupruaa ja Siperian tuuli puhkuu. Vai sattuikohan nyt niin, että eilinen myräkkä oli aistittavissa myös muualla päin Suomea?


Mummo Siippainen



Eilen vietin laatuaikaa Mummo Siippaisen kanssa. Lounastelua ja kahvittelua. Oikein hurviteltiin ja käytiin testaamassa Keskuskujan nepalialainen. Namia oli!

Meillä on Mummon kanssa ollut niin kauan kuin muistan perinne, että piparit leivotaan aina itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Mutta kylläpähän ei olla tätä perinnettä toteutettu enää vuosiin eikä toteutettu tänäkään vuonna. Yläkaapissa jemmassa ollut piparipurkki, jonka ehtymätön anti riitti aina juhannukseen saakka on nyt tyhjä. Sen sijaan Mummo lupasi jakaa perimätietona jotain parempaa - Mummolan joulupöydän toinen pakollinen herkku on lohihyytelö. Kirjoituskoneella kirjoitettu resepti oli varmassa jemmassa ja salainen ainesosakin vihdoin paljastui.
Mummo Siippaisen salainen resepti.

Täydellisen maalaisjoulun resepti alkaa hahmottua, ostoslistalle lisätään tabasco!




Pikkusisko kiihdyttelee huomenna agilitykisoissa Pärnällä, joten joulukalenterivuoro siirtyy Isoveikalle Sinivalkoista Itsenäisyyspäivää
T. Pikkusisko  


perjantai 4. joulukuuta 2015

Luukku 4. Joulun tärkein päivitys

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, Siippaistia-blogin Joululaulu-soittolista sulta usein unholaan jää.


Isoveljen Vuoden 2015 uudet joululevyt -listaan tuli nyt tärkeä päivitys. Michael Bublé on julkaissut uuden joululaulun The More You Give (The More You'll Have). Tämä on tärkeä uutinen, koska kanadalaisen Michael Bublén vuonna 2011 ilmestynyt Christmas-levy on vuosikymmenen tärkein joululevy. Kaikki rakastavat sitä.


torstai 3. joulukuuta 2015

Luukku 3. Karjalasta kajahtaa!


Karjalanpaisti on maailman helpoin ruoka. Pilata. 




Plussana oli, ettei pikkusiskon kokeiluversiosta tarvinnut poimia laakerinlehtiä, kun ei niitä sieltä rapsakkuuden seasta juuri bongannut.

Mietitäänpä, mikä meni pieleen, niin ei tarvitse pilata täydellistä maalaisjoulua tällaisella megamogalla.

1. Liha otettiina joissa sulamaan. Check.

2. Uunivuokaan lihat, pari sipulia, nestettä, maistepippureita, laakerinletiä ja suolaan. Check. 
OBS: Oliko vuoka riittävän hyvä? Ei välttämättä, kannellinen olisi saattanut ollut viksu veto.
OMS 2: Oliko vettä riittävästi? Ei välttämättä. Ainakaan lopuksi sitä ei ollut lainkaan. 

3. Uunin lämpötila oli sopiva. Check, siltä osin, että uunissa oli lämpöä, non-check siltä osin, että lämpötilasta ei ollut käryä johtuen käytettävän uunin maalaismaisuudesta.

4. Paistilla oli vahtija. Check. Vahtija tosin lähti Sastamalaan höpöttämään autojuttuja.

5. Paistiin lisättiin välillä vettä. Non-Check. Kokki lähti aksatreeneihin ja vahtijan alibin voitkin tsekata kohdasta 4.

6. Paisti syötiin kaikesta huolimatta. Check. Kokki nieli kuivat welldonit kiltisti, kuten suunniteltu. Vahtija kaivoi kaapista majoneesin kaveriksi.

Nälkä lähti ja sehän usein riittää, mutta ensi kerralla paistetaan vastalämmitetyssä uunissa ensin rieskat ja reikäleivät ja antaa paistin kypsyä vasta sitten leivinuunin hellässä huomassa.


En usko, että karjalanpaisti tekee joulua, joten pyyhin se yli Täydellisen Maalaisjoulun ToDo-listalta.




Mummi teki parempaa, joten me vissiin keskitytään jouluna ramakiin (jonka tarkoituksen voit tsekasta luukusta 2). 



Pikkusisko starttaa nyt Mondeon käyntiin ja suuntaa karjalanpaistikokemusten alkulähteille lapsuuden maisemiin Joensuuhun.  Huomenna taas Isoveikan haaveita!


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Luukku 2. Siippaistellaan sitä paremmissakin piireissä

Joulu syntyy perinteistä. Niistä, jotka on tärkeitä ja niistä, joista haluaisi päästä eroon. Vanhojen tilalle kannattaa keksiä uusia.

Siippaisten sisarusten tärkeä jouluperinne on tämä Joulukalenteriblogi. Olisiko jo kolmas joulu peräkkäin, kun Isoveli ja Pikkusisko tumpeloivat 24 luukkua kasaan.

Isoveli ehdottaa uudeksi jouluperinteeksi grillausta. Grillissä syntyy esimerkiksi pikkujoulukinkku ja herkullinen raakamakkarakimara (japanilaisittain ramaki).

Pikkujoulutuiskeessa kannattaa varoa, ettei kuuman grillin kanssa tapahdu mitään siippaistelua ja metsäpalon uhkaa.

Tapahtuu sitä grillisiippaistelua nimittäin paremmissakin piireissä. Huomaatteko maineikkaita grillejä valmistavan Weberin Facebook-mainoksessa mitään siippaisteluun viittavaa?





tiistai 1. joulukuuta 2015

Luukku 1. Ensimmäinen askel kohti täydellistä maalaisjoulua

Täydellinen maalaisjoulu. Sellaisesta ei ole kaupungissa ikänsä asunut pikkusisko osannut edes haaveilla. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä, astellessa pitkin pellonreunaa ajatus kirkastui kuin auringonsäde Mondeon konepellillä. Tänä jouluna en liikahda kotoa mihinkään. Koska ei ole pakko.

Syksyllä sain isoveljen remmiin mukaan. Tänä jouluna kinkku käristetään leivinuunissa ja jouluvirret veisataan Tottijärven tunnelmallisessa olkihimmelen koristellussa kirkossa.

Siippaistia Joulukalenteri vie sinut askel askeleelta kohti täydellisen tunnelmallista maalaisjoulua. Luukkujen takaa paljastuu unelmia, toiveita, kommelluksia, kokkailuja, selviytysmivinkkejä, inspiraatiota, pettymyksiä ja hullunkurisia ajatuksia. Tarvotaan yhdessä kohti joulua!

1. Luukun takaa paljastuu pakkomielle adventtikyntelikköön, jota pikkusisko ei ole koskaan omistanut. Joku korkeampi voima kesällä kirppaireita kierrellessäni sanoi, että ostapa nämä purkit kuin halvalla saa. Ostin ja koko syksyn olen niitä vaatekaapissa ihmetellyt -- että mitäs sitten näillä?

Sunnuntaiaamuna hetki oli koittanut. Vähän foliota ja simple like that - ajattelua. Elämäni tyylikkäin adventtikynttelikkö pääsi kodin mageimpaan paikkaan. Diplimiteekkarin meille innovoimalle ikkunalaudalle keittiötason ylle.




Innokasta Joulun aikaa!!!

T. Pikkusisko Siippainen 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vuoden 2015 uudet ja parhaat joululevyt


Miltä joulunvietto tuntuisi, jos ei kuulisi mitään?

Isoveli keräsi vuonna 2015 ilmestyneet joululevyt yhteen Spotify-listaan. Jokaiselta levyltä valittiin mukaan yksi suosikkikappale. Joukossa on tuttuja laulu, tuoreita sovituksia ja kokonaan uusia biisejä.
Tänä vuonna joululevyn levyttivät muun muassa Diandra, Katri Helena, Anna Eriksson ja Neljänsuoran Antti Ketonen. Raskasta joulua eteni viidenteen suomenkieliseen osaan. Tällä kertaa hevi-Ari ja kumppanit tunnelmoivat akustisesti.

Kansainvälisistä tähdistä levyn julkaisu Kylie Minogue. Hän laulaa dueton Frank Sinatran kanssa. LeAnn Rimesin Today is Christmas on countrylaulajan toinen joululevy peräkkäisenä vuotena.  The Brian Setzer Orchestran Rockin' Rudolph taitaa olla rockabillyryhmän kuudes joululevy 2000-luvulla.

Siippaisten listan erikoisuuksia ovat drag-artistien joululevyt. Niitä on kaksi: RuPaulin Slay Belles ja Christmas Queensien kokoelma, jossa puuroa hämmentää muun muassa Anal Thunderfuck.

Suomalaisilta a cappella -ryhmiltä ei ole tiettävästi tullut tänä jouluna levyä. Tilanne paikataan tuontitavaralla. A Maccabeats laulaa juutalaisia joululauluja. Vocal Point on kova nimi Utahin hengellisissä piireissä.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siippaisella on karismaa tähänkin hommaan

Isoveljelle kävi tänään hauska juttu, josta raportoitiin aiemmin jo Facebookin Pihtipudas-ryhmässä.


"Sain iltapäivällä yllättävän puhelun Helsingistä, jossa kyseltiin Sibelius-lukion salin suurinta sallittua ihmismäärää. Ajattelin, että soittaja tarkoittaa Putaanvirran salin kapasiteettia, koska Sibelius-lukio tulee tänne esiintymään marraskuun lopulla. 

Selvittelimme puhelimessa oikeaa vastausta ja paloturvallisuuteen liittyvien määräysten ja lakien tärkeyttä. Oli outoa, miten vaikeaa täsmällisen tiedon löytyminen on ollut. Lopulta kehotin soittamaan joko kunnan vaihteeseen tai paloasemalle. Osaisivat varmasti auttaa. 

Arvelin, että Putaanvirran sali taitaa nyt todella tulla täyteen ja kerroin, että konserttia odotellaan täällä innostuneena. Puhelun jälkeen aloin muistella viime vuoden konsertin huippuhetkiä. Haaveilut loppuivat tekstiviestin piippaukseen. Siinä kerrottiin, ettei äskeisen puhelun asia koskenut lainkaan Pihtipudasta, vaan minua luultiin Helsingin kaupungin tilakeskuksen isännöitsijäksi. Olisi mulla karismaa siihenkin hommaan.

Mutta jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että Sibelius-lukion Joulushow vierailee Putaanvirran salissa sunnuntaina 29.11. kello 17.

Kuuluuko Sibelius-lukion Pihtiputaan konsertti jo monen perheen perinteisiin? Mitä muistoja on jäänyt parhaiten mieleen?"

Isoveljen nimi on päätynyt Joulushow'n mainokseen. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Savumerkityksetön taito?

Kolmas kerta toden sanoo. Kyllä on Pikkusiskosta leivinuunin lämmittäjäksi! 



Jättitorven tilan keittiöön ei remontin myötä jäänyt alkuperäistä kuin leivinuuni. Sekin koki tyylipäivityksen ja tummanruskea väri korvattiin hohtavalla valkoisella. Puhtoinen väri säilyi koko kesän, kunnes pikkupakkasten hiipiessä pellon reunaan, alkoi mielessä kyteä ajatus kytevästä hiilloksesta keittiön nurkassa. Tuore ruisleipä, hautuva uunipuuro, ehkäpä pannukahvit?



Ensimmäinen lämmityskerta oli lähinnä katastrofi ja tulipahan samalla testattua palovaroitin. Kodikas tuo savunvivahteinen uusi sisustustredituoksu, päätin ja sinnikkäästi ja jatkoin yrittämistä. Google auki ja vinkkejä kehille - kaupunkilaislapselle ei äidinmaidossa opeteta, mikä on häkäpelti!

Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin. Niin se vain on, että jokainen leivinuuni on itse koulutettava - pari vippaskonstia on jo takataskussa ja nyt tiedän myös, että ohrapuuro saattaa muuttua leiväksi yhdessä yössä!



Tänään otin kolmatta kertaa peuraa sarvista (sitä, jonka yli en eilen ihan onneksi ajanut iltapimeällä teatterin jälkeen) ja lisäsin pökköä pesään! Näin jälkeen päin voisin sanoa, että hyvin meni. Sisällä ei tuoksunyt savu, kulutin vain yhden Aamulehden ja tulitikkuaskiinkin jäi muutama tikku.

Tässä pikkusiskon vinkit leivinuuniin lämmittämiseen, jotta sinun ei tarvitsisi epäonnistua:

1) Tarpeeksi pieniä puita (Pikkusisko ei uskaltanut koskea vielä kirveeseen, joten kolmannen kerran jälkeen liiterissä alkaa löytyä vain isoja pöllejä)

2) Sade keli ei ole hyvä keli ensikertalaisen turhautua. (Mutta juuri sadekelillä leivinuunin lämmöstä saa eniten irti!)

3) Laita ohrapuuroon riittävästi nestettä. (Etenkin jos ajattelit jättää sen yön yli uuniin)

4) Pidä alkuun pientä tulta alaluukussa. En nyt juuri muista teknistä syytä, mutta veto käy jokatapauksessa paremmin. Pikkuluukussa käy hirmunen huju ja pahvinpalat meinaa lentää piipusta tuhkana taivaan tuuliin. Ratkaisuksi kehitin tähän ihan patentoimisen arvoisen idean: Maitotölkin puolikas (juuri sen korkuinen, että mahtuu luukuun pystyyn) täytetään sanomalehdellä ja tuikataan tuleen. Tuli kestää juuri sen verran, että notski leivinuunissa alkaa vetää. Aloittelijalle suositus, että maitotölkkejä kannattaa varata lähelle rivi.

5) Laita käteen patakinnas, kun availet luukkua. (Auts, sattuu vieläkin!)

6) Älä imuroi ennen, koska kuitenkin joudut imuroimaan jälkeen.

7) Sulje lopuksi pellit, että lämpö jää tupaan.

 Hyvinhän se meni. Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mikä kemiallinen reaktio saa aikaan uuninluukun ympäristön muuttumisen vaaleanpunaiseksi? Uuni on maalattau valkoisella lateksimaalilla ja pohjalla oli tummanruskea maali. Voiko tähän jotenkin vaikuttaa se, että takkahuoneen takaseinä oli vaaleanpunainen ennenkun maalasin senkin valkoiseksi?


Poiketkaahan nokipannukahveilla, perille löytää seuraamalla savumerkkejä!

--Pikkusiskosii--