Ankea lapsuus.

Sisko ei turhaan ottanut yläasteella valinnaiseksi tietotekniikkaa. Ulkoasun muutokset sujuivat suitsaitsukkelaa, vai oliko syynä vaan parempi esteettinen maku?

Nojoo ja jokatapauksessa, ollaan tässä muutaman kerran taidettu ohimennen käyttää käsitettä ankea lapsuus. Taustakuva kertokoon sen, mihin edes siskon riimittelytaito ei yllä.

Sori sisko

Veikka täällä hei! Yritin tehdä vähän kesäisempää lookia blogiin, mutta karjalanpiirakoiksihan se meni. Sisko, voitko tehdä paremman? Ihan vaan sen takia, kun täällä käy kuitenkin muitakin lukemassa kuin myö. Ja siulla tuota taiteellista silmää.

Jälkeen

Ennen (Googlen välimuisti pelasti)

Mäkkiboikotti horjuu

Kaksi kuukautta sitten suurimahaisempi Siippainen jyrisi, jylisi ja julisti Mäkkiboikotin. Perustelut olivat hyvät ja pätevät edelleen. Mutta mieli on heikko ainakin jos on El Makusen kokoinen nälkä.

Moottoripyöräkerho Donaldsin kerhotiloissa salaa syöminen vaatii vähän hämäystä ja itsensä ällyytystä.
Lue Siippaisen kolmen kohdan ohjeet, miten voit syödä salaa mäkkärissä ilman, että edes huomaat olevasi mäkissä.

1. Jos ravintolassa on terassi, mene syömään ulos.
2. Tilaa joku niin iso hampurilainen (esim Grande El Maco), että se on pakko syödä veitsellä ja haarukalla.
3. Vaihda aterian ranskikset lisäkesalaattiin ja limpetti tuoremehuun.

Kun toimit näin, tuntuu että olisit syömässä jossain vieraalla planeetalla. Ainoa, mikä tässäkin kuvassa paljastaa, että bloginpitäjä on lipsunut Mäkkärin eineille on toi tajuttoman kolho ja isoreunainen tarjotin. Niin ja tietysti sämpylän pinnalle juuri oikein ripotellut seesaminsiemenet.

Hyvää ruokahalua sitten vaan!

"Jos mä osaisin maalaa, mä maalaisin sut."

Ja osasinhan minä, kun kerta halusin. Ja koska ankea lapsuus on menneisyyttä voi keskittyä isonaolemisen riemuihin. Jos haluaa, niin saa, koska voi.

Näin Kuubassa vuosi sitten kadunvarsittain mielettömiä maalauksia ja päätin opetella maalaamaan. Kesän räpelsin yksin kotona, kunnes syksyllä ilmoittaudun maalaustunneille. Maanantai-illat kului tyyni hymy naamalla, sormet öljyväreissä (Siippainen taisi sotkea vain yhdet housut!) ja rakkaitten kuvia maalaillen, itselleen ylpeyspisteitä keräillen.

Enää ei haittaa juuri yhtään niin paljon, etten voi juosta (koska siippaistelin selkäni rikki). Tää on jotain paljon parempaa.

Kalleimmalleni.

Maimin hetki.

Wuh."Oon sun kuuntelija"

Asia on jauhelihapihvi

Ei Siippaiset aina murjota, välillä ne syö hyvin.

Hella & Huone vuonna 2007:  Jauhelihapihvi tryffelikastikkeella ja keltavahveroita.

Siipaisella = Huone vuonna 2012: Jauhelihapihvi tryffelikastikkeella ja korvasienilä.

Alemmassa kuvassa tuli just sen verran siippaisteltua, että unohtu se tryffeliöljy suhauttaa tuohon päälle, ettei näyttäisi pihvi niin kuivalta. Muuten hieno suoritus!  Mutta tekihän tuo pikkusiskosiippainenkin tuossa kuulema thai-ruokaa, vaikka oli soija loppunut. Et silleen.

Siippaistelemisiin!


- Isoveikkasiippainen

I Love NY Rillataan

Tänään Siippaistia -blogissa aiheena on rillaus, joka ei ole Siippaisille mitenkään tuttu juttu. Jos lapsena joskus makkaraa sai, niin se käristettiin nuotiossa.  Sytytysnesteen annostelu ja hiilien hämmentäminen ovat Isovelisiippaiselle just niin vaikeita asioita, että luotto löytyy monien väheksymästä sähkögrillistä.

Vaikka sähkögrilli on  loppujen lopuksi vain  iso pinnoitettu paistinpannu, on se mainettaan parempi tunnelmankohottaja.

+ Grilli lämpenee nopeasti ja tarjoaa kovat kuumuudet
+ Sähkögrilli on juuri sopivan kokoinen pienen seurueen pippalointiin
+ Puolipallon muotoinen kansi tuo grillitunnelmaa ja pitää lämmöt tallessa
- Ei liekkejä, eikä "tulen makua".
- Grilliä tulee pidettyä helposti liian kuumana. Hidas ja lempeä muhittelu on vaikeaa.


Sähkögrilli on parhimmillaan esikypsennetyn lihan viimeistelyyn. Uunissa haudutettu grillikylki saa sähkögrillistä pintaansa kauniin värin ja aurinkokin alkaa paistaa taivalla.


Tämäkään grillikauden aloitus ei mennyt ilman siippaisteluja. Ensimmäisenä iltana ribsit jouduttiin grillaamaan kuutamolla, koska en saanut sähköjä grilliin. Olin heittämässä laitetta jo mäkeen, kunnes seuraavana iltana tajusin, että ulkopistorasiaan täytyy kytkeä virrat ensin sisältä. Tämä moka on tapahtunut ennenkin muissa asunnoissa.

Siipaistelemisiin!

O Nou!

Ekaks täytyy ja suorastaan tarvii reklamoida toi pikkusiskoSiippaisen edellinen blogikirjoitus.  Eli sillä välin kun odotan ilmaisia jälkkäreitä, niin pikkusisko voi kirjallisesti kertoa, milloin olen viimeksi palauttanut takaisin ravintolassa annoksen (Memppareita ja pullon pohjasta haistettua korkkivikaa ei lasketa). Mut tottahan toi sisko puhuu, Reklis kandee aina!

Sitä tässä enään jäin miettii, että pitäskö tässä nyt reklamoida toi Gilletten superterä, jonka aloe vera -tarra tarttuu aina hammasharjaan kiinni, koska yritän tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa.

Siippaistelemisiin!

Reklamaatio päivässä pitää mielen virkeänä.

Reklamaatio eli reklis. Tehdään silloin, kun ei olla tyytyväisiä palveluun, tuotteeseen tai on muuten vaan paha päivä. Isoveli on kauheen kätevä reklamoimaan, ravintolassa syöminen ei oo kovin rentouttavaa, kun tarkka-aistinen on oppinut bongaamaan kaikki virheet. Makunystyröiden irvistäessä annos lähtee  samointein takaisin keittiöön kokin ihmeteltäväksi.

Mieleenpainuvin reklamaatio on kuitenkin jäätelöpuikko, josta puuttui puolet; jäätelö oli jäänyt kesken. Isoveli sai tilalle lahjakortin, ja sillä me käytiin yhdestä vimpeliläisestä kyläkaupasta tilalle kolme jäätelöä. Tuli hyvä mieli.

Pikkusiskoskolle ei aina ole tullut niin hyvä mieli. Kerran tuli laivalla todella paha mieli, kun aamupalabuffet maksoi 15 euroa ja pari hikistä sämpylää joutui mussuttamaan kertakäyttölautasilta. Ei ollut lohta, ei ollut katkarapuja, ei ollut nakkeja, hedelmäsalaatista oli vain liemet jäljellä ja kahvi oli pahaa. Reklamoinnista sain hyvityksesti vironkielisen keittokirjan. Joo Kiitos.

Pikkusisko antoi sen isoveljelle syntymäpäivälahjaksi. 

Pikkusiskon ballerinat.

Pikkusisko osti kerrankin astetta kalliimmat ballerinat. Pohja lähti irti viikossa. Halpisketjuissa asioidessa on tottunut, että kauppa on helpo purkaa. Tässä liikeessä halusivat korjata kengän. En ole vielä päättänyt, olinko palveluun tyytyväinen  vai en, koska ballerinakelit odotuttavat vielä itseään!

Kas kas kuusta

Ainahan oli niin, että Siippaisten kirjahyllystä siivottiin vielä juhannuksenakin kuusen neulasia, mutta ei sitä nyt niin daijuhitaita oltu, että vasta vappuna oltas oltu kuusta ulos viemässä. Vaan mistä sitä tietää, mikä pakanauskonto tässä keskikevään kokkojaan valmistelee. Kaunis kuusi kuitenkin. Ja ihmeen hyvin neulasetkin säilynyt. Tuskin kirjahyllyyn varisseet.

Kalaonnea?

Vaikka tohelotestissä tuli tylytystä oikein olantakaa, sai pikkusiskosiippainen taas pisteitä muusta kekseliäisyydestään. Kiitosta sateli ja aika kaikkea muuta kuin mateli, sellaisia antimia ahti nimittäin soi!

Oli tuossa viikko takaperin äreet kinkerit talossa, siis Tuppaantulijaiset. Pelkonahan oli, että kun tulossa oli parisenkymmentä enemmän ja vähemmän toisilleen tuttua ja tuntematonta ihmistä, sekaisin Teekkareita ja niitä toisia, niin päätettiin keventää tunnelmaa ohjelmalla. Lapsuuden synttärikemuilta tuli ensimmäiseksi mieleen onginta. Ja koska Siippainen toimii aina ensimmäisen älynväläyksensä voimalla, lähdin heti ideoimaan kala-apajien tarjontaa ja tällaisia kikkottimia sieltä tuli:

Millaisia kalasaaliita sinä toivot tältä keväältä?