Luukku 14: Joulusiivous

Stressaako joulusiivous? Vanha kansa sanoo, että jos et vietä joulua komerossa, on komeroita turha siivota. Kon Mari sanoo, että karsi tavaraa, niin siivottavakin vähenee. Pikkusisko sanoo, että pidä talon järjestys ympäri vuoden sellaisena, että viihdyt, niin jouluna riittää perussiivous. Tein sen eilen ja teen sen jouluviikolla. Lisäksi pesen jääkaapin, koska jouluna sinne tulee hamstrattua tavallista enempi ruokaa, enkä ole sitä hetkeen pessyt. 

Diplomiteekkarin vaatehuoneeseen en koske, koska se on todennäköisesti sellainen, joka miellyttää sellaiseen Diplomiteekkaria. Diplomiteekkarin joulusiivousoperaation perinteinen "Poistetaan yksi auto pihasta" Viime jouluna niitä lähti kaksi. Viikko joulun jälkeen tilalle ilmestyi uusi. Mutta mahtuipa pukki poroineen jouluvierailulle. 

Yksi asia, jonka saatan jouluviikon siivouksessa tehdä erilailla kun tavallisesti, on kaneli. Sitä kun lattioilta imuroi, niin johan tuoksuu joululta. 

Luukku 13: Päivä, joka muistetaan!

Vanha kansa tietää, että 13. on epäonnenpäivä. Siksi monesta hotellista puuttuu 13. kerros. Ainakin kaikista pienistä hotelleista. 

Siippaiset välttävät epäonnenpäivän kirjoittamalla 13. luukun päivän myöhässä. Ovelaa!

Lapsenahan Pikkusiskolla ja hänen veljellään Isoveljellä oli vain sellaisia joulukalentereita, joista sai pähkinöitä tai rusinoita. Viikkoraha tuli kuitenkin säännöllisesti, joten  naapurin Eväskontti-kaupasta saattoi ostaa mainioita Pastirol-rasioita. Makuja olivat muun maussa omena ja isoveljen suosikki "Seko".

Pastirol-päivän ja 13. päivän kunniaksi pari vanhaa Kummeliukkojen mainosta Pastirolista.

Nää on niin hyviä, että heti toinen perään!

Luukku 12: Lykkää Persimon pakastimeen

Persimon on kaudentuote nyt ja sitä kuuluu syödä juustojen ja punaviinin ja piparien kaa.  Parasta se tosin on sellaisenaan. Tosi hyvää myös pakastettuna. Menee ihan sorbetiksi. Siinä oivaltava idea joulun yllätyshelpoksi jälkiruuaksi. Pikkusisko ei ole nimittäin ikinä älynnyt, miksi kannattaa panostaa joulupöydän jälkkäriin, kun vatsalaukku repeää jo muutenkin liitoksistaan ja Juhlapöydän konvehtirasian minttutäytteiset huutavat sohvapöydän kulmalla syöjiään.

Kai näitä saa vielä jouluna?


Leppoisia pakkaspäiviä toivottelee Pikkusisko!

Luukku 11: On aika ystävien, on aika grillauksen...

Isoveli on intohimoinen grillaaja. Edellisen kerran veli grillasi kerrostalon pihalla itsenäisyyspäivänä. Grillata voi siis ympäri vuoden. Isoveli on tiennyt tämän jo kauan. Nyt talvigrillaamisesta on tulossa iso trendi. Siitä todisteena postiluukusta pudotettu Motonetin mainos, joka ehdottaa hiiligrilliä ja  kilkkeitä pukinkonttiin.

Motonet on grillaavan ihmisen tavaratalo.

Hampurilaiset ja chilijuustovuoka parin vuoden takaa.

Itsenäisyyspäivän herkut. Someron ryynimakkara.

Joulukuun pikkutulet Virkkalassa.

Luukku 10: Siippaistelun välttäminen parkkihallissa

Isoveli ajoi vielä tovi sitten vuoden 2004 Ladalla. Vaikka auto oli lähes tuliterä (jeesusteipillä korjattu takakulma) puuttui sen mukavuusvarustelusta ohjaustehostin. Eli biili ei kääntynyt kovin notkeasti. Ahtaisiin parkkihalleihin sillä oli lähes mahdoton matkustaa. Niinpä vielä tänäkin päivänä Isoveli hieman jännittää parkkihalleissa vierailua.

Viime kuussa Isoveikka teki lehtijutun Lohjan jännittävistä parkkihalleista. Lue tästä jutusta pahimmat vaaranpaikat, niin vältät Siippaistelun ja auton naarmut.

Luukku 9: Pikkujoulumuffinit

Pikkusisko emännöi tyttöjen keskiviikkoiltaisia pikkujouluja ja leipoi törkeän hyviä pestomuffineita. Taikasana oli kreikkalainen jugurtti ja juustoraaste. Pestoa varten painettiin taikinaan kolo vasta siinä vaiheessa, kun olivat jo muffinivuoissaan. Erityisen ylpeä olen, että muistin lisätä peston. Hätäisemmältä olisi saattanut unohtua.

Kuvan muffinit eivät liity tarinaan mitenkään. Olivat niin hyviä, että kuvailun sijaan keskityttiin hetkestä  ja herkuista nauttimiseen. Kuuluu jouluun ja muuhunkin elämään.

Luukku 8: Sitkun

Jättitorvella on eletty viimeiset... ainakin puoli vuotta sitkun-elämää. 

Sitkun auto on katsastettu:

 1. Diplomiteekkari menee parturiin. Hiusmalli alkaa olla jo niin rastoittunut, että ei meinaa aamulla erottaa nukkuuko viereisellä tyynyllä mies vai koira (kerran luulin klo 03 yöllä mieheksi ja hätäännyin, kun autotallista kuului ääniä. Vieressä oli koira, ja mies olikin turvassa tallissa.) 

2. Mennään Nokian Edenin ulkoaltaaseen polskuttelemaan (Tästä haaveilu alkoi kun ihanat Nina ja Ville toivat tuparilahjaksi sinne lahjakortin. Olivat kaukaa viisaita ja onneksi lahjakortin voimassaoloaika on 24 kk - kyllä Ville tietää automiehen metkut)

3. Mennään Saludiin syömään. Sinnekin lahjakortti. Luvattiin antajalle ollaan ihan julkisesti hiljaa, miksi se saatiin. XD

4. Eletään sosiaalista elämää ja mennään esim. Heikin ja Lauran kanssa laavulle paistamaan makkaraa. (Ehdottakaan päiviä, meitsi on aina valmis ja nyt on tuo toinenkin)

5. Hävitetään Diplomiteekkarin kallisarvoinen puutarhakoriste eli Bemarin raato etupihan paraatipaikalta. Sen alta ei ole haravoitu lehtiä ei keväällä eikä syksyllä ja nurmikkokin sen alla on varmasti jo kuollut vaikka muualla se jo viheriö. 

6. Voidaan suunnitella, mitä tehdään jouluna!!!!!!!!! No ällös miekkonen huoli, kyllä mulla on suunnitelmat ollut jo valmiina puoli vuotta, mutta nyt niistä voidaan puhua, kun varmistui, että tässä talossa voidaan viettää joulua kun autokin kerta valmistui. 

Tänään on siis melkoinen juhlapäivä. Paitsi että mummi täyttää 88 vuotta ja Diplomiteekkari 29 vuotta ja Sibbe-setääkin juhlitaan, samoin kuin neitseellisen sikiämisen päivää, niin tänään juhlitaan myös armollista katsastusmiestä, joka antoi leiman syksystä 2015 Virroilta haettuun "ihan vaan käyttöauto" -projektiin. 

Tää hymy, se ei hyydy! 

ps. Kesähellehuuruissa Diplomiteekkari lupasi vielä tämän vuoden puolella viedä mut the autolla jätskille. Jes - sekin totetutuu! 

Sellainen joulunodotusoivallus tänään. Huomenna luvassa Pikkusiskon ja Isoveljen iloinen jälleennäkeminen Helsingin sykkeessää. Mitähän oivalluksia siellä syntyy!