Pikkusisko Siippainen on oppinut virkkaamaan. Jollekin varmaan istestään selvyys, että jokainen suomalaisen peruskoulun käynyt tyttölapsi osaa virkata vähintään pannulapun ja mieluiten neliönmallisen. Kerran olen 90-luvulla pannulapun virkannut ja siitä tuli kalanmallinen. Piti tulla neliö.
Toissa kesänä innostuin aiheesta uudestaan. Pitäähän jokaisen suomalaisen villasukankutomisen taitavan tytön osata virkata. Koitin tällä kertaa ympyrää. Tuli yhden miehisen ulokkeen muotoinen.
Halusin oppia ihan oikesti. Oppimista helpotti, kun opettelin ks:n kjs:n ja ps:n merkitykset. Olin aikaisemmin tehnyt vaan peeässää. ilmankos oli vähän oudonnäköistä nykeröä, mitä langasta pulppusi. Oppimista helpotti myös, että en yrittänyt ihan kaikkein ohkasimmalla langalla. Otin käyttöön matonkuteen ja 8 virkkuukoukun. Johan rupesi homma luistamaan. Ja lämmöllä suosittelen. Matonkuteenkanssa kun näkee, miten se homma tavallaan etenee.
Ellei sitten ole siippaistelija ja joudu purkamaan.
Tästä
AaSiippaisen sillasta projektiin nimeltä
Pikkusisko virkkaa Elma-koiralle oman pesän.
Pikkusisko ja Teekkari yllättivät itsensä ja läheisensä ja saivat kotiinsa maailman suloisimman pienen punatukkaisen kikkarapääotuksen, kääpiövillakoiran pennun Elman. Ennen Elman kotiintuloa oli kuitenkin monta juttua hankittavana ja niistä tärkein, Elman oma pesä. Virkkausintoilijana Pikkusisko päättii virkata pesän itse. Olihan internetin ihmeellinen blogimaailman pullollaan toinen toistaan hienompia ihan itse matonkuteista virkattuja koreja kaukosäätimille, kissoille, vessapaperisrullille ja koirantarvikkeille, mikseipä siis koirallekin.
Tällä kertaa valmistauduin kunnolla. Etsin netistä kaikki saatavilla olevat ohjeet ja opettelin, miten tehdään yhdeksällä samaan silmukkaan tulevalla piilosilmukalla näppärä aloitus ympyränmalliselle korille. Alku hyvin kaikki hyvin.
Intoa piukassa virkkasinvirkkasinvirkkasin. Olin ylpeä itsestäni. Tästä tulee mahtava! Hartiavoimin, sitkeää työtä. Taisi olla vähän liian sitkeää.
Ootteko
ennen kuullut kaverista, joka saa kasin virkkuukoulun katki
virkkaamalla???
Uusi yritys, vahvemmalla puikolla ja uusilla matonkuteilla + muodoksi tällä kertaa suorakaide. Mietittyti vaan blogin ohjeessa ollut kummallinen lisäys
"aloittaen heti kjs:n tyvestä" . Aloitin sitten vissiin vähän liian tyvestä, kun pohja rupesi kupruamaan hassulle mutkalle aina tässä kulmassa. Tästä ei blogeissa varoiteltu - Taitaa olla itsestäänselvyys, jota vain kunnon siippaistelija ei ymmärrä.
Heti tyvi ei siis ole se kaikein lähin kolo, johon koulun voi voi laittaa vaan vasta se seuraava.
 |
| Erilaisia viritelmiä ympyrästä neliöksi ja suorakaiteeksi. Kauheeta ähellystä ja väsäämistä. Onneksi nämä kaikki saivat purkutuomion. |
Kärsivällisyyttäkärsivällisyyttä huhuilu Elma-pentukin ja niinpä Pikkusisko otti reippaan otteen matonkuteen varresta ja purkaa putkautti koko tekeleen takaisin kerälle. Ja samaan syssyyn oli vaihdettava väriäkin, kun alkuperäistä oli varattu liian vähän. Koiran koriin tarttee muuten noin 2 kiloa matonkudetta...se on aika paljon se. Sitäkään ei missään ohjeissa lukenut, mutta rohkealla kokeilulla oppii.
Koiran tuloon oli enää kaksi päivää. Kahden päivän aikana ehdin tankata ohjeen etu- ja tapaperin ulkoa. Opin tuntemaan oman käsialani. Opetustuokioiden aikana opin surutta purkamaan, jos en tekeleeseen ollut tyytyväinen. Nimittän jos jotain niin sen olen oppinut, että eniten ottaa kaaliin väkisin valmiiksi tehty huono tekele. Kiitos
Heidin Pura Se! -Blogin.
Kopasta tuli valmis. Vähän siippaistelijan näköinen siitä tuli, mutta Elmalle se kelpaa ja se on tärkeintä. Elma myös rakastaa matonkuteiden solmukohtia. Pieninkin solmu on löytänyt tiensä karvapalleron hampaisiin ja saa rakastavan rajua kyytiä.
Te, jotka haaveilette matonkuteista tehdystä kopasta, Olkaa kärsivällisiä. Se ei ole niin nopeaa, jos ei sitä osaa. Pikkusiskokin aikoo jatkaa opettelua ja sitten kun se täydellinen on käsissä, niin saatan kertoa muillekin miten se tehdään ja eritysesti, miten vältetään
megamogat ja konnankoukut!
 |
| Olen Onnellinen Elma. |
|
