4. Luukku - Ottaako tohtori pähkinöitä?

Vaikka lapsena joulukalenterista tuli lähinnä pähkinöitä, niin ei se haitannut. Saatiin katsoa aina Kummelia. Näitä pähkinöistään tunnettuja Älykääpiöitä ei tosin tajuttu kun vasta joskus kakskymppisenä.

3 luukku . Kun Elma ensilumen näki

Harvinainen on tämä joulukuu, kun Tampereella on näkynyt lunta ihan jokaisena päivänä tähän asti. Kokonaiset kolme päivää! Elma on varsin ihmeissään ja painii lumihiutaleiden kanssa niin lujaa, että meinaa unohtua se, miksi ulos ylipäätään tultiin.

Lumen tulo tarkoittaa sitä, että on talvi. Talvi taas sitä, että on kylmä. Ja vaikka Ela villakoira onkin, ei sen villa ole ihan riittävän lämmintä - villapaidalle olisi käyttöä. Kuvassa on kasvattajalta lainaan saatu pusero, jota Elma ihan sietää. Oma pitäisi kuitenkin saada ja kun kerta olen viime vuosina todistanut, että villasukan kutominen luonnistuu (vinksin vonksin villasukka), niin eikun lanka kerälle ja puikot suhimaan.

Torstaina kerron, mitä mitä mieltä Elma oli tästä.

2. luukku : Pähkinät - parhaita nestemäisenä

Termospullo rakkaat lukijat!

Lapsena Siippaisten joulukalenterissa oli suklaan tilalla pähkinöitä. Joskus kävi säkä ja partiolaiset kävi ovella. Silloin nähtiin aamuisin kivoja kuvia.

Koska lapsuuden pähkinäinen joulukalenteri on niin rakas, päätimme jatkaa perinnettä. Isoveli esittelee joka toinen päivä jotain "pähkinäistä".


Tänään käteen osui englantilainen Bad Elf -olut. Monelle olutharrastajalle se on tuttu juttu, mutta erikoiseksi homman tekee sen löytöpaikka: Pihtiputaan Siwa! Bad Elf -oluen maku on maukkaan pähkinäinen. 

Tässä sitä ei enää ole. Mutta aikaisempina vuosina etiketissä luki:
"We all know of course, that Santa is really from Lapland."

Huomisen luukun avaa sitten MaailmanParasPikkusisko. Siinäpä pähkinä purtavaksi mitä jänzkää tulee.

Siippaistelemisiin!

1. luukku: "Älä itke ruma lapsi, ota rusina. "

Viime vuonna SiiPPaistin joulukalenterissa kiiteltiin ja kummarreltiin. Esimerkiksi Isoveljen yhdennentoista yninöitä  voi muistella täältä -- mitähän legoille tänä jouluna kuuluu? Joulukalenterit ovat olleet Siippaisten sisaruksille tärkeitä aina. Joku ehkä muistaakin, että lapsuutemme joulukalenterista löytyi vain rusinoita ja pähkinöitä. Ehkä tarve saada itselleen mieluinen joulukalenteri juontaa juuri tuolta. Enää ei aiota pettyä!

Tänä jouluna Joulukalenteri pyörii luultavasti kahden teeman ympärillä. Pikkusiskolla on Elma-koiran kanssa menossa projekti, jonka edistymistä haluan seurata SiiPPastia-fanien kanssa.. Katsotaan, saadaanko aatoksi valmista. Isoveli valoittaa omaa projektiaan huomisesta alkaen. 

Vielä vinkiksi pari ideaa näppärämmille näprääjille, jos perinteinen Halpa-Hallin suklaakalenteri aiheuttaa vatsanväänteitä tai Veikkauksen lupaukset saada takaisin 5 euroa 10 euron sijoituksesta 50% todennäköisyydellä  jouluaattona menee yli ymmärryksen.

• Makukalenteri lapselle - on pelottavan lähellä lapuutemme muistoja, mutta sentään päivitetty versio TAI ehkäpä isä ja äiti Siippainen olivat edelläkävijöitä ja jos Joensuussa vain olisi 90-luvulla ollut Punnitse ja Säästä, oltaisiin meidänkin aamuissa popsittu kuivattua mangoa tai hunajakuorrutettuja manteleita.  
• Lapsena haaveilin, että olisin askarrellut tyhjistä tulitikkuaskeista tällaisen kalenterin. En vaan koskaan saanut aikaiseski kerätä 24 tyhjää tulitikkuaskia. Toista se on nykypäivänä kun Tiimarista saa sellaisia valmiiksi. 
• Viime jouluna meillä herkuteltiin tällaisella megamagealla jättipotilla: Idea kalenteriin syntyi jo lapsuudessani Leivotaan yhdessä Anni-Helenan kanssa -kirjasta.  
• Teekkari tykkäsi erityisesti kaksi vuotta sitten askartelemastani joulukalenterista. Kuka arvaa, mitä se piti sisällään? Vinkkinä, että jokaisen päivän kunniaksi kuului marsun aivastusta imitoiva äännähdys. 

Koekeittiön Vauhdikas Vaahtokarkkimuffini

Pikkusisko on haka kokeilemaan erikoisia leivonnaisjuttuja. Pikkusisko on siis aika ennakkoluuloton. Marraskuisen pinspiraation tuloksena meillä TV:n tuijottelun sijaan seurattiin uunissa tapahtuvaa jännitysnäytelmää.

Lössähti kun ralliauton sisäkumi!

 Ralliaiheiset muffinivuoat ovat peräisin Amerikanreissultani. Lupasin Teekkarille, että kunhan Scorpio valmistuu, niin herkutellaan. Menopeli sai leiman jo kesällä, mutta parempi pyy pivossa kun ei milloinkaan.

Tarvitset: 

1dl öljyä (tai sulatettua margariinia)
3 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

½ desiä maitoa
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta
Pari kourallista viimejouluisia suklaakonvehteja palasiksi murusteltuna.
Väiski Vemmelsääri vaahtokarkkeja

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi vaahtokarkit (näihin sekoitus juttuihin on kaikenlaisia leivontakirjojen ohjeita, mutta itse olen niin kärsimätön, että en jaksa niitä noudattaa, hyvää tulee ilmankin!) Jaa vuokiin ja paista uunin alatasolla 200 asteessa 15 minuuttia (kunnes muffinit siis ovat lähes kypsiä). Laita jokaisen muffinin päälle vaahtokarkki ja paista uunin ylätasolla muutama minuutti kunnes vaahtokarkit paisuvat ja saavat vähän väriä. Seuraile jännitysnäytelmää uunin ikkunasta.

Alkuperäinen idea täältä.

Pannukakkuun ilmesyi Siippaistelijan kasvot

Tänään on Einon päivä ja kova tuuli aiheuttaa epävarmuutta myös Pihtiputaalla. Vanha karjalainen sanonta tietää, että pannukakun tekeminen poistaa kaiken epävarmuuden. 

Vinksinvonksin virkkuukoukku

Pikkusisko Siippainen on oppinut virkkaamaan. Jollekin varmaan istestään selvyys, että jokainen suomalaisen peruskoulun käynyt tyttölapsi osaa virkata vähintään pannulapun ja mieluiten neliönmallisen. Kerran olen 90-luvulla pannulapun virkannut ja siitä tuli kalanmallinen. Piti tulla neliö.

Toissa kesänä innostuin aiheesta uudestaan. Pitäähän jokaisen suomalaisen villasukankutomisen taitavan tytön osata virkata. Koitin tällä kertaa ympyrää. Tuli yhden miehisen ulokkeen muotoinen.

Halusin oppia ihan oikesti. Oppimista helpotti, kun opettelin ks:n kjs:n ja ps:n merkitykset. Olin aikaisemmin tehnyt vaan peeässää. ilmankos oli vähän oudonnäköistä nykeröä, mitä langasta pulppusi. Oppimista helpotti myös, että en yrittänyt ihan kaikkein ohkasimmalla langalla. Otin käyttöön matonkuteen ja 8 virkkuukoukun. Johan rupesi homma luistamaan. Ja lämmöllä suosittelen. Matonkuteenkanssa kun näkee, miten se homma tavallaan etenee.

Ellei sitten ole siippaistelija ja joudu purkamaan.

Tästä AaSiippaisen sillasta projektiin nimeltä Pikkusisko virkkaa Elma-koiralle oman pesän.

Pikkusisko ja Teekkari yllättivät itsensä ja läheisensä ja saivat kotiinsa maailman suloisimman pienen punatukkaisen kikkarapääotuksen, kääpiövillakoiran pennun Elman. Ennen Elman kotiintuloa oli kuitenkin monta juttua hankittavana ja niistä tärkein, Elman oma pesä. Virkkausintoilijana Pikkusisko päättii virkata pesän itse. Olihan internetin ihmeellinen blogimaailman pullollaan toinen toistaan hienompia ihan itse matonkuteista virkattuja koreja kaukosäätimille, kissoille, vessapaperisrullille ja koirantarvikkeille, mikseipä siis koirallekin.

Tällä kertaa valmistauduin kunnolla. Etsin netistä kaikki saatavilla olevat ohjeet ja opettelin, miten tehdään yhdeksällä samaan silmukkaan tulevalla piilosilmukalla näppärä aloitus ympyränmalliselle korille. Alku hyvin kaikki hyvin.

Intoa piukassa virkkasinvirkkasinvirkkasin. Olin ylpeä itsestäni. Tästä tulee mahtava! Hartiavoimin, sitkeää työtä. Taisi olla vähän liian sitkeää. Ootteko ennen kuullut kaverista, joka saa kasin virkkuukoulun katki virkkaamalla??? 


Uusi yritys, vahvemmalla puikolla ja uusilla matonkuteilla  + muodoksi tällä kertaa suorakaide.  Mietittyti vaan blogin ohjeessa ollut kummallinen lisäys "aloittaen heti kjs:n tyvestä" . Aloitin sitten vissiin vähän liian tyvestä, kun pohja rupesi kupruamaan hassulle mutkalle aina tässä kulmassa.  Tästä ei blogeissa varoiteltu - Taitaa olla itsestäänselvyys, jota vain kunnon siippaistelija ei ymmärrä. Heti tyvi ei siis ole se kaikein lähin kolo, johon koulun voi voi laittaa vaan vasta se seuraava.

Erilaisia viritelmiä ympyrästä neliöksi ja suorakaiteeksi. Kauheeta ähellystä ja väsäämistä. Onneksi nämä kaikki saivat purkutuomion.

Kärsivällisyyttäkärsivällisyyttä huhuilu Elma-pentukin ja niinpä Pikkusisko otti reippaan otteen matonkuteen varresta ja purkaa putkautti koko tekeleen takaisin kerälle.  Ja samaan syssyyn oli vaihdettava väriäkin, kun alkuperäistä oli varattu liian vähän. Koiran koriin tarttee muuten  noin 2 kiloa matonkudetta...se on aika paljon se. Sitäkään ei missään ohjeissa lukenut, mutta rohkealla kokeilulla oppii.

Koiran tuloon oli enää kaksi päivää. Kahden päivän aikana ehdin tankata ohjeen etu- ja tapaperin ulkoa. Opin tuntemaan oman käsialani. Opetustuokioiden aikana opin surutta purkamaan, jos en tekeleeseen ollut tyytyväinen. Nimittän jos jotain niin sen olen oppinut, että eniten ottaa kaaliin väkisin valmiiksi tehty huono tekele. Kiitos Heidin Pura Se! -Blogin.

Kopasta tuli valmis. Vähän siippaistelijan näköinen siitä tuli, mutta Elmalle se kelpaa ja se on tärkeintä. Elma myös rakastaa matonkuteiden solmukohtia. Pieninkin solmu on löytänyt tiensä karvapalleron hampaisiin ja saa rakastavan rajua kyytiä.

Te, jotka haaveilette matonkuteista tehdystä kopasta, Olkaa kärsivällisiä. Se ei ole niin nopeaa, jos ei sitä osaa. Pikkusiskokin aikoo jatkaa opettelua ja sitten kun se täydellinen on käsissä, niin saatan kertoa muillekin miten se tehdään ja eritysesti, miten vältetään megamogat ja konnankoukut!

Olen Onnellinen Elma.