Savumerkityksetön taito?

Kolmas kerta toden sanoo. Kyllä on Pikkusiskosta leivinuunin lämmittäjäksi! 

Jättitorven tilan keittiöön ei remontin myötä jäänyt alkuperäistä kuin leivinuuni. Sekin koki tyylipäivityksen ja tummanruskea väri korvattiin hohtavalla valkoisella. Puhtoinen väri säilyi koko kesän, kunnes pikkupakkasten hiipiessä pellon reunaan, alkoi mielessä kyteä ajatus kytevästä hiilloksesta keittiön nurkassa. Tuore ruisleipä, hautuva uunipuuro, ehkäpä pannukahvit?



Ensimmäinen lämmityskerta oli lähinnä katastrofi ja tulipahan samalla testattua palovaroitin. Kodikas tuo savunvivahteinen uusi sisustustredituoksu, päätin ja sinnikkäästi ja jatkoin yrittämistä. Google auki ja vinkkejä kehille - kaupunkilaislapselle ei äidinmaidossa opeteta, mikä on häkäpelti!

Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin. Niin se vain on, että jokainen leivinuuni on itse koulutettava - pari vippaskonstia on jo takataskussa ja nyt tiedän myös, että ohrapuuro saattaa muuttua leiväksi yhdessä yössä!



Tänään otin kolmatta kertaa peuraa sarvista (sitä, jonka yli en eilen ihan onneksi ajanut iltapimeällä teatterin jälkeen) ja lisäsin pökköä pesään! Näin jälkeen päin voisin sanoa, että hyvin meni. Sisällä ei tuoksunyt savu, kulutin vain yhden Aamulehden ja tulitikkuaskiinkin jäi muutama tikku.

Tässä pikkusiskon vinkit leivinuuniin lämmittämiseen, jotta sinun ei tarvitsisi epäonnistua:

1) Tarpeeksi pieniä puita (Pikkusisko ei uskaltanut koskea vielä kirveeseen, joten kolmannen kerran jälkeen liiterissä alkaa löytyä vain isoja pöllejä)

2) Sade keli ei ole hyvä keli ensikertalaisen turhautua. (Mutta juuri sadekelillä leivinuunin lämmöstä saa eniten irti!)

3) Laita ohrapuuroon riittävästi nestettä. (Etenkin jos ajattelit jättää sen yön yli uuniin)

4) Pidä alkuun pientä tulta alaluukussa. En nyt juuri muista teknistä syytä, mutta veto käy jokatapauksessa paremmin. Pikkuluukussa käy hirmunen huju ja pahvinpalat meinaa lentää piipusta tuhkana taivaan tuuliin. Ratkaisuksi kehitin tähän ihan patentoimisen arvoisen idean: Maitotölkin puolikas (juuri sen korkuinen, että mahtuu luukuun pystyyn) täytetään sanomalehdellä ja tuikataan tuleen. Tuli kestää juuri sen verran, että notski leivinuunissa alkaa vetää. Aloittelijalle suositus, että maitotölkkejä kannattaa varata lähelle rivi.

5) Laita käteen patakinnas, kun availet luukkua. (Auts, sattuu vieläkin!)

6) Älä imuroi ennen, koska kuitenkin joudut imuroimaan jälkeen.

7) Sulje lopuksi pellit, että lämpö jää tupaan.

 Hyvinhän se meni. Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mikä kemiallinen reaktio saa aikaan uuninluukun ympäristön muuttumisen vaaleanpunaiseksi? Uuni on maalattau valkoisella lateksimaalilla ja pohjalla oli tummanruskea maali. Voiko tähän jotenkin vaikuttaa se, että takkahuoneen takaseinä oli vaaleanpunainen ennenkun maalasin senkin valkoiseksi?

 

Poiketkaahan nokipannukahveilla, perille löytää seuraamalla savumerkkejä!

--Pikkusiskosii--

Epäonnistuiko kakku? Friteeraa siitä kiinalainen jälkkäri

Tänä aamuna paljastui, että Isoveljen siippaistelema kesäkurpitsakakku oli raaka. Facebokissa ehdotettiin että Isoveli voisi grillata kaakun kypsemmäksi. Toinen ehdotus (Isoveljen oma) oli friteeraus.

Siippaistia-blogi päätyi tiukan valinnan jälkeen friteeraamaan kakun. Se oli helppoa. Ensin kakusta leikattiin kaunis pala, jonka jälkeen se pyöritettiin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa.   Leivitetty kakku upotettiin kuumaan rasvaan pariksi minuutiksi. Rapeakuorinen herkku tarjottiin marjojen, jäätelön ja hillon kera.

Lopputulos menisi läpi missä tahansa kiinalaisessa ravintolassa. Ainakin jos kakkua olisi vähemmän ja jäätelöä enemmän.

"Sanotaanko näin, etten tämän takia jättäisi kakkua tahallani raa'aksi."

Vaahtoutuuko ruskea sokeri? Siippainen kokeili

Ruskea ruokosokeri ei vaahtoudu kananmunan kanssa. Isoveli ei tiennyt tätä – turhautui ja lisäsi kesäkurpitsakakun pohjaan vielä ylimääräisen kananmunan. Se oli lopullinen virhe ja Siippaistelun alku.

Lopputuloksena oli raaka ja erikoisen makuinen kakku. Mitä taikinaiselle maustekakulle kannattaa tehdä? Voisiko siitä tehdä frittipalloja?

Kaunis kakku, mutta maistuu kananmunalta. Raakakin sisältä.

Reseptistä paljastetaan sen verran, että mausteina Isoveli käytti neilikkaa, kanelia, mustapippuria ja  angosturaa. Näistä kaksi ensimmistä kuului alkuperäiseen ohjeeseen.

Tamperelaisen indentiteettikriisi

Pikkusisko ja Isoveli ovat syntyneet Tampereella. Se on aika coolia, koska esim lapsuuden melkein kaikki luokkakaverit, naapurit ja muut kamut oli syntyneet Joensuussa. Paitsi Kaissi-Maissi, joka on syntynyt Raumalla.

Pikkusiskolle on ollut hurjasti hyötyä tamperelaisista juuristaan. Opiskeluaikoinani Tampereella hain tiedottajan pestiä kaupungilta ja haastattelussa minun oletettiin automaattisesti asuneen Tampereella aina. Lukihan papereissa, että syntymäkaupunki Tampere, kotikaupunki Tampere. Miksi joku kävisi välissä asumassa jossain muualla?

Opiskeluajat ovat jo monta vuotta olleet muisto vain, Tampere jäi pysyvämmin osaksi elämää. En koskaan  edes haaveillut muuttavani takaisin kotikonnuille. Määrittelin kotikontuni uudelleen, ne ovat Tampereella. Tampereella asuvat Täti-Siippainen, Siippaissetä eli Pitkä-Nenä, liuta serkkuja. Mummo Siippainen, Äiti-Siippainen ja Isä-Siippainen käyvät useammin Tampereella kun itse jaksaa köröttää Joensuuhun. Mustastamakkarasta olen pitänyt aina. Paljon. Moro on luonteva tervehdys niin kaudulla kuin sähköpostissa.

Kun postiosoite muuttui Hervannan betonikuutioista tottijärveläisen pellon reunaan, olin uuden identiteettikriin partaalla. Ikänsä kaupungissa kasvanut määritellään nyt maalaiseksi. Naapurit kysyvät mistä ollaan tultu. Tampere ei riitä, murre kertoo enemmän. Ei joensuulaisissa juurissa vikaa ole, mutta unohdan mainitan sen. Kun asuin siellä, olin vielä lapsi.

Maalaistuminen näkyy ja erityisesti tuntuu. Tämä aamu alkoi leivinuunin lämmössä eilisen Maaseudun Tulevaisuuden parissa. Koiran kanssa aamulenkillä tuijoteltiin pellon laidassa jöpöttävän kauriin kanssa toisiamme silmiin. Kaksi vasaa mättivät onnellisina viime sunnuntaina puidun kaurapellon rippeitä.

Kaupunkimaisemaa ja Tamperetta ihmettelen edelleen joka arkipäivä. Erityisesti se tuntuu aamun ruuhkassa rantaväylällä, liikennevaloissa ja siinä, ettei koira löydä paikkaa tarpeilleen.

Paluumatkalla kaupungista kotiin mieli tavoittaa jälleen lepomoodin noin suunnilleen Sorvankylän risteyksen hujakoilla. 

Tänä kesänä kukaan ei grillannut kuivaa possua – tässä syy

Broilerin rintafileet ja porsaan ulkofileepihvit ovat suosittua grilliruokaa, koska ne kypsyvät nopeasti, ja liha on tasaista tavaraa ilman rasvasattumia tai luita.

Ne ovat helppoja kuin makkara, paitsi rasvainen makkara ei kuivu hetkessä grilliritilän päälle. Vähärasvaiset ohuet fileet kuivuvat grilliin nopeasti, koska ruuanlaittajat kypsentävät lihan varmuuden vuoksi hyvin kypsäksi, jolloin mehukkuus kärsii.

Suomalaiset ruokatalot ovat keksineet näppärän tavan parantaa katettaan ja vähentää kuivien grillaushetkien määrää.  Maustamattoman näköiseen lihaan on yhä useammin pumpattu, suolaa, vettä, etikkaa ja aromeita.  Tämä kuulostaa fiksulta, koska porsaan ulkofilee kannattaa kotonakin esivalmistella suolavedessä, jolloin se maustuu ja kypsyy helpommin.

Isoveli otti testiin saksalaisesta lihasta tehdyt Rainbow porsaan ulkofileepihvit. Tuotteessa on lihaa 85 prosenttia ja sen lisäksi mm. vettä, suolaa, kasvikuitua, glukoosia ja neljää E-ainetta. 

Saksalaista lihaa. Onkohan vesi kotimaista?

NO MILTÄ SE MAISTU!! 

Hiiligrillimies Isoveli kuumotti pihvejä viisi minuuttia molemmilta puolilta, kuten pakkauksen ohje neuvoi tehdä. Naturel-lihaa Isoveli on tottunut grillaamaan normaalisti pari minuuttia vähemmän. Grillauksen loppuvaiheessa pintaan siveltiin bbq-kastiketta.

Lihanmaku puuttui.

Ei kuivu vaikka nukahtaisit grillatessa.

KERRO JO MILTÄ POSSU MAISTU!!! ÄKKII NY

Possupihvi ei ollut lainkaan kuiva, vaan vetinen ja suolainen. Rakenne oli höttöä, joka toi mieleen nötkötin tai valmiiksi marinoidut kanavartaat.  Mutta kuiva – sitä se ei ollut. Isoveli jatkoi koetta jättämällä viimeisen pihvin hiipuvaan grilliin reiluksi tunniksi. Yhtään ei ollut kuiva vieläkään.   Parhaimmillaan tuollaiset pihvit toimisivat varmaan hampurilaispihvin tilalla leivän välissä.

Suolavedellä pumpatuista broilerinfileistä Isoveljellä on kohtuullisia kokemuksia, mutta tämä ruoka oli outoa.

Cajun-maustettu blackened-lohi on seuraava hitti.

Kuinka avaisin gini-pullon, enkä tuhoaisi sitä

Salut! Siippaistia-blogin Janoisimmat Lukijat –  eli Jalut!


Gin on vuoden 2015 muodikkain alkoholijuoma, koska se on humalluttavin tapa tutustua muodikkaisiin villiyrtteihin.

Isovelin kellarissa on kytenyt keväästä asti englantilainen Professor Cornelius Ampleforth Bathtub Gin.  Komea ja kaunis pullo on jäänyt aukaisematta, koska siinä on salaperäinen vahakorkki.

Pullo on kaunis ja täysi. 

SELVIÄÄKÖ ISOVELI TÄSTÄ?

SULATETAANKO VAHA VAI PUUKOLLA ETEENPÄIN?

Vahan sulatuksen sijaan Isoveli puukotti korkin narun auki ja lähti purkuhommiin. Vaha irtosi nätisti, kunnes naru yllärinä loppui. Luulin että naru veisi päätyyn asti.

IRTOAAKO VAHA?

MENIKÖ HUKKAAN RAHA?

Vahatulpan pehmentäminen kuuman kraanan alla oli surkea idea –  suoranaista siippaistelua. Loppuveto tehtiin puukolla, jonka jälkeen juoma oli valmiina lasiin. Yllättävää, että väri oli kellertävä. Yllättävää sekin, ettei pitkä maku eronnut muista laadukkaista katajavetoisista gineistä.

4/5

Siippainen remppamiehen pöksyissä- uhka vai tosiuhka?

On se onni, ettei ostettu täysremontoitavaa omakotitaloa. On se myö onni, ettei ruvettu rakentamaan mitään itse. Diplomiteekkarilta moni asia käy ihan kätevästi, mutta Pikkusisko Siippaiselle ei parane antaa vastuuta kuin asioissa, joissa ei ole soveltamisen riskiä. Tähän ryhmään kuuluuvat lähinnä muovimaton poistaminen, katon maalaaminen ja Ikean keittiökaappien kokoaminen -- ja tietysti vanhan keittiön myyminen Facebookkirppiksellä - ostaja löytyi tunneissa! Diplomiteekkari saa suosiolla hoitaa sellaiset oikeat raksamiehen hommat, ne joissa heiluvat jiirisaha ja timanttilaikka.

Kesäloma Torttijärvellä on nyt siis totista totta. Luulen edelleen, että tämä ihanuus loppuu kun kesäloma päättyy, että olen täällä vain lomareissulla, että olen yksi Tottijärven sadoista kesäasukkaista. Ehei, minä olen Ylpeä Kyläläinen ja Asun Täällä Vapaaehtoisesti. Hamaan tappiin saakka.

Siksi en jouda kiirehtimään pihasuunnittelusessioissa enkä kitkemään kukkapenkkejä. En edes leikkaamaan nurmikkoa. Joutaahan nuo syssymmälläkin tai ensi kesänä tai pari kesää senkin jälkeen. Nyt on tärkeintä saada arki rullaamaan, mikä tarkoittaa käytännössä kaksi viikkoa sitten aloitetun keittiörempan saattamista loppuun. Kun keittiö on valmis, voin hakea autotallista huolella pakatut viinilasit sisälle ja asetella sen somaan riviin kaapin oikeaan reunaan.

Seuraavaksi seuraa seuraavaa - Pikkusisko Siippaisen megamogat ja niistä selviäminen operaatiossa keittiöremontti. 

1. Hanki Crocsit. Mitkä tahansa muut kengät on turhat, jos niitä joutuu jatkuvasti heittämään jalkaan ja pois ja takaisin.  Ei tule tikkuja jalkapohjiin, kun on tossut jalassa remppaa tehdessä.

2. Kasaritalon tunnistaa puolipaneeleista. Nauti paneelien irroittamisesta. On muuten keittiörempan helpoin osuus.

  

3. Voihan muovimatto. Älä kuvittele sen irtoavan parissa tunnissa. Työstämiseen tarvitaan mattopuukko, vipparauta, hanskat ja valmiiksi lyhyeksi leikatut kynnet. Mieluiten myös yksi remonttitonttu sekä lasillinen lonkeroa ja rempparadio. 30 vuotta paikoillaan ollut muovimatto irtoaa n. sentti kerrallaan, lähinnä väkivalloin ja kärsivällisen yhteistyön saattelemana. Ensin leikataan n. 15 cm levyisiä kaistaleita mattopuukolla, jonka jälkeen toinen rullaa varovasti kaikin voimin [#malttionvalttia] mattoa irti samalla kun toinen tökkii jumikohtia vipparaudalla. Toisinaan homma hoituikin näin yksinkertaisesti. Enimmäkseeen vipparautaa sai hakata lattian myötäisesti hartiavoimin. Aamulla olo oli kun olisi ollut päivän punttisalilla. #tehotreenit #vippaskonstejakaivataan

Tässön ollut vähän kaikenlaista Jyystöö! Kiitos Jenna Remppatontulle <3

4. Pissaa ja kakkaa, seinän väliin pakkaa. Jos näköpiirissä on hiirenkakkaa, pura seinä. Seinän takana voi olla hiirien käymälä. Pikkusiskon tehokeinot kalman hajun karkoittamiseen ovat  taltta ja vasara sekä villojen vaihto ja putkien tukkiminen uretaanivaahdolla. Tekisi mieli hankkia myös kissa, mutta kun kerran koirasta ei lähde karvaa, niin ei sitä iloa kissankarvoilla pilata. Pitäköön hiiret välikatossa bileitä, mutta joutaisivat pysyä keittiössä poissa.

5. Niska kenossa kohti kattoa. Nyt ymmärrän, miksi maalareilla on päässä veikeät lippalakit. Katon maalaaminen saattaa välillä tuntua siltä, kun lintu kakkisi päähän. Mikäli mietit toisen  maalauskerran jälkeen, pitäisikö maalata vielä kolmannen kerran, tee se. Miettimiseen on yleensä syynsä, enkä millään jaksaisi seuravaa 30 vuotta harmitella laiskuudesta johtuvia epätasaisuuksia.

Katossa näkyy ero ekan ja tokan maalauskerran välissä. Päässä näkyy lakittomuus.

6. Meisseli kauniiseen käteen. Älä vaivu epätoivoon, kun pihaasi ilmestyy palapeli nimeltä Ikea Keittiö. Kaapinrunko kerrallaan voit todellakin kokea onnistumisen elämyksiä. Tärkeintä on malttaa olla soveltamatta yksityiskohtaisia ohjeita - näitä on muuten ollut laatimassa joku muukin kuin insinööri. Hommassa ei voi kun onnistua, kun eväänä on kassajonossa heräteostoksena ostettu Daim-pussi ja Täti-Siippaiselta aikoinaan ekaan sinkkuboksiin muuttaessani saadut ruuvimeisselit. Diplomiteekkari ei voinut Tokmannilla shoppaillessaan vastustaa kiusausta hankkia minulle minikokoista akkukäyttöistä ruuvinväännintä ja onpahan sekin ollut pienuutensa ansiosta oiva apuri! Suosittelen lämpimästi Ikean poimintapalvelua ja kotiinkuljetusta. Tottijärvelle saakka tulevaisuuteen sijoittamisen hinta oli vaivaiset 89 euroa. Diplomiteekkarin sanoin: "Jokainen tunti vähemmän Ikeassa on enemmän elämää".

Ikean palapeli on saapunut.

7. Tauko miehen tiellä pitää. Huolehdittu on myös eväshetkistä grillikodassa ja kävelyistä pellonlaitaa pitkin. Ja välillä on myös hyvä hoitaa puutarhaa. Goodbye hajuvatut - kiitos talkooavun!

Voihan hajuvattu eli tuoksuvadelma. 

Rempparytinäterkuin, 

Pikkusisko