lauantai 26. syyskuuta 2015

Tamperelaisen indentiteettikriisi



Pikkusisko ja Isoveli ovat syntyneet Tampereella. Se on aika coolia, koska esim lapsuuden melkein kaikki luokkakaverit, naapurit ja muut kamut oli syntyneet Joensuussa. Paitsi Kaissi-Maissi, joka on syntynyt Raumalla.

Pikkusiskolle on ollut hurjasti hyötyä tamperelaisista juuristaan. Opiskeluaikoinani Tampereella hain tiedottajan pestiä kaupungilta ja haastattelussa minun oletettiin automaattisesti asuneen Tampereella aina. Lukihan papereissa, että syntymäkaupunki Tampere, kotikaupunki Tampere. Miksi joku kävisi välissä asumassa jossain muualla?



Opiskeluajat ovat jo monta vuotta olleet muisto vain, Tampere jäi pysyvämmin osaksi elämää. En koskaan  edes haaveillut muuttavani takaisin kotikonnuille. Määrittelin kotikontuni uudelleen, ne ovat Tampereella. Tampereella asuvat Täti-Siippainen, Siippaissetä eli Pitkä-Nenä, liuta serkkuja. Mummo Siippainen, Äiti-Siippainen ja Isä-Siippainen käyvät useammin Tampereella kun itse jaksaa köröttää Joensuuhun. Mustastamakkarasta olen pitänyt aina. Paljon. Moro on luonteva tervehdys niin kaudulla kuin sähköpostissa.



Kun postiosoite muuttui Hervannan betonikuutioista tottijärveläisen pellon reunaan, olin uuden identiteettikriin partaalla. Ikänsä kaupungissa kasvanut määritellään nyt maalaiseksi. Naapurit kysyvät mistä ollaan tultu. Tampere ei riitä, murre kertoo enemmän. Ei joensuulaisissa juurissa vikaa ole, mutta unohdan mainitan sen. Kun asuin siellä, olin vielä lapsi.



Maalaistuminen näkyy ja erityisesti tuntuu. Tämä aamu alkoi leivinuunin lämmössä eilisen Maaseudun Tulevaisuuden parissa. Koiran kanssa aamulenkillä tuijoteltiin pellon laidassa jöpöttävän kauriin kanssa toisiamme silmiin. Kaksi vasaa mättivät onnellisina viime sunnuntaina puidun kaurapellon rippeitä.

Kaupunkimaisemaa ja Tamperetta ihmettelen edelleen joka arkipäivä. Erityisesti se tuntuu aamun ruuhkassa rantaväylällä, liikennevaloissa ja siinä, ettei koira löydä paikkaa tarpeilleen.






Paluumatkalla kaupungista kotiin mieli tavoittaa jälleen lepomoodin noin suunnilleen Sorvankylän risteyksen hujakoilla. 


4 kommenttia:

  1. Hienot kuvat, hyvää pohdintaa. Itsekin joudun vastaamaan toisille ja muille mistä olen kotoisin. Hentoja hönkäyksiä Helsingistä, voimakkaampia Joensuusta, mutta juuret nyt tiukasti Tampereen rotvallin reunassa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ikkunasta avautuva peltomaisema antaa tilaa ajatuksille. Missähän on isovelisiippaisen juuret?

    VastaaPoista