Luukku 7: Uudistyskypsää joulua!

Eilisessä Hesarissa pohdittiin ruuan merkitystä oikeanlaisen joulun saavuttamisessa. Jos rosollia on aina ollut, voi sen korvaaminen makkaralajitelmalla pilata tunnelman tyystin.

Pikkusiskon mielestä joulu on pilalla, jos ruoka on pahaa. Perinneruuat saa korvata uusilla, mieluiten sellaisilla, että voi hyvillä mielin nauttia joulupöhöstä. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Yksi mieleenpainuvimmista jouluaterioista on nautittu Täti-Siippaisen luona, vuosi oli n. 2003. Täti oli edelläkävijä ja rikkoi rohkeasti kaavaa - jouluna herkuteltiin intialaisella kanalla. Nam! Tuohon aikaan olisi ollut rohkeaa lentää Intiaan jouluksi, mutta matkalaukkuun olisi taatusti pakattu omat lasimestarinsillit ja kotisinapit.

Viimejoulu oli ensimmäinen muistamani joulu Äiti-Siippaisen kanssa. Myös äiti tykkää tehdä rohkeita (perinneresepti)muunnoksia. Tämänvuotiseen omaan herkkupöytään päätyvät taatusti Diplomiteekkarin koko vuoden ylistämä limegraavattu lohi ja veikeästi marinoidut kasvikset. Toki tarjosimme myös äidin joulupöytään jotain uutta, siinä ei ole kinkkua nähty ainakaan tällä vuosituhannella, vai oliko se niin, ettei ainakaan itsepaistettua!

Porkkanalaatikko oli monet joulut oma ehdoton välttämättömyys. Nyt ei tee mieli sitten yhtään, ihan ettoo! Sen sijaan kuulisin mielelläni, miten sitä voisi tuunata. Muita ideoita kuin inkivääri? Toimisko pinaatti tai feta?   

Jouluruuissa on vähän sama kuin laivan buffassa - alkuruuat ja kalapöytä toimii, kaikki muu on vähän turhaa. Siksi ehdotan, että syyään kinkkuähky jo silloin kuin kinkku vielä höyryää uunituoreutta ja nautitaan illalla hyvistä mauista!

Kuten Repokallion lenkin metsä, myös joulupöytä on uudistuskypsä.

 Mukavaa maanantaita toivottelee Joensuusta tänään kotiinpäin köröttelevä Pikkusisko. Matkaevääksi pakkaan äidin taitavasti seurakuntatalon joulumyyjäisistä saalistamat karjalanpiiroot. Niitä soisin kyllä kaikkien joulupöydästä löytyvän. Tykkäsi tai ei.

Ps. Eiliset aksakisat meni vähän siippaistelun puolelle. Jännitti niin kauheasti, että jalat oli kuin betonia. Betonihan on nyt sisutuksessa muotia, mutta aksaradalle se touhu ei sovi. Minikakkosissa kisasi meidän lisäksi vain kaksi muuta, joten kakkospallille pääsemiseen ei kauheesti tarvittu. Parin kiellon lisäksi saatiin melko mojovat aikavirheet, mutta ainakin koira meni oikeeseen päähän PUTKEEEEEEN! Iskä-Siippaiselle pisteet siitä, että jaksoi tulla katsomaan ja kuvaamaan!

Luukku 6. Itsenäisyyspäivän tunnustus

6.12.2015 Pihtipudas. Isoveljen tehtävä oli kuvata salkoon nostettu lippu.

Kun Isoveli oli pieni poika, hän oppi itsenäisyyttä erilaisilla kesäleireillä. Leireillä pahin painajainen oli lipunnosto. Oi, että kuinka monta siippaistelua voi yhteen lipunnostoon saada mahtumaan. Vieläkin vähän jännittää, nouseeko lippu salkoon oikein päin ja onko solmu pitävä.

Onneksi täällä Pihtiputaalla vaalitaan koulussakin lipunnoston perinteitä. Katso Pihtiputaan lukion Partiolinjan tyylinäyte tästä videosta!

Hyvää itsenäisyyspäivää Siippaistia-blogin lukijoille!

Luukku 5: Mummoilua!

Terveisiä Joensuusta, Siippaisen Sisarusparven lapsuusmaisemista! Tulin viettämään minilomaa tänne, missä lumi tupruaa ja Siperian tuuli puhkuu. Vai sattuikohan nyt niin, että eilinen myräkkä oli aistittavissa myös muualla päin Suomea?

Mummo Siippainen

Eilen vietin laatuaikaa Mummo Siippaisen kanssa. Lounastelua ja kahvittelua. Oikein hurviteltiin ja käytiin testaamassa Keskuskujan nepalialainen. Namia oli!

Meillä on Mummon kanssa ollut niin kauan kuin muistan perinne, että piparit leivotaan aina itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Mutta kylläpähän ei olla tätä perinnettä toteutettu enää vuosiin eikä toteutettu tänäkään vuonna. Yläkaapissa jemmassa ollut piparipurkki, jonka ehtymätön anti riitti aina juhannukseen saakka on nyt tyhjä. Sen sijaan Mummo lupasi jakaa perimätietona jotain parempaa - Mummolan joulupöydän toinen pakollinen herkku on lohihyytelö. Kirjoituskoneella kirjoitettu resepti oli varmassa jemmassa ja salainen ainesosakin vihdoin paljastui.

Mummo Siippaisen salainen resepti.

Täydellisen maalaisjoulun resepti alkaa hahmottua, ostoslistalle lisätään tabasco!




Pikkusisko kiihdyttelee huomenna agilitykisoissa Pärnällä, joten joulukalenterivuoro siirtyy Isoveikalle Sinivalkoista Itsenäisyyspäivää
T. Pikkusisko  

Luukku 4. Joulun tärkein päivitys

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, Siippaistia-blogin Joululaulu-soittolista sulta usein unholaan jää.

Isoveljen Vuoden 2015 uudet joululevyt -listaan tuli nyt tärkeä päivitys. Michael Bublé on julkaissut uuden joululaulun The More You Give (The More You'll Have). Tämä on tärkeä uutinen, koska kanadalaisen Michael Bublén vuonna 2011 ilmestynyt Christmas-levy on vuosikymmenen tärkein joululevy. Kaikki rakastavat sitä.

Luukku 3. Karjalasta kajahtaa!

Karjalanpaisti on maailman helpoin ruoka. Pilata. 

Plussana oli, ettei pikkusiskon kokeiluversiosta tarvinnut poimia laakerinlehtiä, kun ei niitä sieltä rapsakkuuden seasta juuri bongannut.

Mietitäänpä, mikä meni pieleen, niin ei tarvitse pilata täydellistä maalaisjoulua tällaisella megamogalla.

1. Liha otettiina joissa sulamaan. Check.

2. Uunivuokaan lihat, pari sipulia, nestettä, maistepippureita, laakerinletiä ja suolaan. Check. 
OBS: Oliko vuoka riittävän hyvä? Ei välttämättä, kannellinen olisi saattanut ollut viksu veto.
OMS 2: Oliko vettä riittävästi? Ei välttämättä. Ainakaan lopuksi sitä ei ollut lainkaan. 

3. Uunin lämpötila oli sopiva. Check, siltä osin, että uunissa oli lämpöä, non-check siltä osin, että lämpötilasta ei ollut käryä johtuen käytettävän uunin maalaismaisuudesta.

4. Paistilla oli vahtija. Check. Vahtija tosin lähti Sastamalaan höpöttämään autojuttuja.

5. Paistiin lisättiin välillä vettä. Non-Check. Kokki lähti aksatreeneihin ja vahtijan alibin voitkin tsekata kohdasta 4.

6. Paisti syötiin kaikesta huolimatta. Check. Kokki nieli kuivat welldonit kiltisti, kuten suunniteltu. Vahtija kaivoi kaapista majoneesin kaveriksi.

Nälkä lähti ja sehän usein riittää, mutta ensi kerralla paistetaan vastalämmitetyssä uunissa ensin rieskat ja reikäleivät ja antaa paistin kypsyä vasta sitten leivinuunin hellässä huomassa.


En usko, että karjalanpaisti tekee joulua, joten pyyhin se yli Täydellisen Maalaisjoulun ToDo-listalta.

Mummi teki parempaa, joten me vissiin keskitytään jouluna ramakiin (jonka tarkoituksen voit tsekasta luukusta 2). 

 

Pikkusisko starttaa nyt Mondeon käyntiin ja suuntaa karjalanpaistikokemusten alkulähteille lapsuuden maisemiin Joensuuhun.  Huomenna taas Isoveikan haaveita!

Luukku 2. Siippaistellaan sitä paremmissakin piireissä

Joulu syntyy perinteistä. Niistä, jotka on tärkeitä ja niistä, joista haluaisi päästä eroon. Vanhojen tilalle kannattaa keksiä uusia.

Siippaisten sisarusten tärkeä jouluperinne on tämä Joulukalenteriblogi. Olisiko jo kolmas joulu peräkkäin, kun Isoveli ja Pikkusisko tumpeloivat 24 luukkua kasaan.

Isoveli ehdottaa uudeksi jouluperinteeksi grillausta. Grillissä syntyy esimerkiksi pikkujoulukinkku ja herkullinen raakamakkarakimara (japanilaisittain ramaki).

Pikkujoulutuiskeessa kannattaa varoa, ettei kuuman grillin kanssa tapahdu mitään siippaistelua ja metsäpalon uhkaa.

Tapahtuu sitä grillisiippaistelua nimittäin paremmissakin piireissä. Huomaatteko maineikkaita grillejä valmistavan Weberin Facebook-mainoksessa mitään siippaisteluun viittavaa?

Luukku 1. Ensimmäinen askel kohti täydellistä maalaisjoulua

Täydellinen maalaisjoulu. Sellaisesta ei ole kaupungissa ikänsä asunut pikkusisko osannut edes haaveilla. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä, astellessa pitkin pellonreunaa ajatus kirkastui kuin auringonsäde Mondeon konepellillä. Tänä jouluna en liikahda kotoa mihinkään. Koska ei ole pakko.

Syksyllä sain isoveljen remmiin mukaan. Tänä jouluna kinkku käristetään leivinuunissa ja jouluvirret veisataan Tottijärven tunnelmallisessa olkihimmelen koristellussa kirkossa.

Siippaistia Joulukalenteri vie sinut askel askeleelta kohti täydellisen tunnelmallista maalaisjoulua. Luukkujen takaa paljastuu unelmia, toiveita, kommelluksia, kokkailuja, selviytysmivinkkejä, inspiraatiota, pettymyksiä ja hullunkurisia ajatuksia. Tarvotaan yhdessä kohti joulua!

1. Luukun takaa paljastuu pakkomielle adventtikyntelikköön, jota pikkusisko ei ole koskaan omistanut. Joku korkeampi voima kesällä kirppaireita kierrellessäni sanoi, että ostapa nämä purkit kuin halvalla saa. Ostin ja koko syksyn olen niitä vaatekaapissa ihmetellyt -- että mitäs sitten näillä?

Sunnuntaiaamuna hetki oli koittanut. Vähän foliota ja simple like that - ajattelua. Elämäni tyylikkäin adventtikynttelikkö pääsi kodin mageimpaan paikkaan. Diplimiteekkarin meille innovoimalle ikkunalaudalle keittiötason ylle.

 

Innokasta Joulun aikaa!!!

T. Pikkusisko Siippainen