Luukku 7: Uudistyskypsää joulua!

Eilisessä Hesarissa pohdittiin ruuan merkitystä oikeanlaisen joulun saavuttamisessa. Jos rosollia on aina ollut, voi sen korvaaminen makkaralajitelmalla pilata tunnelman tyystin.

Pikkusiskon mielestä joulu on pilalla, jos ruoka on pahaa. Perinneruuat saa korvata uusilla, mieluiten sellaisilla, että voi hyvillä mielin nauttia joulupöhöstä. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Yksi mieleenpainuvimmista jouluaterioista on nautittu Täti-Siippaisen luona, vuosi oli n. 2003. Täti oli edelläkävijä ja rikkoi rohkeasti kaavaa - jouluna herkuteltiin intialaisella kanalla. Nam! Tuohon aikaan olisi ollut rohkeaa lentää Intiaan jouluksi, mutta matkalaukkuun olisi taatusti pakattu omat lasimestarinsillit ja kotisinapit.

Viimejoulu oli ensimmäinen muistamani joulu Äiti-Siippaisen kanssa. Myös äiti tykkää tehdä rohkeita (perinneresepti)muunnoksia. Tämänvuotiseen omaan herkkupöytään päätyvät taatusti Diplomiteekkarin koko vuoden ylistämä limegraavattu lohi ja veikeästi marinoidut kasvikset. Toki tarjosimme myös äidin joulupöytään jotain uutta, siinä ei ole kinkkua nähty ainakaan tällä vuosituhannella, vai oliko se niin, ettei ainakaan itsepaistettua!

Porkkanalaatikko oli monet joulut oma ehdoton välttämättömyys. Nyt ei tee mieli sitten yhtään, ihan ettoo! Sen sijaan kuulisin mielelläni, miten sitä voisi tuunata. Muita ideoita kuin inkivääri? Toimisko pinaatti tai feta?   

Jouluruuissa on vähän sama kuin laivan buffassa - alkuruuat ja kalapöytä toimii, kaikki muu on vähän turhaa. Siksi ehdotan, että syyään kinkkuähky jo silloin kuin kinkku vielä höyryää uunituoreutta ja nautitaan illalla hyvistä mauista!

Kuten Repokallion lenkin metsä, myös joulupöytä on uudistuskypsä.

 Mukavaa maanantaita toivottelee Joensuusta tänään kotiinpäin köröttelevä Pikkusisko. Matkaevääksi pakkaan äidin taitavasti seurakuntatalon joulumyyjäisistä saalistamat karjalanpiiroot. Niitä soisin kyllä kaikkien joulupöydästä löytyvän. Tykkäsi tai ei.

Ps. Eiliset aksakisat meni vähän siippaistelun puolelle. Jännitti niin kauheasti, että jalat oli kuin betonia. Betonihan on nyt sisutuksessa muotia, mutta aksaradalle se touhu ei sovi. Minikakkosissa kisasi meidän lisäksi vain kaksi muuta, joten kakkospallille pääsemiseen ei kauheesti tarvittu. Parin kiellon lisäksi saatiin melko mojovat aikavirheet, mutta ainakin koira meni oikeeseen päähän PUTKEEEEEEN! Iskä-Siippaiselle pisteet siitä, että jaksoi tulla katsomaan ja kuvaamaan!