Luukku 12: Aromipesä on aliarvostettu

Joulusatu

Tapahtuipa kerran Korvatunturilla jouluaattoaamuna. Ilmassa oli odotuksen ja kanelin tuoksua. Tontut olivat lähdössä joulupukin kanssa jakamaan lahjoja. Matkasta oli tulossa pitkä ynnä raskas. Sen vuoksi oli syötävä ja tankattava. Mutta kuka tekisi ruuan, kun joulumuori oli lähtenyt Levin ravintolamaailman baaritiskille joogaamaan?

Tontut eivät jääneet toimettomiksi, vaan päättivät valmistaa aamiaiseksi perinteistä joulupuuroa. Olihan joulumuori tehnyt sitä joka joulu ennen henkistä heräämistään. Tontut kävivät toimeen. Valitettavasti puuro paloi pohjaan, koska tontut olivat niin tonttuja. Siinäpä lähtivät sitten joulupukki ja tontut jakamaan lahjoja nälkäisinä ja väsyneinä. Monelta jäi lahjat saamatta.

Kun joulumuori kuuli tonttujen siippaistelusta, hän järkyttyi. Hän soitti oitis ostoslinjalle ja tilasi tusinan verran aromipesiä. Samalla hän teki muonitusstrategian seuraavaksi jouluksi.

Aika kului ja seuraava jouluaatto lähestyi. Aatonaaton iltana joulumuori sovitteli uusia joogakorkkareitaan ja pakkaili Leville lähtevää rekeään. Samalla muorinkainen muisti, että viime joulu meni pipariksi, koska hän ei ollut huolehtinut Korvatunturin ruokailusta kunnolla. Samassa hujauksessa joulumuori kiehautti joulupuuron ja jakoi  sen 12 aromipesään. Seuraavana aamuna kun joulupukki ja tontut heräsivät, odotti heitä keittiön pöydälle jätetyissä aromipesissä täydellisesti kypsynyt puuro, eikä kukaan polttanut näppejään. Puuroenergiasta vilkastueet tontut saivat jaettua lahjat ennätysajassa ja pukkikin ennätti aattoiltana vielä Leville rentoutumaan.

Punainen aromipesä on sesongin suosikkiväri. Kuva: Aromipesä.fi

RIISIPUURO

2 dl vettä

2 dl riisiä

1 l maitoa

suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi ja lisää riisi. Anna kiehua pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa 1-2 minuuttia koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla. Siirrä kattila Aromipesään kahdeksi tunniksi kypsymään.  (Aromipesä.fi)

Luukku 11: Etteenpäin sanoi mummo lumessa

Täydelliseen Maalaisjouluun kuuluu hanget hohtavat nietokset. Koska asumme omakotitalossa, kuuluu tällöin jouluvalmisteluihin myös lumityöt. Kaupunki sentään auraa tienpätkämme, joten traktoria en Diplomiteekkarin harmiksi lumityökaluhoppailureissultani tuonut. Sen sijaan K-raudan rautaisen asiakaspalvelun tukemana sain valittua tyylikkäät kotimaiset Masi-kolan ja lumilapion. En tiedä onko siippaistelua vai mitä, mutta kyllä - lumikoliakin oli hyllyssä niin pitkä rivi, että piti käydä ensikertalaisen nykäisemässä myyjää hihasta. Yhdessä siinä naureskeltiin, että kylläpähän pitäisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Sininen ja musta. Olisin ottanut mustan.

Myyjä lupasi vielä kassalta, että kyllä se lumi ihan varmasti sieltä tulee! Kiitos myös moottorikerhon sankareille lahjakortista, ajattelemme teitä aina lämmöllä lunta työstäessä!

Suomen ilmasto on kuitenkin lämmennyt viimevuosikymmenten aikana niin, että parempi henkisesti valmistautua siihen, että jouluna voi olla myös pimeää. Silloin ei tarvitse tehdä lumitöitä, mutta mistä muusta jäämme paitsi ja miten se tulisi korvata jollain vähintään yhtä hauskalla. Tässä Pikkusisko Siippaisen vinkkivitonen, koska ei pidä jäädä lumettomuuteen makaamaan!

HAASTE: Lumi tarkoittaa sitä, että on pakkasta ja pakkanen sitä, että vesi jäätyy. Vedestä taas saa tehtyä pakkasella komeita jäälyhtyjä. Jos ei ole pakkasta, ei saa tehtyä jäälyhtyjä.
RATKAISU: Muistatte varmaan pikkusiskon legendaarisen ämpäristempauksen keväällä, kun piti vanhaa asuntoa myydä? Aikas monta ämpäriä unohtui toimittaa saajilleen, joten mikäli jouluna ei ole lunta, koristelen pihan ämpäreillä. Jos jouluna on lunta, tervetuloa hakemaan ämpäri vielä omaksi. Tarjoan veden jäälyhdyn jäädytystä varten kaupan päälle!

HAASTE: Joulusaunasta ei voi tehdä lumienkeliä hankeen.
RATKAISU: Sen sijaan otetaan kuumakylmäsuihkuja ja ollaan samalla sisällä turvassa peuroilta. Ei myöskään vahingossa kompastu kynnykseen, kun juoksee tuhatta ja sataa ulkoa sisälle.

Lumienkeli joululta 2014.

HAASTE: Tonttujen jäljet eivät jää näkyviin.
RATKAISU: Vanhanaikaista ajattelua, tonttujen jälkiä seurataan nykyään somessa.

HAASTE: Joulukuusen valinnasta puuttuu jännitys, kun erimalliset kuuset eivät ole hautautuneet lumen alle.
RATKAISU: Voitaisi edetä niin, että yksi menee etukäteen peittämään erinäisä puita lakanoillla. Esim nuo etupihan männyntaimet uppoaisivat meikäläiseen ihan täydestä. Luulinhan niitä siippaismaiseen tapaan pihakuusiksi.

HAASTE: Joku mököttää, koska ei ole lunta.
RATKAISU: Se on kuulkaas asennejuttu se, nauttiiko elämästä vai ei. Myös vedenpitävät kengät auttaa harmituksen ennaltaehkäisyyn.

Teekkareiden näkemys lumiukosta.

Ihanaa perjantaita - Tottijärvellä oli aamulla tähtitaivas, joten uskon, että tässä on vielä toivoa!

- Pikkusiskosii-

Luukku 10. Joulurauhan palkinto

Tänään on joulukuun 10. päivä, mutta kymppi ei ole joulunvietossa kovinkaan tärkeä luku. Pitäisi olla, koska tänään on YK:n ihmisoikeuksien päivä.


10. joulukuuta on päivä, jolloin perinteisesti jaetaan muun muassa Nobelin rauhanpalkinto. Tieto tämän vuoden palkinnosta tuli eilen: Palkinnon saivat Tunisian rauhan ja demokratian edistäjät. 

Voisiko joku ottaa varaslähdön joulurauhaan ja jakaa Joulurauhanpalkinnon?

Isoveli haluaa jakaa Parhaan joulukalenterin palkinnon. Sen saa The Joulukalenteri, jonka Jukka Virtanen loi vuonna 1997. Sen erikoiseen huumoriin ei kyllästy koskaan.

Luukku 8: Joulukorttiskaba

Pikkusisko ja Isoveli ovat kautta aikojen kisanneet, kumpi saa enempi joulukortteja. Rippikoulun jälkeen molempien luvut pompsahtivat ystäväpiirin laajennettua yhtäkkiä ympäri Suomea. Sittemmin kortit vaihtuivat tekstiviesteihin ja  nykyään toivotukset saa lukea Facebookin uutisvirrasta. Pikkusisko on koko syksyn pohtinut, että mihin katosi henkilökohtaisuus? Isoveli ja Pikkusisko eivät ole enää skabanneet vuosiin. Joulukorttisaldo on niin lohduton. 

Haastammekin teidät herättämään vanhan kunnon jouluskaban henkiin ja lähettämään jouluista postia joko Pikkusiskolle Tottijärvelle tai Isoveljelle Pihtiputtaalle. Osoitteissa saa käyttää mielikuvistuta - löytävät varmasti perille, jos nimi ja kunta ovat oikein.

Lähetämme jokaista perille löytänyttä korttia kohtaan kaksi korttia joillekuille, kenen ajattelemme kortista yhtälailla ilahtuvan. 

Täydellinen Maalaisjoulu syntyy hyvästä mielestä! Hyvä mieli leviää, kun kusti polkee!

 

Kuten toissapäivänä jo hehkutin, karjalanpiirarakat kuuluvat jouluun. Tässä tyylinäyte viime syksyltä. Vielä ei ole tänä vuonna ehditty tositoimiin!  

Joulufiiliksiin!

-Pikkusisko- 

Ps. Jouluvalmistelut ovat kaikesta huolimatta täydessä vauhdissa. Tänään hinkkasin juuriharjalla kaksi vuotta pesua odottaneet räsymatot. Jes!

Luukku 8. Fiksu vinkki shoppailuun

Millaisen postimerkin valitset joulukorttiisi?

Isoveli on pitkän linjan filatelisti ja arvostaa suomalaisten postimerkkien kauneutta. Isoveli valitsee postimerkit aina tarkkaan. Postimerkki on isoveljelle tärkeämpi kuin kortin kuva.

Yleensä joulupostimerkit ovat liian lällyjä Isoveljen makuun. Tänä vuonna Klaus Welp on suunnitellut kauniin joulupostimerkin. Sitä on ilo käyttää.

Klaus Welp: Kuusenkanto. Kuva: Posti.fi

Jos Isoveljelle iskee shoppailukuume, hänet löytää postimerkkiostoksilta. Kauniiden merkkien shoppailu on paitsi rentouttavaa, myös taloudellisesti kestävää puuhaa. Postimerkkien arvo säilyy ja parhaassa tapauksessa kohoaa, kun postitaksat vuosittain nousevat.

 Jouluna voi käyttää muitakin kuin joulumerkkejä. Vaaleanpunainen Ville Valo -merkki on hyvä vaihtoehto punaiselle joulutontulle.

Klaus Welp: Million miles away. Kuva: Posti.fi

Luukku 7: Uudistyskypsää joulua!

Eilisessä Hesarissa pohdittiin ruuan merkitystä oikeanlaisen joulun saavuttamisessa. Jos rosollia on aina ollut, voi sen korvaaminen makkaralajitelmalla pilata tunnelman tyystin.

Pikkusiskon mielestä joulu on pilalla, jos ruoka on pahaa. Perinneruuat saa korvata uusilla, mieluiten sellaisilla, että voi hyvillä mielin nauttia joulupöhöstä. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Yksi mieleenpainuvimmista jouluaterioista on nautittu Täti-Siippaisen luona, vuosi oli n. 2003. Täti oli edelläkävijä ja rikkoi rohkeasti kaavaa - jouluna herkuteltiin intialaisella kanalla. Nam! Tuohon aikaan olisi ollut rohkeaa lentää Intiaan jouluksi, mutta matkalaukkuun olisi taatusti pakattu omat lasimestarinsillit ja kotisinapit.

Viimejoulu oli ensimmäinen muistamani joulu Äiti-Siippaisen kanssa. Myös äiti tykkää tehdä rohkeita (perinneresepti)muunnoksia. Tämänvuotiseen omaan herkkupöytään päätyvät taatusti Diplomiteekkarin koko vuoden ylistämä limegraavattu lohi ja veikeästi marinoidut kasvikset. Toki tarjosimme myös äidin joulupöytään jotain uutta, siinä ei ole kinkkua nähty ainakaan tällä vuosituhannella, vai oliko se niin, ettei ainakaan itsepaistettua!

Porkkanalaatikko oli monet joulut oma ehdoton välttämättömyys. Nyt ei tee mieli sitten yhtään, ihan ettoo! Sen sijaan kuulisin mielelläni, miten sitä voisi tuunata. Muita ideoita kuin inkivääri? Toimisko pinaatti tai feta?   

Jouluruuissa on vähän sama kuin laivan buffassa - alkuruuat ja kalapöytä toimii, kaikki muu on vähän turhaa. Siksi ehdotan, että syyään kinkkuähky jo silloin kuin kinkku vielä höyryää uunituoreutta ja nautitaan illalla hyvistä mauista!

Kuten Repokallion lenkin metsä, myös joulupöytä on uudistuskypsä.

 Mukavaa maanantaita toivottelee Joensuusta tänään kotiinpäin köröttelevä Pikkusisko. Matkaevääksi pakkaan äidin taitavasti seurakuntatalon joulumyyjäisistä saalistamat karjalanpiiroot. Niitä soisin kyllä kaikkien joulupöydästä löytyvän. Tykkäsi tai ei.

Ps. Eiliset aksakisat meni vähän siippaistelun puolelle. Jännitti niin kauheasti, että jalat oli kuin betonia. Betonihan on nyt sisutuksessa muotia, mutta aksaradalle se touhu ei sovi. Minikakkosissa kisasi meidän lisäksi vain kaksi muuta, joten kakkospallille pääsemiseen ei kauheesti tarvittu. Parin kiellon lisäksi saatiin melko mojovat aikavirheet, mutta ainakin koira meni oikeeseen päähän PUTKEEEEEEN! Iskä-Siippaiselle pisteet siitä, että jaksoi tulla katsomaan ja kuvaamaan!

Luukku 6. Itsenäisyyspäivän tunnustus

6.12.2015 Pihtipudas. Isoveljen tehtävä oli kuvata salkoon nostettu lippu.

Kun Isoveli oli pieni poika, hän oppi itsenäisyyttä erilaisilla kesäleireillä. Leireillä pahin painajainen oli lipunnosto. Oi, että kuinka monta siippaistelua voi yhteen lipunnostoon saada mahtumaan. Vieläkin vähän jännittää, nouseeko lippu salkoon oikein päin ja onko solmu pitävä.

Onneksi täällä Pihtiputaalla vaalitaan koulussakin lipunnoston perinteitä. Katso Pihtiputaan lukion Partiolinjan tyylinäyte tästä videosta!

Hyvää itsenäisyyspäivää Siippaistia-blogin lukijoille!