Luukku 14: Toinen joulusatu

Vain kerran minun on täytynyt pysähtyä talvisella Mustalaistiellä. 

Kuulin tämän tarinan silloin.

Pihtiputaan ja Kinnulan välillä kulkee yhdystie 6540. Se on noin 22,71 kilometriä pitkä. Matka saattaa tuntua pitkältä, jos varoo jokaista tien yli kulkevaa elukkaa. Valo taittaisi tuota matkaa 1 079 252 849 kilometrin tuntinopeudella. 

Tärkeätkin ihmiset kutsuvat taivalta Mustalaistieksi. 

Kunnanvaltuusto 24.08.2015 § 57

Valtuustoaloite Kinnulantien (Mustalaistien) ja Seläntauksentien perusparannuksesta

Harva viisaistakaan miehistä tietää, mistä tie on dramaattisen nimensä saanut. Mutta nytpä tietävät. Ja pian tiedät sinäkin. Mustalaistie on saanut nimensä siitä, että kaksisataa vuotta sitten tie oli musta kuin jää. Tien pimeys johtui siitä, ettei Aurinkokaan tiennyt missä se sijaitsee. Yksikään valonsäde ei osunut tuolle tienpätkälle, joka yhdisti toisilleen rakkaat – keskisuomalaiset Pihtiputaan ja Kinnulan pitäjät.

Oli kuitenkin yksi mies, joka toi valoa Mustalaistielle. Hän oli joulupukki, joka kiikutti lahjoja aina kerran vuodessa tuon tien varressa asuville ihmisille. Valo syntyi muun muassa Petteri Punakuonon nenänpäästä, mutta ennen kaikkea joulupukin toisessa kädessä kantamastaan lyhdystä. Kaksin käsin kantaminen oli mahdollista, koska toisessa kädessä ollut lahjasäkki oli kovin kevyt. Ei Mustalaistiellä montaa perhettä asunut. Paitsi Seläntauksessa, jonne meni parhaina vuosina useampikin lahjus yhdessä rytäkässä. 

Pimeää bisnestä, tapasi joulupukki noilla rasteillaan sanoa ja nauroi hyväntuulisesti päälle. Samalla hän ihmetteli, mitä niissä littanoissa joulupaketeissa saattoikaan olla. Liekö säkkejä, joilla asukkaat yrittivät kaapata vähäistä valoa talteen, hän ajatteli. Joka joulu pukki mietti, että onko Mustalaistien asukkaiden touhussa mitään järkeä. Ei kannettu valo kaivossa pysy. 

Muutosta oli tultava. Joulupukki kysyi apua Petteri Punakuonolta. Sillä olikin oitis oiva aatos. Sarvipää ehdotti, että jospa vaeltavat sukulaisporot alkaisivat kulkea säännöllisesti Mustalaistien yli. Niiden punaiset nenät varmasti toisivat valoa koko tienoolle. 

Kului pari sataa vuotta ja Petterin sukulaisporot kasvoivat pikkuhiljaa peuroiksi, sitten oikein isoiksi hirviksi. Nenän punahohde himmeni evoluution myötä, mutta luonto oli ottanut tilanteesta kopin. Sorkkaeläimet eivät tarvinneet punanenää, koska ihmiset olivat alkaneet liikkua autoilla, joissa oli tehokkaat ajovalot ja entistä maltillisemmat kuskit. Ihmisten äly alkoi loistaa niin paljon, että pian myös Aurinko soi muutaman tunnin valoa Mustalaistielle.

Kuulin tuon tarinan ensimmäisen ja toisen adventin välissä, kun Petteri Punakuonon reservijoukot olivat tarkistuskäynnillä Mustalaistiellä. Olivat ottaneet ikään kuin lakkautetun Liikkuvan Poliisin virkaa itselleen. Tulivat aina kopsuttamaan auton ikkunaan, jos vauhti Pihtiputaan ja Kinnulan tiellä meinasi käydä varomattomaksi.  

Mustalaistie kulkee keskellä villiä luontoa – Natura-aluetta.
 Se on virallisesti hyväksytty hiljaiseksi alueeksi, jossa sielu lepää, eikä sade piiskaa voimalinjoja.
 ”Seläntauksen äänimaiseman loivat pääskyt, kurjet, ampiaiset ja haavan havina, melua tuotti satunnainen lentokone ja vastaan tuleva auto”. Keskisuomi.fi

Lue lisää Seläntauksen luonnonrauhasta tästä linkistä.

Luukku 13: Hento puna poskilla.

Nyt on siippaistellut joku muukin, nimittäin pienet kätöset tuikkutehtaalla. Hetki piti silmiä siristellä ja paristoja edestakaisin väännellä, ennenkuin uskoin, että megamogattu on!

Joku tässä yhtälössä ei vaan toimi.

Jos on kaupungissa pimeää, niin täällä Nokian perämetässä on sitten mustaa. Ja meillä on sentään katuvalot 130 metrin päässä. Ostin perjantaihuumassa lisää valoshowelementtejä ikkunoihin ja mukaan tarttui paristoilla toimiva led-valoketju, jonka voisi laittaa tunnelmaa tuikkimaan, esim äidin kaapista löytyneisiin Riihimäenlasin purkkeihin.

Siippaisilla on joulun alla traditio kerätä Las Vegas -pisteitä. Niitä saa pongatessaan eriväreissä vilkkuvia poroja, valokaapeleita ja muuten vain rumia jouluntunnelman pilaavia kötöstyksiä ihmisten ikkunoissa. Valoista, jotka kielivät mauttomasta tyylitajusta. Hervannassa näitä saattoi bongailla ympäri vuoden, ja kolmessa eri värissä musiikin tahtiin räiskyvä poro pukkeineen ei ollut tekaistu vitsi!

Pikkusisko ei suostu tunnelmoimaan kuin neutraalien valojen kanssa. Siksi perjantainen ostoshuuma ansaitsee tuplasiippaistelupisteet. Ensin valontekijöille, mutta kylläpähän myös Pikkusiskolle. Liekkö viitseliäisyyden puutetta vai silkkaa sokeutta, mutta kun Diplomiteekkari sai käännettyä navat oikein päin, paljastui värivaloskandaali. Hento häpeän puna poskilla ei johtunut pelkästä nolostuksesta, vaan myös siitä, että pakkauksen kyljestä oli epähuomiossa jäänyt bongaamatta oleellinen teksti: "Punainen".

Ratkaisukeskeisenä tyttönä ei Pikkusisko jäänyt tänäänkään tunnelmatonta aamua märehtimään. Lasipurkit saivat sisälleen viime vuosina hamstrattuja joulukuusen koristeita ja tulipahan ehkä vieläpä kivemmat, kuin mitä ledvalot olisivat tarjonneet.

Auvoisaa kolmatta adventtisunnuntaita! Täällä räiskyy leivinuunissa tuli ja metsästetään jälleen kerran osoitteita huomista "viimeistä" joulukorttienpostituspäivää varten. Milloinkohan sitä oppisi keräämään kaikki osoitteet yhteen paikkaan jemmaan? 

- Pikkusiskosii-

Luukku 12: Aromipesä on aliarvostettu

Joulusatu

Tapahtuipa kerran Korvatunturilla jouluaattoaamuna. Ilmassa oli odotuksen ja kanelin tuoksua. Tontut olivat lähdössä joulupukin kanssa jakamaan lahjoja. Matkasta oli tulossa pitkä ynnä raskas. Sen vuoksi oli syötävä ja tankattava. Mutta kuka tekisi ruuan, kun joulumuori oli lähtenyt Levin ravintolamaailman baaritiskille joogaamaan?

Tontut eivät jääneet toimettomiksi, vaan päättivät valmistaa aamiaiseksi perinteistä joulupuuroa. Olihan joulumuori tehnyt sitä joka joulu ennen henkistä heräämistään. Tontut kävivät toimeen. Valitettavasti puuro paloi pohjaan, koska tontut olivat niin tonttuja. Siinäpä lähtivät sitten joulupukki ja tontut jakamaan lahjoja nälkäisinä ja väsyneinä. Monelta jäi lahjat saamatta.

Kun joulumuori kuuli tonttujen siippaistelusta, hän järkyttyi. Hän soitti oitis ostoslinjalle ja tilasi tusinan verran aromipesiä. Samalla hän teki muonitusstrategian seuraavaksi jouluksi.

Aika kului ja seuraava jouluaatto lähestyi. Aatonaaton iltana joulumuori sovitteli uusia joogakorkkareitaan ja pakkaili Leville lähtevää rekeään. Samalla muorinkainen muisti, että viime joulu meni pipariksi, koska hän ei ollut huolehtinut Korvatunturin ruokailusta kunnolla. Samassa hujauksessa joulumuori kiehautti joulupuuron ja jakoi  sen 12 aromipesään. Seuraavana aamuna kun joulupukki ja tontut heräsivät, odotti heitä keittiön pöydälle jätetyissä aromipesissä täydellisesti kypsynyt puuro, eikä kukaan polttanut näppejään. Puuroenergiasta vilkastueet tontut saivat jaettua lahjat ennätysajassa ja pukkikin ennätti aattoiltana vielä Leville rentoutumaan.

Punainen aromipesä on sesongin suosikkiväri. Kuva: Aromipesä.fi

RIISIPUURO

2 dl vettä

2 dl riisiä

1 l maitoa

suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi ja lisää riisi. Anna kiehua pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa 1-2 minuuttia koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla. Siirrä kattila Aromipesään kahdeksi tunniksi kypsymään.  (Aromipesä.fi)

Luukku 11: Etteenpäin sanoi mummo lumessa

Täydelliseen Maalaisjouluun kuuluu hanget hohtavat nietokset. Koska asumme omakotitalossa, kuuluu tällöin jouluvalmisteluihin myös lumityöt. Kaupunki sentään auraa tienpätkämme, joten traktoria en Diplomiteekkarin harmiksi lumityökaluhoppailureissultani tuonut. Sen sijaan K-raudan rautaisen asiakaspalvelun tukemana sain valittua tyylikkäät kotimaiset Masi-kolan ja lumilapion. En tiedä onko siippaistelua vai mitä, mutta kyllä - lumikoliakin oli hyllyssä niin pitkä rivi, että piti käydä ensikertalaisen nykäisemässä myyjää hihasta. Yhdessä siinä naureskeltiin, että kylläpähän pitäisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Sininen ja musta. Olisin ottanut mustan.

Myyjä lupasi vielä kassalta, että kyllä se lumi ihan varmasti sieltä tulee! Kiitos myös moottorikerhon sankareille lahjakortista, ajattelemme teitä aina lämmöllä lunta työstäessä!

Suomen ilmasto on kuitenkin lämmennyt viimevuosikymmenten aikana niin, että parempi henkisesti valmistautua siihen, että jouluna voi olla myös pimeää. Silloin ei tarvitse tehdä lumitöitä, mutta mistä muusta jäämme paitsi ja miten se tulisi korvata jollain vähintään yhtä hauskalla. Tässä Pikkusisko Siippaisen vinkkivitonen, koska ei pidä jäädä lumettomuuteen makaamaan!

HAASTE: Lumi tarkoittaa sitä, että on pakkasta ja pakkanen sitä, että vesi jäätyy. Vedestä taas saa tehtyä pakkasella komeita jäälyhtyjä. Jos ei ole pakkasta, ei saa tehtyä jäälyhtyjä.
RATKAISU: Muistatte varmaan pikkusiskon legendaarisen ämpäristempauksen keväällä, kun piti vanhaa asuntoa myydä? Aikas monta ämpäriä unohtui toimittaa saajilleen, joten mikäli jouluna ei ole lunta, koristelen pihan ämpäreillä. Jos jouluna on lunta, tervetuloa hakemaan ämpäri vielä omaksi. Tarjoan veden jäälyhdyn jäädytystä varten kaupan päälle!

HAASTE: Joulusaunasta ei voi tehdä lumienkeliä hankeen.
RATKAISU: Sen sijaan otetaan kuumakylmäsuihkuja ja ollaan samalla sisällä turvassa peuroilta. Ei myöskään vahingossa kompastu kynnykseen, kun juoksee tuhatta ja sataa ulkoa sisälle.

Lumienkeli joululta 2014.

HAASTE: Tonttujen jäljet eivät jää näkyviin.
RATKAISU: Vanhanaikaista ajattelua, tonttujen jälkiä seurataan nykyään somessa.

HAASTE: Joulukuusen valinnasta puuttuu jännitys, kun erimalliset kuuset eivät ole hautautuneet lumen alle.
RATKAISU: Voitaisi edetä niin, että yksi menee etukäteen peittämään erinäisä puita lakanoillla. Esim nuo etupihan männyntaimet uppoaisivat meikäläiseen ihan täydestä. Luulinhan niitä siippaismaiseen tapaan pihakuusiksi.

HAASTE: Joku mököttää, koska ei ole lunta.
RATKAISU: Se on kuulkaas asennejuttu se, nauttiiko elämästä vai ei. Myös vedenpitävät kengät auttaa harmituksen ennaltaehkäisyyn.

Teekkareiden näkemys lumiukosta.

Ihanaa perjantaita - Tottijärvellä oli aamulla tähtitaivas, joten uskon, että tässä on vielä toivoa!

- Pikkusiskosii-

Luukku 10. Joulurauhan palkinto

Tänään on joulukuun 10. päivä, mutta kymppi ei ole joulunvietossa kovinkaan tärkeä luku. Pitäisi olla, koska tänään on YK:n ihmisoikeuksien päivä.


10. joulukuuta on päivä, jolloin perinteisesti jaetaan muun muassa Nobelin rauhanpalkinto. Tieto tämän vuoden palkinnosta tuli eilen: Palkinnon saivat Tunisian rauhan ja demokratian edistäjät. 

Voisiko joku ottaa varaslähdön joulurauhaan ja jakaa Joulurauhanpalkinnon?

Isoveli haluaa jakaa Parhaan joulukalenterin palkinnon. Sen saa The Joulukalenteri, jonka Jukka Virtanen loi vuonna 1997. Sen erikoiseen huumoriin ei kyllästy koskaan.

Luukku 8: Joulukorttiskaba

Pikkusisko ja Isoveli ovat kautta aikojen kisanneet, kumpi saa enempi joulukortteja. Rippikoulun jälkeen molempien luvut pompsahtivat ystäväpiirin laajennettua yhtäkkiä ympäri Suomea. Sittemmin kortit vaihtuivat tekstiviesteihin ja  nykyään toivotukset saa lukea Facebookin uutisvirrasta. Pikkusisko on koko syksyn pohtinut, että mihin katosi henkilökohtaisuus? Isoveli ja Pikkusisko eivät ole enää skabanneet vuosiin. Joulukorttisaldo on niin lohduton. 

Haastammekin teidät herättämään vanhan kunnon jouluskaban henkiin ja lähettämään jouluista postia joko Pikkusiskolle Tottijärvelle tai Isoveljelle Pihtiputtaalle. Osoitteissa saa käyttää mielikuvistuta - löytävät varmasti perille, jos nimi ja kunta ovat oikein.

Lähetämme jokaista perille löytänyttä korttia kohtaan kaksi korttia joillekuille, kenen ajattelemme kortista yhtälailla ilahtuvan. 

Täydellinen Maalaisjoulu syntyy hyvästä mielestä! Hyvä mieli leviää, kun kusti polkee!

 

Kuten toissapäivänä jo hehkutin, karjalanpiirarakat kuuluvat jouluun. Tässä tyylinäyte viime syksyltä. Vielä ei ole tänä vuonna ehditty tositoimiin!  

Joulufiiliksiin!

-Pikkusisko- 

Ps. Jouluvalmistelut ovat kaikesta huolimatta täydessä vauhdissa. Tänään hinkkasin juuriharjalla kaksi vuotta pesua odottaneet räsymatot. Jes!

Luukku 8. Fiksu vinkki shoppailuun

Millaisen postimerkin valitset joulukorttiisi?

Isoveli on pitkän linjan filatelisti ja arvostaa suomalaisten postimerkkien kauneutta. Isoveli valitsee postimerkit aina tarkkaan. Postimerkki on isoveljelle tärkeämpi kuin kortin kuva.

Yleensä joulupostimerkit ovat liian lällyjä Isoveljen makuun. Tänä vuonna Klaus Welp on suunnitellut kauniin joulupostimerkin. Sitä on ilo käyttää.

Klaus Welp: Kuusenkanto. Kuva: Posti.fi

Jos Isoveljelle iskee shoppailukuume, hänet löytää postimerkkiostoksilta. Kauniiden merkkien shoppailu on paitsi rentouttavaa, myös taloudellisesti kestävää puuhaa. Postimerkkien arvo säilyy ja parhaassa tapauksessa kohoaa, kun postitaksat vuosittain nousevat.

 Jouluna voi käyttää muitakin kuin joulumerkkejä. Vaaleanpunainen Ville Valo -merkki on hyvä vaihtoehto punaiselle joulutontulle.

Klaus Welp: Million miles away. Kuva: Posti.fi