tiistai 1. joulukuuta 2015

Luukku 1. Ensimmäinen askel kohti täydellistä maalaisjoulua

Täydellinen maalaisjoulu. Sellaisesta ei ole kaupungissa ikänsä asunut pikkusisko osannut edes haaveilla. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä, astellessa pitkin pellonreunaa ajatus kirkastui kuin auringonsäde Mondeon konepellillä. Tänä jouluna en liikahda kotoa mihinkään. Koska ei ole pakko.

Syksyllä sain isoveljen remmiin mukaan. Tänä jouluna kinkku käristetään leivinuunissa ja jouluvirret veisataan Tottijärven tunnelmallisessa olkihimmelen koristellussa kirkossa.

Siippaistia Joulukalenteri vie sinut askel askeleelta kohti täydellisen tunnelmallista maalaisjoulua. Luukkujen takaa paljastuu unelmia, toiveita, kommelluksia, kokkailuja, selviytysmivinkkejä, inspiraatiota, pettymyksiä ja hullunkurisia ajatuksia. Tarvotaan yhdessä kohti joulua!

1. Luukun takaa paljastuu pakkomielle adventtikyntelikköön, jota pikkusisko ei ole koskaan omistanut. Joku korkeampi voima kesällä kirppaireita kierrellessäni sanoi, että ostapa nämä purkit kuin halvalla saa. Ostin ja koko syksyn olen niitä vaatekaapissa ihmetellyt -- että mitäs sitten näillä?

Sunnuntaiaamuna hetki oli koittanut. Vähän foliota ja simple like that - ajattelua. Elämäni tyylikkäin adventtikynttelikkö pääsi kodin mageimpaan paikkaan. Diplimiteekkarin meille innovoimalle ikkunalaudalle keittiötason ylle.




Innokasta Joulun aikaa!!!

T. Pikkusisko Siippainen 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vuoden 2015 uudet ja parhaat joululevyt


Miltä joulunvietto tuntuisi, jos ei kuulisi mitään?

Isoveli keräsi vuonna 2015 ilmestyneet joululevyt yhteen Spotify-listaan. Jokaiselta levyltä valittiin mukaan yksi suosikkikappale. Joukossa on tuttuja laulu, tuoreita sovituksia ja kokonaan uusia biisejä.
Tänä vuonna joululevyn levyttivät muun muassa Diandra, Katri Helena, Anna Eriksson ja Neljänsuoran Antti Ketonen. Raskasta joulua eteni viidenteen suomenkieliseen osaan. Tällä kertaa hevi-Ari ja kumppanit tunnelmoivat akustisesti.

Kansainvälisistä tähdistä levyn julkaisu Kylie Minogue. Hän laulaa dueton Frank Sinatran kanssa. LeAnn Rimesin Today is Christmas on countrylaulajan toinen joululevy peräkkäisenä vuotena.  The Brian Setzer Orchestran Rockin' Rudolph taitaa olla rockabillyryhmän kuudes joululevy 2000-luvulla.

Siippaisten listan erikoisuuksia ovat drag-artistien joululevyt. Niitä on kaksi: RuPaulin Slay Belles ja Christmas Queensien kokoelma, jossa puuroa hämmentää muun muassa Anal Thunderfuck.

Suomalaisilta a cappella -ryhmiltä ei ole tiettävästi tullut tänä jouluna levyä. Tilanne paikataan tuontitavaralla. A Maccabeats laulaa juutalaisia joululauluja. Vocal Point on kova nimi Utahin hengellisissä piireissä.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siippaisella on karismaa tähänkin hommaan

Isoveljelle kävi tänään hauska juttu, josta raportoitiin aiemmin jo Facebookin Pihtipudas-ryhmässä.


"Sain iltapäivällä yllättävän puhelun Helsingistä, jossa kyseltiin Sibelius-lukion salin suurinta sallittua ihmismäärää. Ajattelin, että soittaja tarkoittaa Putaanvirran salin kapasiteettia, koska Sibelius-lukio tulee tänne esiintymään marraskuun lopulla. 

Selvittelimme puhelimessa oikeaa vastausta ja paloturvallisuuteen liittyvien määräysten ja lakien tärkeyttä. Oli outoa, miten vaikeaa täsmällisen tiedon löytyminen on ollut. Lopulta kehotin soittamaan joko kunnan vaihteeseen tai paloasemalle. Osaisivat varmasti auttaa. 

Arvelin, että Putaanvirran sali taitaa nyt todella tulla täyteen ja kerroin, että konserttia odotellaan täällä innostuneena. Puhelun jälkeen aloin muistella viime vuoden konsertin huippuhetkiä. Haaveilut loppuivat tekstiviestin piippaukseen. Siinä kerrottiin, ettei äskeisen puhelun asia koskenut lainkaan Pihtipudasta, vaan minua luultiin Helsingin kaupungin tilakeskuksen isännöitsijäksi. Olisi mulla karismaa siihenkin hommaan.

Mutta jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että Sibelius-lukion Joulushow vierailee Putaanvirran salissa sunnuntaina 29.11. kello 17.

Kuuluuko Sibelius-lukion Pihtiputaan konsertti jo monen perheen perinteisiin? Mitä muistoja on jäänyt parhaiten mieleen?"

Isoveljen nimi on päätynyt Joulushow'n mainokseen. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Savumerkityksetön taito?

Kolmas kerta toden sanoo. Kyllä on Pikkusiskosta leivinuunin lämmittäjäksi! 



Jättitorven tilan keittiöön ei remontin myötä jäänyt alkuperäistä kuin leivinuuni. Sekin koki tyylipäivityksen ja tummanruskea väri korvattiin hohtavalla valkoisella. Puhtoinen väri säilyi koko kesän, kunnes pikkupakkasten hiipiessä pellon reunaan, alkoi mielessä kyteä ajatus kytevästä hiilloksesta keittiön nurkassa. Tuore ruisleipä, hautuva uunipuuro, ehkäpä pannukahvit?



Ensimmäinen lämmityskerta oli lähinnä katastrofi ja tulipahan samalla testattua palovaroitin. Kodikas tuo savunvivahteinen uusi sisustustredituoksu, päätin ja sinnikkäästi ja jatkoin yrittämistä. Google auki ja vinkkejä kehille - kaupunkilaislapselle ei äidinmaidossa opeteta, mikä on häkäpelti!

Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin. Niin se vain on, että jokainen leivinuuni on itse koulutettava - pari vippaskonstia on jo takataskussa ja nyt tiedän myös, että ohrapuuro saattaa muuttua leiväksi yhdessä yössä!



Tänään otin kolmatta kertaa peuraa sarvista (sitä, jonka yli en eilen ihan onneksi ajanut iltapimeällä teatterin jälkeen) ja lisäsin pökköä pesään! Näin jälkeen päin voisin sanoa, että hyvin meni. Sisällä ei tuoksunyt savu, kulutin vain yhden Aamulehden ja tulitikkuaskiinkin jäi muutama tikku.

Tässä pikkusiskon vinkit leivinuuniin lämmittämiseen, jotta sinun ei tarvitsisi epäonnistua:

1) Tarpeeksi pieniä puita (Pikkusisko ei uskaltanut koskea vielä kirveeseen, joten kolmannen kerran jälkeen liiterissä alkaa löytyä vain isoja pöllejä)

2) Sade keli ei ole hyvä keli ensikertalaisen turhautua. (Mutta juuri sadekelillä leivinuunin lämmöstä saa eniten irti!)

3) Laita ohrapuuroon riittävästi nestettä. (Etenkin jos ajattelit jättää sen yön yli uuniin)

4) Pidä alkuun pientä tulta alaluukussa. En nyt juuri muista teknistä syytä, mutta veto käy jokatapauksessa paremmin. Pikkuluukussa käy hirmunen huju ja pahvinpalat meinaa lentää piipusta tuhkana taivaan tuuliin. Ratkaisuksi kehitin tähän ihan patentoimisen arvoisen idean: Maitotölkin puolikas (juuri sen korkuinen, että mahtuu luukuun pystyyn) täytetään sanomalehdellä ja tuikataan tuleen. Tuli kestää juuri sen verran, että notski leivinuunissa alkaa vetää. Aloittelijalle suositus, että maitotölkkejä kannattaa varata lähelle rivi.

5) Laita käteen patakinnas, kun availet luukkua. (Auts, sattuu vieläkin!)

6) Älä imuroi ennen, koska kuitenkin joudut imuroimaan jälkeen.

7) Sulje lopuksi pellit, että lämpö jää tupaan.

 Hyvinhän se meni. Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mikä kemiallinen reaktio saa aikaan uuninluukun ympäristön muuttumisen vaaleanpunaiseksi? Uuni on maalattau valkoisella lateksimaalilla ja pohjalla oli tummanruskea maali. Voiko tähän jotenkin vaikuttaa se, että takkahuoneen takaseinä oli vaaleanpunainen ennenkun maalasin senkin valkoiseksi?


Poiketkaahan nokipannukahveilla, perille löytää seuraamalla savumerkkejä!

--Pikkusiskosii--

maanantai 28. syyskuuta 2015

Epäonnistuiko kakku? Friteeraa siitä kiinalainen jälkkäri

Tänä aamuna paljastui, että Isoveljen siippaistelema kesäkurpitsakakku oli raaka. Facebokissa ehdotettiin että Isoveli voisi grillata kaakun kypsemmäksi. Toinen ehdotus (Isoveljen oma) oli friteeraus.

Siippaistia-blogi päätyi tiukan valinnan jälkeen friteeraamaan kakun. Se oli helppoa. Ensin kakusta leikattiin kaunis pala, jonka jälkeen se pyöritettiin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa.   Leivitetty kakku upotettiin kuumaan rasvaan pariksi minuutiksi. Rapeakuorinen herkku tarjottiin marjojen, jäätelön ja hillon kera.

Lopputulos menisi läpi missä tahansa kiinalaisessa ravintolassa. Ainakin jos kakkua olisi vähemmän ja jäätelöä enemmän.


"Sanotaanko näin, etten tämän takia jättäisi kakkua tahallani raa'aksi."

Vaahtoutuuko ruskea sokeri? Siippainen kokeili


Ruskea ruokosokeri ei vaahtoudu kananmunan kanssa. Isoveli ei tiennyt tätä – turhautui ja lisäsi kesäkurpitsakakun pohjaan vielä ylimääräisen kananmunan. Se oli lopullinen virhe ja Siippaistelun alku.

Lopputuloksena oli raaka ja erikoisen makuinen kakku. Mitä taikinaiselle maustekakulle kannattaa tehdä? Voisiko siitä tehdä frittipalloja?

Kaunis kakku, mutta maistuu kananmunalta. Raakakin sisältä.
Reseptistä paljastetaan sen verran, että mausteina Isoveli käytti neilikkaa, kanelia, mustapippuria ja  angosturaa. Näistä kaksi ensimmistä kuului alkuperäiseen ohjeeseen.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Tamperelaisen indentiteettikriisi



Pikkusisko ja Isoveli ovat syntyneet Tampereella. Se on aika coolia, koska esim lapsuuden melkein kaikki luokkakaverit, naapurit ja muut kamut oli syntyneet Joensuussa. Paitsi Kaissi-Maissi, joka on syntynyt Raumalla.

Pikkusiskolle on ollut hurjasti hyötyä tamperelaisista juuristaan. Opiskeluaikoinani Tampereella hain tiedottajan pestiä kaupungilta ja haastattelussa minun oletettiin automaattisesti asuneen Tampereella aina. Lukihan papereissa, että syntymäkaupunki Tampere, kotikaupunki Tampere. Miksi joku kävisi välissä asumassa jossain muualla?



Opiskeluajat ovat jo monta vuotta olleet muisto vain, Tampere jäi pysyvämmin osaksi elämää. En koskaan  edes haaveillut muuttavani takaisin kotikonnuille. Määrittelin kotikontuni uudelleen, ne ovat Tampereella. Tampereella asuvat Täti-Siippainen, Siippaissetä eli Pitkä-Nenä, liuta serkkuja. Mummo Siippainen, Äiti-Siippainen ja Isä-Siippainen käyvät useammin Tampereella kun itse jaksaa köröttää Joensuuhun. Mustastamakkarasta olen pitänyt aina. Paljon. Moro on luonteva tervehdys niin kaudulla kuin sähköpostissa.



Kun postiosoite muuttui Hervannan betonikuutioista tottijärveläisen pellon reunaan, olin uuden identiteettikriin partaalla. Ikänsä kaupungissa kasvanut määritellään nyt maalaiseksi. Naapurit kysyvät mistä ollaan tultu. Tampere ei riitä, murre kertoo enemmän. Ei joensuulaisissa juurissa vikaa ole, mutta unohdan mainitan sen. Kun asuin siellä, olin vielä lapsi.



Maalaistuminen näkyy ja erityisesti tuntuu. Tämä aamu alkoi leivinuunin lämmössä eilisen Maaseudun Tulevaisuuden parissa. Koiran kanssa aamulenkillä tuijoteltiin pellon laidassa jöpöttävän kauriin kanssa toisiamme silmiin. Kaksi vasaa mättivät onnellisina viime sunnuntaina puidun kaurapellon rippeitä.

Kaupunkimaisemaa ja Tamperetta ihmettelen edelleen joka arkipäivä. Erityisesti se tuntuu aamun ruuhkassa rantaväylällä, liikennevaloissa ja siinä, ettei koira löydä paikkaa tarpeilleen.






Paluumatkalla kaupungista kotiin mieli tavoittaa jälleen lepomoodin noin suunnilleen Sorvankylän risteyksen hujakoilla.