Eilen otettiin molemmat Diplomiteekkarin kanssa varaslähtö töistä - käytiin pitkällä lounaalla ja hoidettiin loput jouluostokset. Mahtuivat yhteen ostoskoriin. Ainoa, mikä jäi puuttumaan, oli Enkelisuklaat. Kävin lopulta metsästämässä niitä kolmesta eri kaupasta, kunnes totesin, että nyt laskeudun mieluummin joulun viettoon, kun liukastelen markettien parkkipaikoilla. Nappasin kainaloon Juhlapöydän kohvehteja (joita niitäkin oli vasta kolmannessa kaupassa - mihin tää maailma on menossa????) ja ajelin kotiin tyrkkäämään kinkun uuniin. Tai Diplomiteekkari tyrkkäsi, minä toimin virallisena valokuvaaja, kun koirat kuolasivat lihaherkun perään.
Onni aikaisessa kotiin lähdössä oli valoisan iltapäivän hyödyntäminen kuusimetsällä. Paljon helpompi bongailla meidän kotiin sopivaa kuusta, kun näkee, mitä bongailla. Valinnanvaraa oli yllättävän paljon, vaikkei meidän tontilla ihan metsäksi asti puita olekaan.
 |
| Meidän kuusi kaatuu oksasaksilla. |
 |
| Diplomiteekkari ideoi varsin toimivan eli tukevan kuusenjalan. |
 |
| Soodasydäin. It tein! |
Kaiken tämän jälkeen energiaa riitti vielä juuri ja juuri karjalanpiiraiden rypyttelyyn. Diplomiteekkari pulikoi ja mie se tyttö rypytin.
Näillä eväillä meidän jouluun. Kaksin Jättitorven maalaisidyllissä hiljaisuutta ihmetellen ja kinkkua napaan vetäen. Ei meiltä mitään puutu!
Rauhallista joulua sinullekin <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti